Minulla on uusi ihastus, ja meillä menee aika lujaa. Saanko esitellä: crosstraining!
Crosstraining-nimitystä käytetään monenlaisia eri elementtejä yhdistelevästä treenistä. Crosstrainingiin ei ole olemassa yhtä oikeaa sisältöä tai suoritustapaa. Yleensä sillä kuitenkin viitataan nopeatempoiseen, vaihtelevaan, toiminnalliseen harjoitteluun, jolla pyritään samanaikaisesti kehittämään voimaa, taitoa ja kestävyyttä. Olen päässyt kokeilemaan lajia syksyn aikana työporukalla, ja täytyy sanoa, että vaihtelu on kyllä virkistänyt!
Mitä siellä tehdään?
Oma crosstraining-treenimme on ollut lihaskuntopainotteinen, muilla tunneilla saattaa olla mukana myös aerobisia elementtejä kuten juoksua tai soutua. Treeneissä käytetään irtopainoja, erilaisia välineitä ja oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä. Tunti rakentuu eri tyyppisistä intervalleista, joissa vuorotellaan eri liikkeitä mahdollisimman monipuolisesti.
Tunneilla, joilla itse olen käynyt liikkeet ovat olleet enimmäkseen perusliikkeitä: kyykky, maastaveto, tempaus, työntö, punnerrus, istumaannousu. Perinteisen leuanvedon olemme korvanneet Redcord-köysillä tehtävillä vedoilla. Myös kahvakuulan kanssa on leikitty vähän.
Harjoituksen voi rytmittää monella eri tavalla. Useimmiten tehdään muutaman liikkeen liikepattereita, jossa yhtä liikettä toistetaan tietty aika tai toistomäärä. Sen jälkeen on lyhyt tauko, ja aloitetaan seuraava liikepatteri. Joskus harjoitus voidaan tehdä kokonaan ilman taukoja - tai ainakin teoriassa, mutta käytännössähän tulee pidettyä vähintäänkin omia juomataukoja.
Crosstrainingia voi tehdä ja toteuttaa monella tavalla. Tällä hetkellä suosittu Crossfit on sen yksi muoto, mutta muitakin vastaavia tunteja on tarjolla eri puolilla Helsinkiä ja Suomea. Eri tunneilla saatetaan käyttää eri välineitä ja liikkeitä, kannattaa kysellä järjestäjiltä tarkempia tietoja.
Kannattaako kokeilla?
Crosstraining sopii ihmisille, jotka haluavat haastaa itseään. Ohjaajalla on iso merkitys siinä, kuinka hyvin tunnilla tulee tsempattua. Meillä on onneksi ollut aivan loistava ohjaaja, joka osaa psyykata oikeassa kohdassa. Kun yrittää epätoivoisesti tehdä päivän sadattakuudettakymmenettä istumaannousua, tekee mieli vetää itkuraivarit. Mutta vedettiin sekin treeni kunnialla loppuun, ja ylitin varmaan jonkun oman henkisen kynnykseni samalla. Ja on muuten kunto kasvanut selvästi, vaikken ole tuota tehnyt kuin kerran viikossa - siis muun treenin ohella toki.
Olen joka kerta unohtanut ottaa sykemittarin mukaan, mutta todennäköisesti aika lähellä maksimeita mennään joka treenissä. Hirveä hiki tulee, ja tietää todella tehneensä jotain. Aivan ihanaa!
Nopeampi tempo tarkoittaa myös tehokkaampaa treeniä. Kun sydän ja verenkiertoelimistö pääsevät töihin, aineenvaihdunta tehostuu ja voi olla koholla jopa useita päiviä rankan treenin jälkeen. Lihasten kyky käyttää happea hyväkseen paranee, jolloin maitohappoa sietää paremmin. Pieni varoituksen sana kuitenkin: kohtalainen peruskunto kannattaa hankkia ennen kuin menee kuolemaan crosstraining-treeneihin ;)
PS. Olen tutustunut myös toiseen varsin trendikkääseen liikuntamuotoon eli HIITiin - lue lisää täältä.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
torstai 7. marraskuuta 2013
Maksimisykkeen metsästystä
Hei vaan taas pitkästä aikaa! Perusmeiningillä mennään syksyä eteenpäin: kävelyä, kiipeilyä, kuntosalia. Olen päässyt kokeilemaan myös crosstrainingia, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt asiaa sykkeistä.
Sain töiden kautta tilaisuuden päästä käymään personal trainerilla, joten tottakai se piti käyttää hyväksi. Kuntotestien ja perinteisen salikäynnin (hyviä tekniikkavinkkejä!) lisäksi halusin käyttää yhden tapaamiskerran juoksuvauhdin ja sykkeiden määrittämiseen sekä erityisesti maksimisykearvojen tavoitteluun.
Maksimisykkeenhän voi määrittää laskennallisilla kaavoilla, joita on hieman erilaisia. Esimerkki yhdestä kaavasta on 210 - (0,65 * ikä). Mitä tahansa kaavaa käytänkin, saan omaksi maksimisykkeekseni 187-188 lyöntiä minuutissa.
Todellisuudessa maksimisyke ja myös sen perusteella määritettävät sykealueet voivat vaihdella yksilöllisesti. Todellisten lukemien selvittämiseen paras väline on ergometritesti, vielä mieluummin sellainen jossa mitataan maitohappojen kertymistä elimistöön. (Lue testeistä lisää vaikkapa täältä.) Suunnitelmissani on joskus tehdä myös tuollainen kunnollinen rasitustesti, vaikka peruskuntoilija toki selviää ilmankin.
Personal trainerin kanssa aloitimme harjoituksen kevyellä hölkällä. Tavoitteena oli, että pystyisin puhumaan vaivattomasti, jolloin sykkeeni pysyy peruskuntoalueella. No, puhuin kyllä ihan sujuvasti, mutta aika nopeasti syke nousi 160 lyöntiin minuutissa. Kevytkin hölkkä siis nostaa lukemat liian korkeiksi peruskunnon kehittämistä ajatellen. Oikeampi lukema olisi 130-140 lyöntiä, joka on alle 75 % maksimista. Kävelyssä syke taas laskee liian alas, joten päättelin että sauvakävely voisi olla sykkeiden kannalta sopiva laji kokeiltavaksi. Pyöräilyssä omat sykkeeni muuten pysyvät keskimäärin alle 140:n. Voi olla että sykkeet nousevat juostessa senkin takia, että en ole kovin tottunut juoksemaan.
No, lenkin jälkeen lähdettiin hakemaan maksimilukemia. Homma toteutettiin niin, että tein ensin muutaman lihaskuntoliikkeen ulkoliikuntatelineissä, jonka jälkeen vedin n. 50 metrin vedon niin paljon kuin kintuista lähtee. Tätä tehtiin yhteensä neljä kierrosta, kunnes syke ei enää näyttänyt nousevan korkeammalle.
Mittarini rekisteröi harjoituksen maksimiluvuksi 186! Lopussa tuntui, että jaloissa olisi ollut vielä voimaa, mutta hapenottokapasiteetti loppui kesken. Tästä päättelin, että optimaalisella eri lihasryhmien kuormituksella voisin päästä maksimisyketestissä noin 190 lyöntiin minuutissa. Mene tiedä. Maksimisykeharjoitus ei tuntunut kamalan pahalta, koko testin tekemiseen meni noin kaksitoista minuuttia. Voisin kokeilla uudelleenkin, hauskaa oli!
Sain töiden kautta tilaisuuden päästä käymään personal trainerilla, joten tottakai se piti käyttää hyväksi. Kuntotestien ja perinteisen salikäynnin (hyviä tekniikkavinkkejä!) lisäksi halusin käyttää yhden tapaamiskerran juoksuvauhdin ja sykkeiden määrittämiseen sekä erityisesti maksimisykearvojen tavoitteluun.
Maksimisykkeenhän voi määrittää laskennallisilla kaavoilla, joita on hieman erilaisia. Esimerkki yhdestä kaavasta on 210 - (0,65 * ikä). Mitä tahansa kaavaa käytänkin, saan omaksi maksimisykkeekseni 187-188 lyöntiä minuutissa.
Todellisuudessa maksimisyke ja myös sen perusteella määritettävät sykealueet voivat vaihdella yksilöllisesti. Todellisten lukemien selvittämiseen paras väline on ergometritesti, vielä mieluummin sellainen jossa mitataan maitohappojen kertymistä elimistöön. (Lue testeistä lisää vaikkapa täältä.) Suunnitelmissani on joskus tehdä myös tuollainen kunnollinen rasitustesti, vaikka peruskuntoilija toki selviää ilmankin.
Personal trainerin kanssa aloitimme harjoituksen kevyellä hölkällä. Tavoitteena oli, että pystyisin puhumaan vaivattomasti, jolloin sykkeeni pysyy peruskuntoalueella. No, puhuin kyllä ihan sujuvasti, mutta aika nopeasti syke nousi 160 lyöntiin minuutissa. Kevytkin hölkkä siis nostaa lukemat liian korkeiksi peruskunnon kehittämistä ajatellen. Oikeampi lukema olisi 130-140 lyöntiä, joka on alle 75 % maksimista. Kävelyssä syke taas laskee liian alas, joten päättelin että sauvakävely voisi olla sykkeiden kannalta sopiva laji kokeiltavaksi. Pyöräilyssä omat sykkeeni muuten pysyvät keskimäärin alle 140:n. Voi olla että sykkeet nousevat juostessa senkin takia, että en ole kovin tottunut juoksemaan.
No, lenkin jälkeen lähdettiin hakemaan maksimilukemia. Homma toteutettiin niin, että tein ensin muutaman lihaskuntoliikkeen ulkoliikuntatelineissä, jonka jälkeen vedin n. 50 metrin vedon niin paljon kuin kintuista lähtee. Tätä tehtiin yhteensä neljä kierrosta, kunnes syke ei enää näyttänyt nousevan korkeammalle.
Mittarini rekisteröi harjoituksen maksimiluvuksi 186! Lopussa tuntui, että jaloissa olisi ollut vielä voimaa, mutta hapenottokapasiteetti loppui kesken. Tästä päättelin, että optimaalisella eri lihasryhmien kuormituksella voisin päästä maksimisyketestissä noin 190 lyöntiin minuutissa. Mene tiedä. Maksimisykeharjoitus ei tuntunut kamalan pahalta, koko testin tekemiseen meni noin kaksitoista minuuttia. Voisin kokeilla uudelleenkin, hauskaa oli!
perjantai 4. lokakuuta 2013
Retkeilykuume ei parane retkeilemällä
Oivoi! Olen taas päässyt nautiskelemaan ihanista syysretkistä. Tein viikonloppupyrähdyksen Repoveden kansallispuistoon ja viikon reissun Ylläkselle ruskamaisemiin. Säät suosivat molemmilla reissuilla, maisemat olivat kerrassaan hienot. Repovedellä patikoitiin koko viikonloppu aktiivisesti, Ylläksellä keskityin mökkeilyyn ja lyhyisiin retkiin luontopoluilla ja lähimaastoissa. Akkujen latausta parhaimmillaan.
