Oi niitä aikoja. Nimittäin koripalloaikoja.
Olen viime päivinä tehnyt henkisen paluun nuoruuteni päiviin. Tähän on syyllisenä Yle, joka näyttää suorana Suomen joukkueen ottelut koripallon EM-kisoista. Eilen tapitin täpinöissäni kolme erää Suomi-Ruotsi-ottelua ja tuulettelin yksin kotona Susijengin hienoja kuvioita.
Koripallo voi tuntua vieraalta, jos ei koskaan ole itse harrastanut lajia. Koulussa ehkä moni on kokeillut, mutta pallon kuljetus ja korien heittely ei välttämättä sujunut kovin luontevasti. Säännöt vaikuttivat monimutkaisia, eikä pelin hienous ihan ehtinyt avautua muutaman harjoituskerran aikana. Itse muistan kokeneeni vastaavia tunteita lentopallokentällä ja luistinradalla...
Koripallo on ainoa pallopeli, jota olen koskaan kunnolla osannut, ja ehkä ainoa urheilulaji jota olen harrastanut tosissani. Aloitin koriksen peluun 8-vuotiaana, kun isäni alkoi valmentaa joukkuettamme. Koripallon parista on kertynyt monenmoisia hyviä muistoja sekä itse liikkumiseen, joukkuepelaamiseen, kavereihin että yhdessä tehtyihin pelireissuihin liittyen. Toki myös pettymyksiä ja haasteita ehti kokemaan niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka lajin parissa viihdyin. Pääosin kuitenkin koripallo yhdistyy mielessäni positiivisiin tunteisiin: tuota aikaa muistellessani tunnen oloni hyväksi, voimalliseksi, pystyväksi ja taitavaksi, vaikken huippupelaaja ollutkaan. Aikuisuuteen saakka kestänyt liikuntainnostukseni juontunee pitkälti noista ajoista ja tunnelmista. Pallo pysyy jotenkuten kädessä vieläkin, vaikka ihan liian harvoin pääsee heittelemään saati sitten pelaamaan.
En ole muutenkaan mitenkään erityisen aktiivisesti seurannut koripalloa oman peliurani jälkeen, mutta penkkiurheilijana olen kiinnostunut urheilun ilmiöistä. Näin ollen ei ole millään voinut välttyä siltä buumilta, mikä Suomen koriskentillä tällä hetkellä on menossa. Koripallo on lähteestä riippuen noin viidenneksi suosituin urheilulaji maailmassa. EM-kisoihin pääsy ei siis ole mikään itsestään selvyys, mutta siellä se Susijengi eli miesten maajoukkue nyt kuitenkin pelaa. Ja loistavalla meiningillä! Tähän mennessä kaksi peliä ja kaksi voittoa, eikä mitään helppoja joukkueita vastaan.
Koripallo viehättää erityisesti siksi, että peli on niin moniulotteista: tarvitaan voimaa ja nopeutta, mutta myös tekniikkaa ja pelitaktisia taitoja. Pelissä on menoa ja meininkiä, vauhdikkaita kontaktitilanteita ja toisaalta äärimmäistä keskittyneisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Yhdistelmä älyä ja fysiikkaa.
Jos korista ei ole seurannut, ei ehkä ensin ymmärrä mitä kaikkea kentällä tapahtuu yhtäaikaa. Ylen urheilutoimitus on kerännytkin nettiin koripallosanakirjan, jonka avulla voi perehtyä pelin hienouksiin. Suomen peleissä on myös mainiot selostajat, jotka jaksavat avata kuvioita ja taktiikkaa myös peliä tuntemattomammalle.
Kun hommaan pääsee sisälle, ruudun äärestä ei malta poistua hetkeksikään. Kentällä tapahtuu koko ajan, intensiteetti on aivan eri luokkaa kuin vaikka jalkapallossa tai jääkiekossa. Ratkaisut tapahtuvat sekunneissa, ja peli voi kääntyä nopeasti toisen joukkueen hyväksi.
Seuraava Suomen ottelu on Italiaa vastaan lauantaina 7.9. klo 18.45. Katsottavissa ja kuunneltavissa Yle Fem -kanavalta, Yle Areenasta tai Yle Puheesta. Suosittelen!
