Päkiävamman analysointia

Kuten viime viikolla arvelin, sain magneettikuvauksen tuloksena käskyn keventää jalalle tulevaa rasitusta. Käytän siis seuraavat pari viikkoa kyynärsauvoja, jotta päkiältä saadaan painoa pois. Onneksi kotona askellus on sen verran keveää, että sohvalta jääkaapille kulkiessa en tarvitse tukea. Työmatkat kuljen kahdella sauvalla ja töissä sisällä yhdellä sauvalla. Voisin varmaan kulkea kaikki matkat vain yhdelläkin, mutta se rasittaa hartiaa kovin toispuoleisesti. Parempi siis käyttää molempia käsiä pidemmillä matkoilla.

Syy tähän kevennykseen oli se, mitä jo röntgenkuvassa aiemmin arveltiin. Kyseessä on siis ns. Freibergin tauti, jossa luun päähän syntyy rasituksen aiheuttamana eräänlainen mikromurtuma ja siitä johtuva verenkiertohäiriö, suomeksi sanottuna luukuolio. Kuulostaa pahalta, mutta tosiasiassa vamma ei ole vakava ja sen pitäisi parantua lähes entiselleen.

Vamma johtuu alunperin siitä, että kärsin ns. levinneestä päkiästä. Jalan virheasennosta johtuen kävellessä ja juostessa päkiän sisäreunalle tulee liikaa painoa ja rasitusta. Virheasento minulla on tietysti ollut jo pidempään, mutta se ei ole aikaisemmin juuri oireillut. Tai itse asiassa on, mutta en ole osannut tunnistaa sitä ongelmaksi. Eli kuten tuossa linkin kuvauksessakin mainitaan, minullekin on ehkä vuosi-pari sitten tullut kovettuma päkiän alle. Mutta kun jalassa on ollut kovettumia muutenkin, niin enpä osannut pitää sitä minään.

Jatkossa tätä ongelmaa hoidetaan tukipohjallisilla ja fysioterapialla. Tukipohjalliset ohjaavat päkiän oikeaan asentoon siksi aikaa, että lihaksia vahvistamalla jalalle saadaan oikea asento. En ole vielä ehtinyt fysioterapeutille, mutta odotan sitä malttamattomana. Minulla on jalkojen kanssa kaikenlaista ongelmaa muutenkin, joten haluan ehdottomasti selvittää, miten ne ovat yhteydessä tähän vammaan. Kiinnostava kysymys on, johtuuko virheasento luontaisesta ruumiinrakenteestani, vai onko syynä lihasketjun heikkous, johon itse voi vaikuttaa.

Palaan asiaan kun olen käynyt fysioterapeutin juttusilla.

Laiskanpulskeaa menoa

Noniin, johan tuosta edellisestä kirjotuksesta on vierähtänyt aikaa. Syynä on suoraan sanoen puhdas saamattomuus. Monessa viikossa on ehtinyt taas tapahtua monta asiaa, joten tästä tulee sekalainen kokoelma kuulumisia.

Jutun otsikko viittaa viimeaikaisiin testituloksiin. Ensinnäkin, kävin InBody-mittauksessa. Se on kyllä paljastavaa, suosittelen lämpimästi. Lyhyesti sanottuna tulos oli se, että mulla on kehossa hieman liikaa läskiä. En ole ylipainoinen, mutta osa rasvasta olisi suotavaa muuttaa lihakseksi. Enpä olisi tätäkään ehkä arvannut ilman mittausta, mutta nyt kun tiedän tilanteen niin sillehän voi sitten tehdä jotain! Sama mittaus kertoi muitakin ihan kiinnostavia lukuja kehon koostumuksesta, pääosin kaikki oli kunnossa eli lihas- ja nestetasapaino kohdillaan ja luumassaa tarpeeksi. Ensi keväänä otetaan seurantamittaus, siihen mennessä täytyy saada muutosta aikaan.

Toinen hieman ankea lukema oli työterveystarkastuksessa mitattu kolesteroliarvo, joka näyttää olevan hieman suositeltavaa korkeampi. Tiedän että suvussa on tähän taipumusta, mutta sehän ei tokikaan ole mikään syy heittää lenkkareita nurkkaan. Koska olen vielä nuori (tässä mielessä), tilanteen ehtii korjata moneen kertaan ennen kuin siitä alkaa olla varsinaista terveydellistä haittaa. Kestävyysliikunta tutkitusti kohentaa veren rasva-arvoja, joten siitä vaan lenkille. Ja vähän vähemmän juustoa välipalaksi...

Lenkkeilyä hidastaa ainoastaan se, että jalka ei vieläkään ole kunnossa. Olen nyt jumitellut sen kanssa 2,5 kk, joten vaivauduin sitten lääkärille ja ortopedille kun kunto ei näyttänyt menevän suuntaan eikä toiseen. Tuli määräys magneettikuvaan, joka otettiin tänä aamuna, ja ensi viikolla kuulen tuomion. Ortopedi arveli että tuloksesta riippuen jalka saattaa joutua joksikin aikaa täydelliseen varauskieltoon. Hurraa...

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olen pääsemässä mukaan yhteen projektiin, johon haettiin ulkoilusta ja retkeilystä kiinnostuneita blogikirjoittajia. Sen tiimoilta on ensi viikolla kirjoituskoulutus, josta olen aivan innoissani. Ehkäpä tämänkin blogin taso paranee sitten ;) Kerron itse projektista lisää myöhemmin.

Kouluhommiin on mennyt melko runsaasti aikaa. Tänään palautin juuri oppimistehtävän, missä suunniteltiin liikuntaohjelma kolmelle esimerkkihenkilölle. Todella mielenkiintoista! On ilahduttavaa huomata kuinka paljon oma tietämys liikunnasta ja terveydestä on lisääntynyt syksyn aikana. Tänään alkaa uusi kurssi aiheesta liikunnan turvallisuus, mihin sopiikin mainiosti tämä itsensä käyttäminen koekaniinina. Miten sitä muuten paremmin oppisi, miten rasitusvammoja vältetään? ;)

Laiskanpulskeus kuvaa myös suhteellisen hyvin viimeaikaista liikuntamäärää. No, olen kyllä ollut kunnon flunssassakin, mutta olisi sitä nyt kuitenkin voinut jotain kestävyysurheilua harrastaa tämän syksyn aikana. Vaikkapa vesijuoksua. Olen muuten huomannut, että kun liikuntarutiinit on ihan hakusessa, niin arkielämässä on paljon vähemmän jäsentäviä elementtejä. Ja kun itse ei voi täysillä vaikuttaa niinkin olennaiseen elämänalueeseen kuin liikkumiseen, niin välillä on ihan irrallinen olo. Ihan kuin olisi jossain välitilassa ja odottaisi vaan että tämä vaihe loppuu ja pääsee taas elämään sitä omaa elämää. No, ehkäpä vuodenvaihteeseen mennessä homma alkaa olla taas hanskassa.