Noiden reissujen jälkeen voin ainoastaan ihmetellä, miksen useammin käy retkeilemässä syksyisin. Syynä tietysti on pääosin se, että lomat pidetään kesällä, ja syksyllä viikonloppuisinkin tuppaa olemaan kaikenlaista muuta puuhaa. Mutta varsinkin Ylläksen reissun jälkeen vannoin, että menen sinne takaisin ruska-aikaan. Luonto on tosi kaunis, kesällä vaivaavia ötököitä ei ole enää, ja silti vielä tarkenee kohtuu mukavasti. Täytyy vaan ottaa ja järjestellä.
Mitä enemmän liikun metsässä, riippumatta lajista ja kulkuvälineestä, sitä useammin sinne tekee mieli. Suomessa on niin paljon hienoja kohteita, ettei kaikkia ehdi kiertämäänkään. Ylläksellä tuli mieleen, että olisi hauska kokeilla myös maastopyöräilyä. Siellä päin reitteihin on panostettu kovasti viime vuosina. Melomaankaan en tänä vuonna ehtinyt niin paljoa kuin olisin toivonut - ensi kesänä sitten. Aloin myös jo haaveilla seuraavasta talvilomasta eräällä varaustuvalla tunturissa, suksien kanssa tietenkin.
Aina sanotaan, että jos et ehdi tehdä sitä mistä tykkäät, niin karsi pois jotain sellaista mikä ei ole niin tärkeää. Mutta kun kaikki mun harrastukset on niin tärkeitä ja hauskoja! En pysty karsimaan mitään. Seuraava vaihtoehto on hommata jostain lisää vapaa-aikaa. (Tällä hetkellä vapaa-ajan lisääntyminen ei kyllä näytä realistiselta, koska laitoin pystyyn kaiken hyvän päälle vielä oman yrityksen. Hommaa riittää, mutta haaveeni kokopäiväisestä työskentelystä liikunnan parissa konkretisoituu pikku hiljaa :))
Retkeilykuume ei siis näytä laantuvan, oikeastaan se vain vahvistuu sitä pahemmaksi, mitä enemmän mietin kaikenlaisia kohteita ja reissuja. Talviretkeilyä en juuri ole harrastanut, mutta täytyy koittaa tehdä siihen muutos tulevana talvena. Enhän voi millään odottaa ensi kesään...
PS. Kannattaa lukea myös Outdoors Finlandin sivuille kirjoittamani juttu luontokeskus Haltiasta
Noiden reissujen jälkeen voin ainoastaan ihmetellä, miksen useammin käy retkeilemässä syksyisin. Syynä tietysti on pääosin se, että lomat pidetään kesällä, ja syksyllä viikonloppuisinkin tuppaa olemaan kaikenlaista muuta puuhaa. Mutta varsinkin Ylläksen reissun jälkeen vannoin, että menen sinne takaisin ruska-aikaan. Luonto on tosi kaunis, kesällä vaivaavia ötököitä ei ole enää, ja silti vielä tarkenee kohtuu mukavasti. Täytyy vaan ottaa ja järjestellä.
Mitä enemmän liikun metsässä, riippumatta lajista ja kulkuvälineestä, sitä useammin sinne tekee mieli. Suomessa on niin paljon hienoja kohteita, ettei kaikkia ehdi kiertämäänkään. Ylläksellä tuli mieleen, että olisi hauska kokeilla myös maastopyöräilyä. Siellä päin reitteihin on panostettu kovasti viime vuosina. Melomaankaan en tänä vuonna ehtinyt niin paljoa kuin olisin toivonut - ensi kesänä sitten. Aloin myös jo haaveilla seuraavasta talvilomasta eräällä varaustuvalla tunturissa, suksien kanssa tietenkin.
Aina sanotaan, että jos et ehdi tehdä sitä mistä tykkäät, niin karsi pois jotain sellaista mikä ei ole niin tärkeää. Mutta kun kaikki mun harrastukset on niin tärkeitä ja hauskoja! En pysty karsimaan mitään. Seuraava vaihtoehto on hommata jostain lisää vapaa-aikaa. (Tällä hetkellä vapaa-ajan lisääntyminen ei kyllä näytä realistiselta, koska laitoin pystyyn kaiken hyvän päälle vielä oman yrityksen. Hommaa riittää, mutta haaveeni kokopäiväisestä työskentelystä liikunnan parissa konkretisoituu pikku hiljaa :))
Retkeilykuume ei siis näytä laantuvan, oikeastaan se vain vahvistuu sitä pahemmaksi, mitä enemmän mietin kaikenlaisia kohteita ja reissuja. Talviretkeilyä en juuri ole harrastanut, mutta täytyy koittaa tehdä siihen muutos tulevana talvena. Enhän voi millään odottaa ensi kesään...
PS. Kannattaa lukea myös Outdoors Finlandin sivuille kirjoittamani juttu luontokeskus Haltiasta
perjantai 6. syyskuuta 2013
Ex-koripalloilija tunnelmoi sohvalla
Oi niitä aikoja. Nimittäin koripalloaikoja.
Olen viime päivinä tehnyt henkisen paluun nuoruuteni päiviin. Tähän on syyllisenä Yle, joka näyttää suorana Suomen joukkueen ottelut koripallon EM-kisoista. Eilen tapitin täpinöissäni kolme erää Suomi-Ruotsi-ottelua ja tuulettelin yksin kotona Susijengin hienoja kuvioita.
Koripallo voi tuntua vieraalta, jos ei koskaan ole itse harrastanut lajia. Koulussa ehkä moni on kokeillut, mutta pallon kuljetus ja korien heittely ei välttämättä sujunut kovin luontevasti. Säännöt vaikuttivat monimutkaisia, eikä pelin hienous ihan ehtinyt avautua muutaman harjoituskerran aikana. Itse muistan kokeneeni vastaavia tunteita lentopallokentällä ja luistinradalla...
Koripallo on ainoa pallopeli, jota olen koskaan kunnolla osannut, ja ehkä ainoa urheilulaji jota olen harrastanut tosissani. Aloitin koriksen peluun 8-vuotiaana, kun isäni alkoi valmentaa joukkuettamme. Koripallon parista on kertynyt monenmoisia hyviä muistoja sekä itse liikkumiseen, joukkuepelaamiseen, kavereihin että yhdessä tehtyihin pelireissuihin liittyen. Toki myös pettymyksiä ja haasteita ehti kokemaan niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka lajin parissa viihdyin. Pääosin kuitenkin koripallo yhdistyy mielessäni positiivisiin tunteisiin: tuota aikaa muistellessani tunnen oloni hyväksi, voimalliseksi, pystyväksi ja taitavaksi, vaikken huippupelaaja ollutkaan. Aikuisuuteen saakka kestänyt liikuntainnostukseni juontunee pitkälti noista ajoista ja tunnelmista. Pallo pysyy jotenkuten kädessä vieläkin, vaikka ihan liian harvoin pääsee heittelemään saati sitten pelaamaan.
En ole muutenkaan mitenkään erityisen aktiivisesti seurannut koripalloa oman peliurani jälkeen, mutta penkkiurheilijana olen kiinnostunut urheilun ilmiöistä. Näin ollen ei ole millään voinut välttyä siltä buumilta, mikä Suomen koriskentillä tällä hetkellä on menossa. Koripallo on lähteestä riippuen noin viidenneksi suosituin urheilulaji maailmassa. EM-kisoihin pääsy ei siis ole mikään itsestään selvyys, mutta siellä se Susijengi eli miesten maajoukkue nyt kuitenkin pelaa. Ja loistavalla meiningillä! Tähän mennessä kaksi peliä ja kaksi voittoa, eikä mitään helppoja joukkueita vastaan.
Koripallo viehättää erityisesti siksi, että peli on niin moniulotteista: tarvitaan voimaa ja nopeutta, mutta myös tekniikkaa ja pelitaktisia taitoja. Pelissä on menoa ja meininkiä, vauhdikkaita kontaktitilanteita ja toisaalta äärimmäistä keskittyneisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Yhdistelmä älyä ja fysiikkaa.
Jos korista ei ole seurannut, ei ehkä ensin ymmärrä mitä kaikkea kentällä tapahtuu yhtäaikaa. Ylen urheilutoimitus on kerännytkin nettiin koripallosanakirjan, jonka avulla voi perehtyä pelin hienouksiin. Suomen peleissä on myös mainiot selostajat, jotka jaksavat avata kuvioita ja taktiikkaa myös peliä tuntemattomammalle.
Kun hommaan pääsee sisälle, ruudun äärestä ei malta poistua hetkeksikään. Kentällä tapahtuu koko ajan, intensiteetti on aivan eri luokkaa kuin vaikka jalkapallossa tai jääkiekossa. Ratkaisut tapahtuvat sekunneissa, ja peli voi kääntyä nopeasti toisen joukkueen hyväksi.
Seuraava Suomen ottelu on Italiaa vastaan lauantaina 7.9. klo 18.45. Katsottavissa ja kuunneltavissa Yle Fem -kanavalta, Yle Areenasta tai Yle Puheesta. Suosittelen!
Olen viime päivinä tehnyt henkisen paluun nuoruuteni päiviin. Tähän on syyllisenä Yle, joka näyttää suorana Suomen joukkueen ottelut koripallon EM-kisoista. Eilen tapitin täpinöissäni kolme erää Suomi-Ruotsi-ottelua ja tuulettelin yksin kotona Susijengin hienoja kuvioita.
Koripallo voi tuntua vieraalta, jos ei koskaan ole itse harrastanut lajia. Koulussa ehkä moni on kokeillut, mutta pallon kuljetus ja korien heittely ei välttämättä sujunut kovin luontevasti. Säännöt vaikuttivat monimutkaisia, eikä pelin hienous ihan ehtinyt avautua muutaman harjoituskerran aikana. Itse muistan kokeneeni vastaavia tunteita lentopallokentällä ja luistinradalla...
Koripallo on ainoa pallopeli, jota olen koskaan kunnolla osannut, ja ehkä ainoa urheilulaji jota olen harrastanut tosissani. Aloitin koriksen peluun 8-vuotiaana, kun isäni alkoi valmentaa joukkuettamme. Koripallon parista on kertynyt monenmoisia hyviä muistoja sekä itse liikkumiseen, joukkuepelaamiseen, kavereihin että yhdessä tehtyihin pelireissuihin liittyen. Toki myös pettymyksiä ja haasteita ehti kokemaan niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka lajin parissa viihdyin. Pääosin kuitenkin koripallo yhdistyy mielessäni positiivisiin tunteisiin: tuota aikaa muistellessani tunnen oloni hyväksi, voimalliseksi, pystyväksi ja taitavaksi, vaikken huippupelaaja ollutkaan. Aikuisuuteen saakka kestänyt liikuntainnostukseni juontunee pitkälti noista ajoista ja tunnelmista. Pallo pysyy jotenkuten kädessä vieläkin, vaikka ihan liian harvoin pääsee heittelemään saati sitten pelaamaan.
En ole muutenkaan mitenkään erityisen aktiivisesti seurannut koripalloa oman peliurani jälkeen, mutta penkkiurheilijana olen kiinnostunut urheilun ilmiöistä. Näin ollen ei ole millään voinut välttyä siltä buumilta, mikä Suomen koriskentillä tällä hetkellä on menossa. Koripallo on lähteestä riippuen noin viidenneksi suosituin urheilulaji maailmassa. EM-kisoihin pääsy ei siis ole mikään itsestään selvyys, mutta siellä se Susijengi eli miesten maajoukkue nyt kuitenkin pelaa. Ja loistavalla meiningillä! Tähän mennessä kaksi peliä ja kaksi voittoa, eikä mitään helppoja joukkueita vastaan.
Koripallo viehättää erityisesti siksi, että peli on niin moniulotteista: tarvitaan voimaa ja nopeutta, mutta myös tekniikkaa ja pelitaktisia taitoja. Pelissä on menoa ja meininkiä, vauhdikkaita kontaktitilanteita ja toisaalta äärimmäistä keskittyneisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Yhdistelmä älyä ja fysiikkaa.
Jos korista ei ole seurannut, ei ehkä ensin ymmärrä mitä kaikkea kentällä tapahtuu yhtäaikaa. Ylen urheilutoimitus on kerännytkin nettiin koripallosanakirjan, jonka avulla voi perehtyä pelin hienouksiin. Suomen peleissä on myös mainiot selostajat, jotka jaksavat avata kuvioita ja taktiikkaa myös peliä tuntemattomammalle.
Kun hommaan pääsee sisälle, ruudun äärestä ei malta poistua hetkeksikään. Kentällä tapahtuu koko ajan, intensiteetti on aivan eri luokkaa kuin vaikka jalkapallossa tai jääkiekossa. Ratkaisut tapahtuvat sekunneissa, ja peli voi kääntyä nopeasti toisen joukkueen hyväksi.
Seuraava Suomen ottelu on Italiaa vastaan lauantaina 7.9. klo 18.45. Katsottavissa ja kuunneltavissa Yle Fem -kanavalta, Yle Areenasta tai Yle Puheesta. Suosittelen!
torstai 22. elokuuta 2013
Mursut puskissa osa 2 eli kisakuulumiset
Hurraa, SnowFlakes Seikkailu 2013 on kisattu! Tässä pieni kertomus reissusta.
Joukkueemme Nohevat Mursut saapui Tuusulan kisakeskukseen hyvissä ajoin ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna. Oma startti oli vasta yhdeltätoista, joten meillä oli reilusti aikaa perehtyä reittikirjaan ja karttoihin. Multisport-kisoja tuntemattomammille kerrottakoon, että reittikirja on siis ohjeistus siitä, miten eri etapit ja rastit tulee kiertää, ja mitä varusteita pitää olla mukana.
Ensimmäiseksi Perus Ponnistajien sarjaan oli merkitty pyöräilyetappi, seuraavaksi melonta ja viimeiseksi jalkaisin suunnistus. Etappien välillä käytiin vaihtoalueella kellottamassa väliaika, ja tarvittaessa ehti vähän tankata urheilujuomaa tai hiilihydraattipitoista naposteltavaa.
Reittikartat vaikuttivat ihan inhimillisiltä, ja oman reitin suunnittelu oli melko helppoa. Tosin älykkäästi merkitsin karttoihin huomiokynällä ensin rastien väliset viivat, enkä suinkaan omaa kuljettavaa reittiämme :D No, onneksi virhe ei ollut häiritsevä, ja tulihan se varsinainen reittisuunnitelmakin sitten merkittyä sinne karttaan.
Hiukan ennen lähtöä kokoonnuimme kuuntelemaan viimeisiä ohjeita. Kun kaikki oli selvää ja kamppeet kasassa, saimme käteemme prologin kartat. Hep matkaan! Prologi oli kisan alussa jalkaisin suunnistettava osuus, johon ei voinut valmistautua etukäteen. Siinä haettiin kuusi rastia kisakeskuksen lähialueelta halutussa järjestyksessä, meiltä homma meni suht koht nappiin ja samalla sai mukavan lämmön päälle pyöräilyosuutta varten.
Pyöräily
Prologiin kului noin vartti, ja lähdimme pyöräilyosuudelle vaihtoalueen kautta 18 minuuttia startin jälkeen. Ensimmäisellä rastilla oli luvassa yllätystehtävä, joka osoittautui pyörällä ajettavaksi maastoradaksi. Sai ylitellä hiekkakumpuja ja vesiesteitä ja ajaa pusikossa. Enpä ole Spessua aiemmin metsään vienytkään, mutta ihan hyvin se meni kun ei turhaa alkanut stressata. Toki osa radasta oli pakko mennä pyörää vieressä kiskoen, ei noilla kapeilla renkailla olisi niitä hiekkaisia rinteitä ja pahimpia puskia ajettu.
Toinen rasti löytyi helposti tien vierestä, ja eikun suunta kohti kolmatta. Suurin osa reitistä kulki hyväkuntoisia teitä pitkin, mutta osalle rasteista piti poiketa maastoon jalkaisin. Neljännen rastin jälkeen teimme muutoksen reittisuunnitelmaan: emme olleet varmoja metsäpolun kunnosta, joten valitsimme asfalttitien. Pääsimme nopeammin lähelle rastia, mutta jouduimme tekemään parinsadan metrin piston metsään juosten rastin hakuun ja samaa reittiä takaisin. Tähän mennessä kaikki rastit olivat löytyneet ilman ongelmia.
Viimeiselle rastille lähdimme suunnistamaan ottamalla maamerkiksi alikulkutunnelin, josta oli tarkoitus kääntyä. Yhtäkkiä havahduin, että olimme ajaneet liian pitkälle, kuitenkaan näkemättä alikulkua missään. No, ei muuta kuin takaisin, onneksi virhe ei ollut ajallisesti suuri. Satuimme puolivahingossa huomaamaan hyvin piilotetun alikulkupaikan, joka olikin kai vain eläimille tarkoitettu alikulkuputki eikä varsinainen tie (en tiedä vieläkään, oliko se se mitä alunperin etsimme). Siitä pääsi kuitenkin läpi ja tulimme polulle, jota pitkin jatkoimme rastin suuntaan. Tämähän on ihan selvä juttu, rasti on polun päässä. Tästä vielä vähän matkaa, vähän pusikkoahan tämä on mutta kulkee se pyörä juosten taluttamallakin. Siellähän se jo näkyy! Paitsi että on muuten väärä rasti. No eipä mitään, kierretään tuosta pikku lenkki, se oikea versio on tuossa vähän vasemmalla. Paitsi että tässähän on aita, jota ei muuten näy kartassa. No, eikun takaisin ja koukkaus oikealle polulle (jolla luulimme aikaisemmin olevamme), ja kyllähän se lopulta löytyi sieltä. Suunta kohti vaihtoa.
Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt 1:22:06 (josta siis vartti oli sitä prologia). Laskin kotona kartasta, että pyöräilemämme matka oli n. 11 km plus ne pari pistoa juosten, ehkä puoli kilometriä yhteensä.
Melonta
Melontaan siirryttiin pyöräilemällä parin kilometriä Tuusulanjärven rantaan. Valitsimme rannasta kanootin, minä hyppäsin eteen ja mies perään. Ehkä pienestä harjoittelun puutteesta johtuen, tässä lajissa hermot olivat eniten koetuksella. Pientä ja vähän isompaakin sanaharkkaa esiintyi (olin kuulemma liian hidas ja laiska, mies taas ei osannut ohjata). Saimme tästä eräältä toiselta kisapariskunnalta hieman huvittuneen kommentin: "Tehän kuulostatte ihan samalta kuin me!" :D Rastit sinällään oli helppo löytää, leimaus tehtiin kanootista ja suunnistamisen sijaan sai keskittyä melontalinjan suorana pitämiseen. Kahden ja puolen kilometrin lenkkiin saatiin kulumaan ehkä puolisen tuntia, en katsonut kelloa tarkkaan. Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä voineet valita hieman paremmat ja virtaviivaisemmat melat, mutta tuskin siitä meidän tekniikallamme olisi juurikaan hyötyä ollut. Melontaosuuden kesto oli pyöräilyineen 0:56:46.
Suunnistus jalkaisin
Juoksuosuudelle lähtiessä aikaa oli mennyt noin 2 tuntia 20 minuuttia. Melontaosuudella juominen oli vähän unohtunut, mikä tuntui tässä kohtaa pienenä nuutumisen tunteena. Ei mitään vakavaa kuitenkaan, suuntasimme hölkkäillen kohti ensimmäistä rastia ja yllätystehtävää. Ohjelmassa oli varsin hauska esterata, joka sisälsi tukkien alituksia ja ylityksiä, kiipeämistä ja tasapainoilua. Oikein hauskaa! Mies tosin joutui punttaamaan minut parin korkeamman esteen yli, kun reppu selässä ja vähän väsyneenä en saanut iseäni kammettua tarpeeksi ylös.
Matka jatkui selkeitä polkuja pitkin toiselle, kolmannelle ja neljännelle rastille. Tankkasin matkan varrella proteiinipatukkaa ja vettä, olo alkoi kohentua. Viideskin rasti löytyi helposti, kun paikalla sattui olemaan pari muuta joukkuetta hakemassa. Mies upotti jalkansa suohon kun haki rastia niin innokkaasti, minä väistelin kosteimpia koloja ja maistelin puolukoita...
Kuudennelle rastille oli tarkoitus oikaista metsän läpi pienempiä polkuja pitkin. Otimme suunnan ja etsimme sopivan polun. Hyvä suunnitelma, mutta yhdessä vaiheessa polku kulki tien yli ja katosi johonkin. Hetken ympyrää pyörittyämme päätimme, että metsä on liian ryteikköinen rämpimiseen. Pakko kiertää isompia teitä pitkin. Loppujen lopuksi mutka ei ollut ihan tolkuttoman pitkä, ja viimeinenkin rasti löytyi suunnalla hakien suhteellisen kivuttomasti. Tässä vaiheessa koneesta ei kyllä enää lähtenyt mainittavaa loppukiriä, mutta hölkkäsimme kuitenkin maaliin reippaina ja hymyillen. Juoksumatkaa tuli laskujeni mukaan kuutisen kilometriä ja aikaa kului 1:20:56. Vuoden juoksutauon jälkeen täytyy olla tyytyväinen. Erityisesti lämmitti, että tulimme maaliin kolme minuuttia ennen seuraavaa joukkuetta, vaikka olimme olleet viidennellä rastilla yhtäaikaa. Voitto se on pienikin voitto ;)
Kaiken kaikkiaan kisakokemus oli ihan loistava. Todella hauska meininki ja hyvät järjestelyt, meille sopivan tasoinen. Kokonaisaika meillä oli 3:39:48, optimiaika reitille olisi ollut kolme tuntia. Sitä myöten sijoitus oli vasta kolmaskymmenes, kun sarjamme parhaat selvisivät reilussa kahdessa tunnissa. Suunnistus onnistui paria mainittua säätöä lukuunottamatta kuitenkin hyvin. Kunto voisi olla parempi, mutta treenimäärän huomioiden olen varsin tyytyväinen. Kun ei ole mitään ennakko-odotuksia, ei voi pettyä ;)
Kuten meitä varoitettiin, tähän lajiin jää vahvasti koukkuun. Ensi vuonna siis uudestaan ja paremmalla sijoituksella!
PS. Kisatunnelmia voi fiilistellä järjestävän organisaation valokuva-albumista. Meidätkin löytää muutamasta kuvasta, esimerkiksi pohtimassa vesiesteen ylitystekniikkaa (vauhdikas polkaisu ja yli!)
Joukkueemme Nohevat Mursut saapui Tuusulan kisakeskukseen hyvissä ajoin ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna. Oma startti oli vasta yhdeltätoista, joten meillä oli reilusti aikaa perehtyä reittikirjaan ja karttoihin. Multisport-kisoja tuntemattomammille kerrottakoon, että reittikirja on siis ohjeistus siitä, miten eri etapit ja rastit tulee kiertää, ja mitä varusteita pitää olla mukana.
Ensimmäiseksi Perus Ponnistajien sarjaan oli merkitty pyöräilyetappi, seuraavaksi melonta ja viimeiseksi jalkaisin suunnistus. Etappien välillä käytiin vaihtoalueella kellottamassa väliaika, ja tarvittaessa ehti vähän tankata urheilujuomaa tai hiilihydraattipitoista naposteltavaa.
Reittikartat vaikuttivat ihan inhimillisiltä, ja oman reitin suunnittelu oli melko helppoa. Tosin älykkäästi merkitsin karttoihin huomiokynällä ensin rastien väliset viivat, enkä suinkaan omaa kuljettavaa reittiämme :D No, onneksi virhe ei ollut häiritsevä, ja tulihan se varsinainen reittisuunnitelmakin sitten merkittyä sinne karttaan.
Hiukan ennen lähtöä kokoonnuimme kuuntelemaan viimeisiä ohjeita. Kun kaikki oli selvää ja kamppeet kasassa, saimme käteemme prologin kartat. Hep matkaan! Prologi oli kisan alussa jalkaisin suunnistettava osuus, johon ei voinut valmistautua etukäteen. Siinä haettiin kuusi rastia kisakeskuksen lähialueelta halutussa järjestyksessä, meiltä homma meni suht koht nappiin ja samalla sai mukavan lämmön päälle pyöräilyosuutta varten.
Pyöräily
Prologiin kului noin vartti, ja lähdimme pyöräilyosuudelle vaihtoalueen kautta 18 minuuttia startin jälkeen. Ensimmäisellä rastilla oli luvassa yllätystehtävä, joka osoittautui pyörällä ajettavaksi maastoradaksi. Sai ylitellä hiekkakumpuja ja vesiesteitä ja ajaa pusikossa. Enpä ole Spessua aiemmin metsään vienytkään, mutta ihan hyvin se meni kun ei turhaa alkanut stressata. Toki osa radasta oli pakko mennä pyörää vieressä kiskoen, ei noilla kapeilla renkailla olisi niitä hiekkaisia rinteitä ja pahimpia puskia ajettu.
Toinen rasti löytyi helposti tien vierestä, ja eikun suunta kohti kolmatta. Suurin osa reitistä kulki hyväkuntoisia teitä pitkin, mutta osalle rasteista piti poiketa maastoon jalkaisin. Neljännen rastin jälkeen teimme muutoksen reittisuunnitelmaan: emme olleet varmoja metsäpolun kunnosta, joten valitsimme asfalttitien. Pääsimme nopeammin lähelle rastia, mutta jouduimme tekemään parinsadan metrin piston metsään juosten rastin hakuun ja samaa reittiä takaisin. Tähän mennessä kaikki rastit olivat löytyneet ilman ongelmia.
Viimeiselle rastille lähdimme suunnistamaan ottamalla maamerkiksi alikulkutunnelin, josta oli tarkoitus kääntyä. Yhtäkkiä havahduin, että olimme ajaneet liian pitkälle, kuitenkaan näkemättä alikulkua missään. No, ei muuta kuin takaisin, onneksi virhe ei ollut ajallisesti suuri. Satuimme puolivahingossa huomaamaan hyvin piilotetun alikulkupaikan, joka olikin kai vain eläimille tarkoitettu alikulkuputki eikä varsinainen tie (en tiedä vieläkään, oliko se se mitä alunperin etsimme). Siitä pääsi kuitenkin läpi ja tulimme polulle, jota pitkin jatkoimme rastin suuntaan. Tämähän on ihan selvä juttu, rasti on polun päässä. Tästä vielä vähän matkaa, vähän pusikkoahan tämä on mutta kulkee se pyörä juosten taluttamallakin. Siellähän se jo näkyy! Paitsi että on muuten väärä rasti. No eipä mitään, kierretään tuosta pikku lenkki, se oikea versio on tuossa vähän vasemmalla. Paitsi että tässähän on aita, jota ei muuten näy kartassa. No, eikun takaisin ja koukkaus oikealle polulle (jolla luulimme aikaisemmin olevamme), ja kyllähän se lopulta löytyi sieltä. Suunta kohti vaihtoa.
Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt 1:22:06 (josta siis vartti oli sitä prologia). Laskin kotona kartasta, että pyöräilemämme matka oli n. 11 km plus ne pari pistoa juosten, ehkä puoli kilometriä yhteensä.
Melonta
Melontaan siirryttiin pyöräilemällä parin kilometriä Tuusulanjärven rantaan. Valitsimme rannasta kanootin, minä hyppäsin eteen ja mies perään. Ehkä pienestä harjoittelun puutteesta johtuen, tässä lajissa hermot olivat eniten koetuksella. Pientä ja vähän isompaakin sanaharkkaa esiintyi (olin kuulemma liian hidas ja laiska, mies taas ei osannut ohjata). Saimme tästä eräältä toiselta kisapariskunnalta hieman huvittuneen kommentin: "Tehän kuulostatte ihan samalta kuin me!" :D Rastit sinällään oli helppo löytää, leimaus tehtiin kanootista ja suunnistamisen sijaan sai keskittyä melontalinjan suorana pitämiseen. Kahden ja puolen kilometrin lenkkiin saatiin kulumaan ehkä puolisen tuntia, en katsonut kelloa tarkkaan. Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä voineet valita hieman paremmat ja virtaviivaisemmat melat, mutta tuskin siitä meidän tekniikallamme olisi juurikaan hyötyä ollut. Melontaosuuden kesto oli pyöräilyineen 0:56:46.
Suunnistus jalkaisin
Juoksuosuudelle lähtiessä aikaa oli mennyt noin 2 tuntia 20 minuuttia. Melontaosuudella juominen oli vähän unohtunut, mikä tuntui tässä kohtaa pienenä nuutumisen tunteena. Ei mitään vakavaa kuitenkaan, suuntasimme hölkkäillen kohti ensimmäistä rastia ja yllätystehtävää. Ohjelmassa oli varsin hauska esterata, joka sisälsi tukkien alituksia ja ylityksiä, kiipeämistä ja tasapainoilua. Oikein hauskaa! Mies tosin joutui punttaamaan minut parin korkeamman esteen yli, kun reppu selässä ja vähän väsyneenä en saanut iseäni kammettua tarpeeksi ylös.
Matka jatkui selkeitä polkuja pitkin toiselle, kolmannelle ja neljännelle rastille. Tankkasin matkan varrella proteiinipatukkaa ja vettä, olo alkoi kohentua. Viideskin rasti löytyi helposti, kun paikalla sattui olemaan pari muuta joukkuetta hakemassa. Mies upotti jalkansa suohon kun haki rastia niin innokkaasti, minä väistelin kosteimpia koloja ja maistelin puolukoita...
Kuudennelle rastille oli tarkoitus oikaista metsän läpi pienempiä polkuja pitkin. Otimme suunnan ja etsimme sopivan polun. Hyvä suunnitelma, mutta yhdessä vaiheessa polku kulki tien yli ja katosi johonkin. Hetken ympyrää pyörittyämme päätimme, että metsä on liian ryteikköinen rämpimiseen. Pakko kiertää isompia teitä pitkin. Loppujen lopuksi mutka ei ollut ihan tolkuttoman pitkä, ja viimeinenkin rasti löytyi suunnalla hakien suhteellisen kivuttomasti. Tässä vaiheessa koneesta ei kyllä enää lähtenyt mainittavaa loppukiriä, mutta hölkkäsimme kuitenkin maaliin reippaina ja hymyillen. Juoksumatkaa tuli laskujeni mukaan kuutisen kilometriä ja aikaa kului 1:20:56. Vuoden juoksutauon jälkeen täytyy olla tyytyväinen. Erityisesti lämmitti, että tulimme maaliin kolme minuuttia ennen seuraavaa joukkuetta, vaikka olimme olleet viidennellä rastilla yhtäaikaa. Voitto se on pienikin voitto ;)
Kaiken kaikkiaan kisakokemus oli ihan loistava. Todella hauska meininki ja hyvät järjestelyt, meille sopivan tasoinen. Kokonaisaika meillä oli 3:39:48, optimiaika reitille olisi ollut kolme tuntia. Sitä myöten sijoitus oli vasta kolmaskymmenes, kun sarjamme parhaat selvisivät reilussa kahdessa tunnissa. Suunnistus onnistui paria mainittua säätöä lukuunottamatta kuitenkin hyvin. Kunto voisi olla parempi, mutta treenimäärän huomioiden olen varsin tyytyväinen. Kun ei ole mitään ennakko-odotuksia, ei voi pettyä ;)
Kuten meitä varoitettiin, tähän lajiin jää vahvasti koukkuun. Ensi vuonna siis uudestaan ja paremmalla sijoituksella!
PS. Kisatunnelmia voi fiilistellä järjestävän organisaation valokuva-albumista. Meidätkin löytää muutamasta kuvasta, esimerkiksi pohtimassa vesiesteen ylitystekniikkaa (vauhdikas polkaisu ja yli!)
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Mursut puskissa (eli multisport-kisaan valmistautumista)
Lupasin kirjoitella hieman lisää seikkailu-urheilukisasta. Tai oikeammin kai nimitys on multisport-kisa, kun kyseessä on "vain" muutaman tunnin rutistus. Oli miten oli, ensimmäiseen sellaiseen ollaan menossa ensi sunnuntaina! Tiimimme nimi on Nohevat Mursut, voitte päätellä siitä mitä haluatte :D
Multisport-kisalla tarkoitetaan kilpailua, joissa edetään suunnistettavaa rataa pitkin useammalla eri kulkuvälineellä lihasvoimin. Usein mukana on jalan suunnistettavan osuuden lisäksi pyöräily ja melonta, kuten tässä SnowFlakes Seikkailussa, johon me menemme. Muita yleisiä lajeja ovat esimerkiksi rullaluistelu tai uinti. Lisäksi kisoissa on usein yllätystehtäviä, kuten köysilaskeutumista, erilaisten esteiden ylityksiä tai alituksia, päättelytehtäviä tai muita hauskoja pulmia.
Olen jo jonkin aikaa salaa haaveillut multisport-kisaan osallistumisesta, ja nyt satuin kuulemaan kaverilta SnowFlakes Seikkailusta, jossa on aloittelijoille sopiva sarja. Kisan kesto on noin kolme tuntia, ja eri etappien välillä tullaan vaihtoalueelle, jossa voi vaihtaa varusteita ja tarvittaessa tehdä kevyitä huolto- ja tankkaustoimenpiteitä.
Olemme retkeillessä suunnistaneet aika paljon, mutta varsinaista suunnistuskarttaa on tullut lueskeltua harvemmin. Tämän vuoksi päätimme käydä vielä ennen kisaa testaamassa suunnistusosaamista ja -vauhtia iltarasteilla. Niinpä maanantaina kirmailimme pitkin Paloheinän ulkoilualueen metsiä rasteja etsien. Voi hitsit että olikin hauskaa! Ihmeteltiin yhteen ääneen miehen kanssa, miten ihmeessä ei olla aikaisemmin saatu aikaiseksi lähteä iltarasteille.
Hölkkäiltiin läpi yhdeksän rastia noin puolessatoista tunnissa, yhdessä kohtaa mentiin ohi ja haaskattiin ihan liikaa aikaa rastin etsimiseen. Mutta näitä sattuu, ja tämänkin takia kannatti treenata. Ollaan sitten kisassa tarkempia. Muuten suunnistaminen ja eteneminen oli helppoa, kumpikin suunnisti vuorotellen eikä mitään isompia tappeluita reitin valinnasta syntynyt.
Puolentoista tunnin juoksentelu maastossa meni yllättävän kevyesti reppu selässäkin. Jonkinlaista kuntoa siis on, vaikka vauhtia ei tosikisaajiin voi verratakaan. Sunnuntain kisassa aika on tuplasti pidempi ja matkakin luultavasti kovempi, mutta näillä fiiliksillä on hyvä lähteä kisailemaan. Kunnon tankkaus ja yöunet alle, niin pärjätään.
Kisan melontaosuus suoritetaan inkkarikanooteilla, emmekä ole aikaisemmin meloneet sellaisella yhdessä. Tekniikkaa olisi vielä hyvä päästä testaamaan etukäteen, vaikka melontakokemusta kajakeista onkin. Pyöräilyosuuden haasteena puolestaan on kartan lukeminen pyörän selässä. Toivon myös hartaasti, ettemme joudu renkaanvaihtopuuhiin, koska käytännön kokemukseni asiasta on pyöreä nolla.
En osaa yhtään arvailla muiden osallistujien tasoa, mutta tämä ensimmäinen kerta on lähinnä itsensä haastamista ja ylipäänsä tämäntyyppiseen kisailuun totuttelua. Tosin, molemmat kun olemme kuitenkin vähän kilpailuhenkisiä, niin voi olla että nälkä kasvaa maalin lähestyessä ;)
Kerron kuulumisia ensi viikolla!
Multisport-kisalla tarkoitetaan kilpailua, joissa edetään suunnistettavaa rataa pitkin useammalla eri kulkuvälineellä lihasvoimin. Usein mukana on jalan suunnistettavan osuuden lisäksi pyöräily ja melonta, kuten tässä SnowFlakes Seikkailussa, johon me menemme. Muita yleisiä lajeja ovat esimerkiksi rullaluistelu tai uinti. Lisäksi kisoissa on usein yllätystehtäviä, kuten köysilaskeutumista, erilaisten esteiden ylityksiä tai alituksia, päättelytehtäviä tai muita hauskoja pulmia.
Olen jo jonkin aikaa salaa haaveillut multisport-kisaan osallistumisesta, ja nyt satuin kuulemaan kaverilta SnowFlakes Seikkailusta, jossa on aloittelijoille sopiva sarja. Kisan kesto on noin kolme tuntia, ja eri etappien välillä tullaan vaihtoalueelle, jossa voi vaihtaa varusteita ja tarvittaessa tehdä kevyitä huolto- ja tankkaustoimenpiteitä.
Olemme retkeillessä suunnistaneet aika paljon, mutta varsinaista suunnistuskarttaa on tullut lueskeltua harvemmin. Tämän vuoksi päätimme käydä vielä ennen kisaa testaamassa suunnistusosaamista ja -vauhtia iltarasteilla. Niinpä maanantaina kirmailimme pitkin Paloheinän ulkoilualueen metsiä rasteja etsien. Voi hitsit että olikin hauskaa! Ihmeteltiin yhteen ääneen miehen kanssa, miten ihmeessä ei olla aikaisemmin saatu aikaiseksi lähteä iltarasteille.
Hölkkäiltiin läpi yhdeksän rastia noin puolessatoista tunnissa, yhdessä kohtaa mentiin ohi ja haaskattiin ihan liikaa aikaa rastin etsimiseen. Mutta näitä sattuu, ja tämänkin takia kannatti treenata. Ollaan sitten kisassa tarkempia. Muuten suunnistaminen ja eteneminen oli helppoa, kumpikin suunnisti vuorotellen eikä mitään isompia tappeluita reitin valinnasta syntynyt.
Puolentoista tunnin juoksentelu maastossa meni yllättävän kevyesti reppu selässäkin. Jonkinlaista kuntoa siis on, vaikka vauhtia ei tosikisaajiin voi verratakaan. Sunnuntain kisassa aika on tuplasti pidempi ja matkakin luultavasti kovempi, mutta näillä fiiliksillä on hyvä lähteä kisailemaan. Kunnon tankkaus ja yöunet alle, niin pärjätään.
Kisan melontaosuus suoritetaan inkkarikanooteilla, emmekä ole aikaisemmin meloneet sellaisella yhdessä. Tekniikkaa olisi vielä hyvä päästä testaamaan etukäteen, vaikka melontakokemusta kajakeista onkin. Pyöräilyosuuden haasteena puolestaan on kartan lukeminen pyörän selässä. Toivon myös hartaasti, ettemme joudu renkaanvaihtopuuhiin, koska käytännön kokemukseni asiasta on pyöreä nolla.
En osaa yhtään arvailla muiden osallistujien tasoa, mutta tämä ensimmäinen kerta on lähinnä itsensä haastamista ja ylipäänsä tämäntyyppiseen kisailuun totuttelua. Tosin, molemmat kun olemme kuitenkin vähän kilpailuhenkisiä, niin voi olla että nälkä kasvaa maalin lähestyessä ;)
Kerron kuulumisia ensi viikolla!
torstai 8. elokuuta 2013
Virkistyneenä kohti syksyä
Kesä jatkuu edelleen, ja olen aivan fiiliksissä. Loma sujui suunnitelmien mukaan ja sisälsi runsaasti erityisesti pyöräilyä, mutta muutakin ulkoliikuntaa on tullut harrastettua. Olemme käyneet kahdesti melomassa Vuosaaressa, tehneet yhden kunnollisen päiväpatikoinnin Isojärven kansallispuistossa ja pari mustikkaretkeä pääkaupunkiseudulla. Uimaankin on tullut pulahdettua useampaan otteeseen (vaikkei sitä varsinaisesti urheiluksi omalla kohdallani voi kutsuakaan).
Ulkona oleminen on ihanaa. Sekä kroppa että mieli virkistyvät, kaikki turhat asiat unohtuvat. Olen muuten ruskettunut tänä vuonna varmaan enemmän kuin ikinä Suomen kesässä. Naureskelinkin itsekseni, että onnistuneen kesän tunnistaa siitä, että jalkaterissä on urheilusandaaleista tulleet rusketusraidat :D
Pari sanaa vielä pyöräilystä - olen nimittäin ihan rakastunut siihen hommaan! Kävimme veivaamassa kolmen päivän reissun Turun saaristossa: Turusta Velkuan kautta Taivassaloon, Kustaviin ja Iniöön, ja Askaisten kautta takaisin. Kokonaismatkaksi tuli 190 km, joka oli oikein sopiva omalle kunnolle. Pyörä rullasi kevyesti kesäisiä maisemia ihaillessa. Taivassalossa oli todella mukava Mussalon leirintäalue, missä telttailimme kaksi yötä. Lisäksi on tullut pyöräiltyä pitkin Helsinkiä ja vähän Espoossakin.
Mies on tällä hetkellä innostunut kovasti boulderoinnista, ja olen lähtenyt välillä mukaan kokeilemaan. Helsingissä on kaksi boulderhallia, joista löytyy vaihtelevasti aloittelijoille sopivia reittejä. Boulderointi on rankempaa kuin yläköyden varassa kiipeily, joten kovin kauaa ei tarvitse seinällä tahkota kun käsivoimat alkavat huveta. (Joidenkin mielestä boulderointi on ainoaa oikeaa kiipeilyä...) Helsingissä on myös useita ulkokallioita, joilla voi käydä boulderoimassa. Kävimme bongaamassa yhden iltakävelyllä tuosta läheltä. Haastavaa kyllä, mutta hauskaa - eikä maksa mitään! Netissä on ainakin pari sivustoa, joilta voi etsiä sopivia paikkoja: Slouppi.net ja 27crags.com. Onneksi myös aloittelijoille sopivia paikkoja löytyy.
Aion nauttia kesästä niin kauan kuin sitä riittää, mutta syksyn lähestyessä voi alkaa hieman mietiskellä jo sisälajejakin. Viime viikolla palasin joogatunneille nautiskelemaan, ja alan taas vierailla kuntosalilla tiheämmin. Seinäkiipeilyllekin yritän löytää jonkun päivän viikossa.
Tällä hetkellä eniten on kuitenkin mielessä seikkailu-urheilukisa, johon osallistumme mieheni kanssa puolentoista viikon päästä. Jännittävää! Kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Ulkona oleminen on ihanaa. Sekä kroppa että mieli virkistyvät, kaikki turhat asiat unohtuvat. Olen muuten ruskettunut tänä vuonna varmaan enemmän kuin ikinä Suomen kesässä. Naureskelinkin itsekseni, että onnistuneen kesän tunnistaa siitä, että jalkaterissä on urheilusandaaleista tulleet rusketusraidat :D
Pari sanaa vielä pyöräilystä - olen nimittäin ihan rakastunut siihen hommaan! Kävimme veivaamassa kolmen päivän reissun Turun saaristossa: Turusta Velkuan kautta Taivassaloon, Kustaviin ja Iniöön, ja Askaisten kautta takaisin. Kokonaismatkaksi tuli 190 km, joka oli oikein sopiva omalle kunnolle. Pyörä rullasi kevyesti kesäisiä maisemia ihaillessa. Taivassalossa oli todella mukava Mussalon leirintäalue, missä telttailimme kaksi yötä. Lisäksi on tullut pyöräiltyä pitkin Helsinkiä ja vähän Espoossakin.
Mies on tällä hetkellä innostunut kovasti boulderoinnista, ja olen lähtenyt välillä mukaan kokeilemaan. Helsingissä on kaksi boulderhallia, joista löytyy vaihtelevasti aloittelijoille sopivia reittejä. Boulderointi on rankempaa kuin yläköyden varassa kiipeily, joten kovin kauaa ei tarvitse seinällä tahkota kun käsivoimat alkavat huveta. (Joidenkin mielestä boulderointi on ainoaa oikeaa kiipeilyä...) Helsingissä on myös useita ulkokallioita, joilla voi käydä boulderoimassa. Kävimme bongaamassa yhden iltakävelyllä tuosta läheltä. Haastavaa kyllä, mutta hauskaa - eikä maksa mitään! Netissä on ainakin pari sivustoa, joilta voi etsiä sopivia paikkoja: Slouppi.net ja 27crags.com. Onneksi myös aloittelijoille sopivia paikkoja löytyy.
Aion nauttia kesästä niin kauan kuin sitä riittää, mutta syksyn lähestyessä voi alkaa hieman mietiskellä jo sisälajejakin. Viime viikolla palasin joogatunneille nautiskelemaan, ja alan taas vierailla kuntosalilla tiheämmin. Seinäkiipeilyllekin yritän löytää jonkun päivän viikossa.
Tällä hetkellä eniten on kuitenkin mielessä seikkailu-urheilukisa, johon osallistumme mieheni kanssa puolentoista viikon päästä. Jännittävää! Kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Ulkoilijan unelmakesä
Kyllä meitä ulkoilijoita on suosittu nyt alkukesästä. On ollut lämmintä ja aurinkoista - täydellisiä pyöräily-, retkeily- ja melontasäitä.
Toivottavasti sama meno jatkuu, sillä oma kesälomani tulee sisältämään runsaasti ulkoilmassa hengailua. Tiedossa on retkeilyä sekä metsässä, pyörän päällä että vesillä, kauniita unia niin makuupussissa kuin mökissäkin. Retkiä olen valmistellut muun muassa hankkimalla muutamia karttoja, uuden makuualustan ja opastusta pyörän huoltoon. Yksi telttaretki tuli jo tehtyä Ulko-Tammioon, kirjoittelinkin siitä Outdoors Finlandin sivuille. Pyörää on testattu juhannuksena maantieajossa ja melontakuntoa Tammisalon kierroksella (löytyy Natura Vivan melontakartasta).
Seuraavat viikot keskityn enemmän ulkoilmaelämään kuin koneen ääressä istumiseen. Aurinkoista kesää, nauttikaa luonnosta!
Toivottavasti sama meno jatkuu, sillä oma kesälomani tulee sisältämään runsaasti ulkoilmassa hengailua. Tiedossa on retkeilyä sekä metsässä, pyörän päällä että vesillä, kauniita unia niin makuupussissa kuin mökissäkin. Retkiä olen valmistellut muun muassa hankkimalla muutamia karttoja, uuden makuualustan ja opastusta pyörän huoltoon. Yksi telttaretki tuli jo tehtyä Ulko-Tammioon, kirjoittelinkin siitä Outdoors Finlandin sivuille. Pyörää on testattu juhannuksena maantieajossa ja melontakuntoa Tammisalon kierroksella (löytyy Natura Vivan melontakartasta).
Seuraavat viikot keskityn enemmän ulkoilmaelämään kuin koneen ääressä istumiseen. Aurinkoista kesää, nauttikaa luonnosta!
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Melonta on mainiota kesäpuuhaa
Olen onnellinen. Olin nimittäin eilen melomassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Jos et ole koskaan kokeillut, suosittelen lämpimästi. Kajakissa kelluminen on aivan mahtavaa! Luonto on kaunis, ja meloen pääsee ihastelemaan sitä hiljaa ja läheltä.
Alkukesän säät ovat todella suosineet melojia, joten olen vain malttamattomana odottanut, mihin väliin kalenteriini saisi ensimmäisen retken mahdutettua. Eilen sitten suuntasin mieheni kanssa kohti Natura Vivan ylläpitämää Vuosaaren melontakeskusta Ramsinniemessä. Varasin kajakit etukäteen netistä, koska näillä keleillä kysyntää on runsaasti. Henkilökunta palveli tapansa mukaan sujuvasti ja muisti jopa meidät edellisiltä vuosilta - hauska yllätys :)
Saimme rannasta mukaan melat, melontaliivit ja aukkopeitteet ja kannoimme kajakit rantaviivalle. Istuimme kyytiin ja henkilökunta avuliaasti työnsi meidät vesille. Kartta ja juomapullo kajakin kansiverkon alle ja suunta kohti kaakkoa kevyeen vastatuuleen.
Otimme kesän ensimmäisen reissun varman päälle ja suuntasimme tuttua Kalliosaarta kohti. Eri reittejä voi muuten katsella vaikkapa Natura Vivan melontakartasta, saman kartan saa mukaansa vuokraamosta. Parin tunnin retkellä ehtii käydä piknikillä Kalliosaaressa, mutta tällä kertaa halusimme meloa koko ajan. Ehdimme siis kiertämään myös Neitsytsaaret. Kalliosaarella saa telttaillakin, ja Neitsytsaaren eteläpäässä on keittokatos, jonne voi pysähtyä tauolle. Tyydyimme ihastelemaan saaria tällä kertaa veden varasta.
Meloessa joutuu välillä tarkkailemaan myös muita vesillä liikkuvia. Veneväylät on merkitty karttaan selvästi ja näkyvyys on hyvä, mutta moottoriveneet saattavat kulkea aika lujaakin. Melojan kannattaa mieluummin odottaa kuin yrittää väylän pikaylitystä veneen edellä. Sitäpaitsi veneiden peräaallot keikuttavat kajakkia hauskasti :) Muutamia valkoisia purjeitakin saimme ihastella matkan päästä.
Lintuja oli näin alkukesästä varsin runsaasti liikkeellä. Näimme mm. pesällään hautovan joutsenen ja haahkaemoja poikasineen. Lintuluodot pitää ja kannattaakin kiertää hieman kauempaa, koska poikasiaan vahtivat vanhemmat saattavat olla äkäisiä. Viime kesänä menimme kaverin kanssa vahingossa liian lähelle joutsenta, jolla ilmeisesti oli poikanen jossain lähistöllä. Eläin otti siitä vähän nokkiinsa ja meinasi käydä päälle. On aika kuumottavaa istua kajakissa, kun iso lintu läpsyttelee selän takaa suoraan kohti siivet vettä viistäen!
Paluumatkalla tuuli oli lähes tyyntynyt ja ilta-aurinko paistoi pilvien lomasta. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Otin kajakissa kevyen takanojan ja katselin pilvenhattaroita. Pintavesi oli lämpimämpää kuin ilma, olisi tehnyt mieli mennä uimaan.
Ennen rantaan paluuta kertailimme vielä melontakurssin oppeja: kaarivetoja, melaperäsintä ja kasivetoja. Niitä harvoin tarvitsee, mutta on hauska pitää opittuja tekniikoita edes auttavasti mielessä. Lopuksi nousin vielä harjoituksen vuoksi kajakista pois laiturille sen sijaan että olisi karauttanut suoraan rantaan. Sujui näppärästi!
Melomaan lähteäkseen ei tarvitse käydä kursseja, mutta peruskurssista on kyllä hyötyä jos harrastaa lajia enemmän. Tekniikkaa ja turvallisuusasioita käydään läpi, myös pelastautumista harjoitellaan (kannattaa valita sellainen kurssi jossa pelastautuminen on mukana!). Melonta on kuitenkin erittäin matalan kynnyksen laji, ja sopii kenelle vain.
Lisätietoa melonnasta saa esimerkiksi seuraavilta sivuilta (näistä mainospuheista ei siis makseta mulle mitään) :
Natura Viva (retkiä, kursseja, melontatietoa, retkikertomuksia)
Outdoors Finland (melontareittejä eteläisessä Suomessa)
Melontareitit.com (melontareittejä ympäri Suomea, harrastuspohjalta ylläpidetty sivu)
Netistä löytyy vielä paljon lisääkin, kun jaksaa etsiä. Helsingissä on useampia seuroja ja yrityksiä, joilta voi vuokrata kajakkeja. Useimmat niistä löytyvät kätevästi Googlesta esim. hakusanoilla "melonta helsinki". Tervemenoa vesille!
Alkukesän säät ovat todella suosineet melojia, joten olen vain malttamattomana odottanut, mihin väliin kalenteriini saisi ensimmäisen retken mahdutettua. Eilen sitten suuntasin mieheni kanssa kohti Natura Vivan ylläpitämää Vuosaaren melontakeskusta Ramsinniemessä. Varasin kajakit etukäteen netistä, koska näillä keleillä kysyntää on runsaasti. Henkilökunta palveli tapansa mukaan sujuvasti ja muisti jopa meidät edellisiltä vuosilta - hauska yllätys :)
Saimme rannasta mukaan melat, melontaliivit ja aukkopeitteet ja kannoimme kajakit rantaviivalle. Istuimme kyytiin ja henkilökunta avuliaasti työnsi meidät vesille. Kartta ja juomapullo kajakin kansiverkon alle ja suunta kohti kaakkoa kevyeen vastatuuleen.
Otimme kesän ensimmäisen reissun varman päälle ja suuntasimme tuttua Kalliosaarta kohti. Eri reittejä voi muuten katsella vaikkapa Natura Vivan melontakartasta, saman kartan saa mukaansa vuokraamosta. Parin tunnin retkellä ehtii käydä piknikillä Kalliosaaressa, mutta tällä kertaa halusimme meloa koko ajan. Ehdimme siis kiertämään myös Neitsytsaaret. Kalliosaarella saa telttaillakin, ja Neitsytsaaren eteläpäässä on keittokatos, jonne voi pysähtyä tauolle. Tyydyimme ihastelemaan saaria tällä kertaa veden varasta.
Meloessa joutuu välillä tarkkailemaan myös muita vesillä liikkuvia. Veneväylät on merkitty karttaan selvästi ja näkyvyys on hyvä, mutta moottoriveneet saattavat kulkea aika lujaakin. Melojan kannattaa mieluummin odottaa kuin yrittää väylän pikaylitystä veneen edellä. Sitäpaitsi veneiden peräaallot keikuttavat kajakkia hauskasti :) Muutamia valkoisia purjeitakin saimme ihastella matkan päästä.
Lintuja oli näin alkukesästä varsin runsaasti liikkeellä. Näimme mm. pesällään hautovan joutsenen ja haahkaemoja poikasineen. Lintuluodot pitää ja kannattaakin kiertää hieman kauempaa, koska poikasiaan vahtivat vanhemmat saattavat olla äkäisiä. Viime kesänä menimme kaverin kanssa vahingossa liian lähelle joutsenta, jolla ilmeisesti oli poikanen jossain lähistöllä. Eläin otti siitä vähän nokkiinsa ja meinasi käydä päälle. On aika kuumottavaa istua kajakissa, kun iso lintu läpsyttelee selän takaa suoraan kohti siivet vettä viistäen!
Paluumatkalla tuuli oli lähes tyyntynyt ja ilta-aurinko paistoi pilvien lomasta. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Otin kajakissa kevyen takanojan ja katselin pilvenhattaroita. Pintavesi oli lämpimämpää kuin ilma, olisi tehnyt mieli mennä uimaan.
Ennen rantaan paluuta kertailimme vielä melontakurssin oppeja: kaarivetoja, melaperäsintä ja kasivetoja. Niitä harvoin tarvitsee, mutta on hauska pitää opittuja tekniikoita edes auttavasti mielessä. Lopuksi nousin vielä harjoituksen vuoksi kajakista pois laiturille sen sijaan että olisi karauttanut suoraan rantaan. Sujui näppärästi!
Melomaan lähteäkseen ei tarvitse käydä kursseja, mutta peruskurssista on kyllä hyötyä jos harrastaa lajia enemmän. Tekniikkaa ja turvallisuusasioita käydään läpi, myös pelastautumista harjoitellaan (kannattaa valita sellainen kurssi jossa pelastautuminen on mukana!). Melonta on kuitenkin erittäin matalan kynnyksen laji, ja sopii kenelle vain.
Lisätietoa melonnasta saa esimerkiksi seuraavilta sivuilta (näistä mainospuheista ei siis makseta mulle mitään) :
Natura Viva (retkiä, kursseja, melontatietoa, retkikertomuksia)
Outdoors Finland (melontareittejä eteläisessä Suomessa)
Melontareitit.com (melontareittejä ympäri Suomea, harrastuspohjalta ylläpidetty sivu)
Netistä löytyy vielä paljon lisääkin, kun jaksaa etsiä. Helsingissä on useampia seuroja ja yrityksiä, joilta voi vuokrata kajakkeja. Useimmat niistä löytyvät kätevästi Googlesta esim. hakusanoilla "melonta helsinki". Tervemenoa vesille!
torstai 23. toukokuuta 2013
Peruskuntoilijan perusarkea
Viime viikot ovat rullailleet omia aikojaan. Olen pyöräillyt jonkin verran, käynyt pari kertaa salilla ja ottanut taas tauon jälkeen otetta kiipeilyseinästä. Yhdellä patikkaretkelläkin tuli käytyä Italian maisemissa, Välimerta ihastelemassa.
Työmatkakävelyä lukuunottamatta rutiinit ovat olleet hieman hukassa, kun kaikenlaista muuta puuhaa on kertynyt kalenteria kuormittamaan. Toisaalta olen melko hyvin pysynyt liikuntasuosituksissa siitä huolimatta, etten ole merkinnyt jokaista liikuntakertaa ennalta kalenteriin. Tämänhetkiset lajit ovat melko aikatauluvapaita, ja kun kalenterissa on säätövaraa niin sitähän tulee käytettyä. Kestävyyskuntoilun määrä on ihan kohdallaan, lihaskuntotreeniin pitäisi lisätä kerta joogaa viikossa.
Odotan lämpimiä kelejä ja sitä kautta melontakauden avausta. Tänä kesänä ajattelin valita melontareissun kohteeksi ainakin Lohjanjärven. Kesäkuussa on ilmeisesti tiedossa viikonlopun mittainen telttaretki saaristomaisemiin, mistä lisää tuonnempana. Muitakin häilyviä retkeilyhaaveita on: pyörällä, meloen tai patikoiden.
Opiskelurintamalta kuuluu sellaista, että liikuntalääketieteen perusopintojen suorittamisen jälkeen olen aloittanut aineopinnot. Pidemmän aikavälin suunnitelmat elävät, mutta nyt kesän aikana olisi tarkoitus suorittaa pari kurssia ainakin, ja syksyllä varmaan lisää. Juuri nyt pitäisi lukea ensi maanantain tenttiin, jonka aiheena on fyysisen suorituskyvyn mittaaminen. Kaikenlaiset ergometritestit variaatioineen tulevat tutuksi :) Olisi kiva päästä joskus testaamaan myös oma kunto perusteellisesti.
Kesän melontaretkiä odotellessa kannattaa viihdyttää itseään vaikkapa lukemalla blogia melontaseikkailusta Virojoelta Tornioon. Ihan pian aukeaa myös Nuuksion uusi luontokeskus Haltia!
torstai 25. huhtikuuta 2013
Onnea on uusi pyörä
"I want to ride my bicycle, I want to ride my bike..."
Kärsivällisen googlettamisen, tuntikausien pähkäilyn ja muutaman koeajon päätteeksi kotiin saapui eilen uusi rakas, nimittäin tämä kaunotar:
Kyseessä on Specialized Vita Elite Disc, normaaliversiosta poiketen matalalla naisten rungolla. Tällä menopelillä pitäisi sitten pärjätä muutama vuosi. Osista ei ainakaan jää kiinni: pyörässä on kevyt alumiinirunko, hieman kapeammat renkaat, tasokkaat 18-v. Shimano Tiagra-vaihteet ja hydrauliset levyjarrut. (Hifistelijät voivat katsoa tarkempia speksejä Spessun sivuilta, kyseessä siis muuten sama pyörä mutta eri runko.) Kuvassa oleva kauniin vihreä lukko on vanhasta pyörästäni, ja menee vaihtoon kunhan ehdin hommata uuden. Onneksi taloyhtiöllä on hyvä pyöräkellari.
Alun perinhän tarkoitus oli ostaa "joku peruspyörä", jolla voisi mukavasti ajella lenkkejä viikonloppuisin ja ehkä retkeillä joskus laukkujenkin kanssa. Aikani vaihtoehtoja pohdittuani huomasin, että nälkä kasvoi hieman syödessä... ;) Toisaalta, eipähän tarvi heti olla ostamassa uutta. Työ- tai asiointimatkoihin en pyörää tarvitse, enkä tämän tasoista peliä mihinkään keskusta-ajoon ostaisikaan. Miehellä on vastaavan tyyppinen Bianchin pyörä, ja kun kimpassa lähinnä ajellaan niin katsoin ostoksen perustelluksi.
Olen ehtinyt tehdä pyörällä jo pari lenkkiä, ja kyllähän se varsin mukavasti rullaa. Jarrut vaativat vähän säätämistä, mutta ostohintaan sisältyy ensihuolto joten eiköhän homma hoidu siinä yhteydessä. Asfaltilla ja hiekkatiellä ajelun lisäksi matkalle osui tänään pari mutaisempaa, pehmeämpää pätkää, ja ihan mukavasti tuo tuntui niissäkin kulkevan.
Sykemittari piti tietenkin ottaa ajolle mukaan: sain reilussa tunnissa kulumaan 600 kcal. Keskisyke 136, maksimi 173. Kestävyyskunto nousuun!
Päässä tietenkin pyörii jo retkisuunnitelmia vaikka muille jakaa - tästä tulee loistava pyöräilykesä!
Kärsivällisen googlettamisen, tuntikausien pähkäilyn ja muutaman koeajon päätteeksi kotiin saapui eilen uusi rakas, nimittäin tämä kaunotar:
Kyseessä on Specialized Vita Elite Disc, normaaliversiosta poiketen matalalla naisten rungolla. Tällä menopelillä pitäisi sitten pärjätä muutama vuosi. Osista ei ainakaan jää kiinni: pyörässä on kevyt alumiinirunko, hieman kapeammat renkaat, tasokkaat 18-v. Shimano Tiagra-vaihteet ja hydrauliset levyjarrut. (Hifistelijät voivat katsoa tarkempia speksejä Spessun sivuilta, kyseessä siis muuten sama pyörä mutta eri runko.) Kuvassa oleva kauniin vihreä lukko on vanhasta pyörästäni, ja menee vaihtoon kunhan ehdin hommata uuden. Onneksi taloyhtiöllä on hyvä pyöräkellari.
Alun perinhän tarkoitus oli ostaa "joku peruspyörä", jolla voisi mukavasti ajella lenkkejä viikonloppuisin ja ehkä retkeillä joskus laukkujenkin kanssa. Aikani vaihtoehtoja pohdittuani huomasin, että nälkä kasvoi hieman syödessä... ;) Toisaalta, eipähän tarvi heti olla ostamassa uutta. Työ- tai asiointimatkoihin en pyörää tarvitse, enkä tämän tasoista peliä mihinkään keskusta-ajoon ostaisikaan. Miehellä on vastaavan tyyppinen Bianchin pyörä, ja kun kimpassa lähinnä ajellaan niin katsoin ostoksen perustelluksi.
Olen ehtinyt tehdä pyörällä jo pari lenkkiä, ja kyllähän se varsin mukavasti rullaa. Jarrut vaativat vähän säätämistä, mutta ostohintaan sisältyy ensihuolto joten eiköhän homma hoidu siinä yhteydessä. Asfaltilla ja hiekkatiellä ajelun lisäksi matkalle osui tänään pari mutaisempaa, pehmeämpää pätkää, ja ihan mukavasti tuo tuntui niissäkin kulkevan.
Sykemittari piti tietenkin ottaa ajolle mukaan: sain reilussa tunnissa kulumaan 600 kcal. Keskisyke 136, maksimi 173. Kestävyyskunto nousuun!
Päässä tietenkin pyörii jo retkisuunnitelmia vaikka muille jakaa - tästä tulee loistava pyöräilykesä!
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Outdoorsfinland.fi - uusi palvelu luontomatkailusta kiinnostuneille
Maaliskuussa julkaistiin uusi aktiviteetti- ja luontomatkailuun keskittyvä verkkopalvelu Outdoorsfinland.fi. Sivusto on osa Matkailunedistämiskeskuksen ja Lahden ammattikorkeakoulun koordinoimaa Outdoors Finland Etelä -hanketta, jolla pyritään kehittämään eteläisen Suomen vaellus-, pyöräily- ja melontareittejä sekä niiden varsilla olevia palveluita.
Hanke on moniosainen ja monipuolinen, ja verkkopalvelu on vain sen yksi ilmentymä. Tavoitteena on edistää paikallisten luontomatkailuyritysten toimintaa tarjoamalla entistä parempia palveluita aktiviteettimatkailusta kiinnostuneille ihmisille. Olen todella iloinen että tällainen hanke on käynnissä! Suomessa on määrättömästi kaunista luontoa, josta mahdollisimman monen soisi pääsevän nauttimaan. Valmiit reitit, kartat, ohjelma- ja majoituspalvelut tuovat luontomatkailun meidän jokaisen ulottuville. Mitä lähemmäs luontoa pääsemme, sitä enemmän sitä myös arvostamme.
Ajauduin mukaan hankkeeseen viime syksynä, kun verkkopalveluun etsittiin blogikirjoittajia. Mikäpä ettei, ajattelin. Osa artikkeleista on yritysten ja palveluntarjoajien kirjoittamia, mutta omissa kirjoituksissani tuon esille nimenomaan palveluiden käyttäjän näkökulmaa. Pyrin antamaan vinkkejä matalan kynnyksen luontoretkeilyyn lähellä pääkaupunkiseutua.
Sivustolla kerrotaan eteläisen Suomen retkeilymahdollisuuksista, erilaisista retkeilyreiteistä ja oheispalveluista. Koska portaali on vasta julkaistu, se kehittyy jatkuvasti. Reittivinkkejä, artikkeleita ja kohdekuvauksia lisätään sivustolle pikkuhiljaa. Kaikkea mahdollista tältäkään sivustolta ei tule löytymään, mutta se täydentää mukavasti jo olemassaolevia palveluita. Olen saanut jo monta ideaa omiin reissuihin, nyt vaan pitäisi mahduttaa ne kalenteriin. Miksei ihmisellä voi olla enempää lomaa? :D
Tutustu sinäkin palveluun ja poimi omat suosikkisi kesälomakalenteriin!
Hanke on moniosainen ja monipuolinen, ja verkkopalvelu on vain sen yksi ilmentymä. Tavoitteena on edistää paikallisten luontomatkailuyritysten toimintaa tarjoamalla entistä parempia palveluita aktiviteettimatkailusta kiinnostuneille ihmisille. Olen todella iloinen että tällainen hanke on käynnissä! Suomessa on määrättömästi kaunista luontoa, josta mahdollisimman monen soisi pääsevän nauttimaan. Valmiit reitit, kartat, ohjelma- ja majoituspalvelut tuovat luontomatkailun meidän jokaisen ulottuville. Mitä lähemmäs luontoa pääsemme, sitä enemmän sitä myös arvostamme.
Ajauduin mukaan hankkeeseen viime syksynä, kun verkkopalveluun etsittiin blogikirjoittajia. Mikäpä ettei, ajattelin. Osa artikkeleista on yritysten ja palveluntarjoajien kirjoittamia, mutta omissa kirjoituksissani tuon esille nimenomaan palveluiden käyttäjän näkökulmaa. Pyrin antamaan vinkkejä matalan kynnyksen luontoretkeilyyn lähellä pääkaupunkiseutua.
Sivustolla kerrotaan eteläisen Suomen retkeilymahdollisuuksista, erilaisista retkeilyreiteistä ja oheispalveluista. Koska portaali on vasta julkaistu, se kehittyy jatkuvasti. Reittivinkkejä, artikkeleita ja kohdekuvauksia lisätään sivustolle pikkuhiljaa. Kaikkea mahdollista tältäkään sivustolta ei tule löytymään, mutta se täydentää mukavasti jo olemassaolevia palveluita. Olen saanut jo monta ideaa omiin reissuihin, nyt vaan pitäisi mahduttaa ne kalenteriin. Miksei ihmisellä voi olla enempää lomaa? :D
Tutustu sinäkin palveluun ja poimi omat suosikkisi kesälomakalenteriin!
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Liikuntapaletin kevättuunaus
Aurinko paistaa, pakko päästä ulos! Sulavat pyörätiet, metsäpolut ja vesistöt kutsuvat nimeäni ja ulkoilukuume on nousussa. On siis hyvä aika tehdä pieni päivitys liikuntapalettiin.
Ensinnäkin, olen ajatellut ostaa pyörän. Olen muutaman vuoden ollut ilman, kun lahjoitin edellisen menopelini kaverille, jolla oli pyörälleni enemmän käyttöä kuin minulla. Nyt olen kuitenkin alkanut himoita pyöräretkille, viilettelemään sorateille, pois kaupungin pölystä. Kestävyysliikuntaa ja luonnosta nautiskelua, mikäs sen parempaa.
Aurinkoisten säiden innoittamana ja jalkani parantuessa alan myös kävelemään työmatkoja. Reippaalla tahdilla matkaan menee 25 minuuttia, mikä on korkeintaan muutaman minuutin bussia hitaammin. En oikeastaan häviä mitään, vaan sen sijaan voitan, koska kuntoliikunta lisääntyy, rahaa säästyy ja saan olla ulkona. Lisäksi säästän aikaa, kun ei tarvitse erikseen käydä liikkumassa muualla. Katupöly tosin yskittää vielä muutaman viikon, köh köh...
Joogakurssi päättyy maanantaina, mutta aion jatkaa joogailua vähintään kerran viikossa. Motivuksen superkortin voimassaolo päättyy myös, mutta ostan uuden kortin salille ja otan hieman määrätietoisemman otteen treeneihin.
No, millainen paketti näistä sitten rakentuisi, kun ottaa huomioon terveysliikuntasuositukset?
Esimerkiksi tällainen:
Työmatkakävely 3 x 25 min viikossa
Pyöräilylenkki tai metsäretki 2 h kerran viikossa
Joogaa kahdesti viikossa
Kuntosali kerran viikossa
Toki tähän tulee jonkinlaista variaatiota, joskus teen pidempiä lenkkejä metsässä tai käynkin joogassa vain kerran viikossa. En ota siitä stressiä, kunhan keskimäärin pysyn noissa määrissä. Hyvä juttu on se, että kestävyysliikunnan määrä lisääntyy tuossa aika pienellä vaivalla. Jooga puolestaa kehittää liikkuvuutta ja notkeutta, joissa on itselläni ollut haasteita.
Siispä aurinkolasit päähän ja pihalle. Ja suunta pyöräkaupoille!
Ensinnäkin, olen ajatellut ostaa pyörän. Olen muutaman vuoden ollut ilman, kun lahjoitin edellisen menopelini kaverille, jolla oli pyörälleni enemmän käyttöä kuin minulla. Nyt olen kuitenkin alkanut himoita pyöräretkille, viilettelemään sorateille, pois kaupungin pölystä. Kestävyysliikuntaa ja luonnosta nautiskelua, mikäs sen parempaa.
Aurinkoisten säiden innoittamana ja jalkani parantuessa alan myös kävelemään työmatkoja. Reippaalla tahdilla matkaan menee 25 minuuttia, mikä on korkeintaan muutaman minuutin bussia hitaammin. En oikeastaan häviä mitään, vaan sen sijaan voitan, koska kuntoliikunta lisääntyy, rahaa säästyy ja saan olla ulkona. Lisäksi säästän aikaa, kun ei tarvitse erikseen käydä liikkumassa muualla. Katupöly tosin yskittää vielä muutaman viikon, köh köh...
Joogakurssi päättyy maanantaina, mutta aion jatkaa joogailua vähintään kerran viikossa. Motivuksen superkortin voimassaolo päättyy myös, mutta ostan uuden kortin salille ja otan hieman määrätietoisemman otteen treeneihin.
No, millainen paketti näistä sitten rakentuisi, kun ottaa huomioon terveysliikuntasuositukset?
Esimerkiksi tällainen:
Työmatkakävely 3 x 25 min viikossa
Pyöräilylenkki tai metsäretki 2 h kerran viikossa
Joogaa kahdesti viikossa
Kuntosali kerran viikossa
Toki tähän tulee jonkinlaista variaatiota, joskus teen pidempiä lenkkejä metsässä tai käynkin joogassa vain kerran viikossa. En ota siitä stressiä, kunhan keskimäärin pysyn noissa määrissä. Hyvä juttu on se, että kestävyysliikunnan määrä lisääntyy tuossa aika pienellä vaivalla. Jooga puolestaa kehittää liikkuvuutta ja notkeutta, joissa on itselläni ollut haasteita.
Siispä aurinkolasit päähän ja pihalle. Ja suunta pyöräkaupoille!
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Aah, astangaa!
Uusin aluevaltaukseni liikunnassa on jooga. Olen jonkin verran päässyt kokeilemaan joogaa aiemminkin, mutta nyt tuli sopiva hetki syventää tietämystä kyseisestä lajista. Ilmoitin siis itseni ja (lievästi skeptisen) mieheni astangajoogan alkeiskurssille.
Joogan monipuolisuus yllättää
Astangajoogaa opettavia kouluja löytyy Helsingistä useita, mutta paikaksi valikoitui sekä sijainnin että hyvien mielikuvien vuoksi Joogakoulu Shanti. Heidän alkeiskurssinsa ei ole puhtaasti astangaa, vaan mukana on myös hathajoogaa ja pilatesta. Lisäksi kurssin aikana voi käydä millä tahansa vapaavalintaisella joogatunnilla tutustumassa. Mielestäni hyvä idea, että samalla pääsee kokeilemaan muitakin joogamuotoja. Kurssiin kuuluu myös mm. luento selän hyvinvoinnista.
Kurssi alkoi Shantin perustajan Kylli Kukkin valloittavalla luennolla. Kylli kertoi joogan ideologiasta ja eri suuntauksista, lajin fysiologisista vaikutuksista ja hengityksen merkityksestä. Kaikkein hienointa oli kuitenkin ajatus, että Kyllin mielestä joogaa voi ja pitää harrastaa niin, että se tuntuu itsestä hyvältä. Osa joogaajista on puritaaneja, jotka heräävät treenaamaan aamulla viideltä tai ovat sitä mieltä että vain tietty joogan laji on juuri se oikea. Tällaisessa ideologiassa ei kuitenkaan ole välttämättä järkeä (paitsi jos ihan välttämättä haluat herätä aamulla viideltä), vaan joogasta kannattaa valita itselle sopivat elementit ja muodot, jotka tuntuvat hyvältä ja joita tekee mieli harjoittaa. Eri aikaan päivästä ja vuodesta fiilis voi olla erilainen, ja silloin voi hyvin tehdä eri juttuja.
Jooga on hämmentävän monipuolinen laji, jos sitä nyt varsinaisesti lajiksi voi kutsua. Eri joogamuodoissa on isojakin eroja, osa on fyysisempiä, toiset taas henkisempiä. Toisilla tunneilla hankitaan voimaa, toisilla venytellään, ja tulipa sekin koettua että Kyllin hathajoogatunnilla tanssimme ysäridancea ja samalla herättelimme kehon meridiaaneja käsillä taputellen :D Ennakkoluulottomuus näyttää olevan valttia tässä lajissa!
Astangalla voimaa ja notkeutta
No, olemme kuitenkin astangan alkeiskurssilla, joten pääpaino on siinä lajissa. Astangaa opettaa peruskurssilla Lana Lavanina, joka lienee yksi parhaimpia ohjaajia joihin olen törmännyt. Astanga on fyysinen ja aika haastavakin joogamuoto, jossa tehdään aina samoja, määrättyjä liikesarjoja. Ensimmäisenä opetellaan perinteiset aurinkotervehdykset, ja olemme tehneet myös seisomasarjaa. Lana osaa todella hyvin kertoa, miten liikkeet kuuluu tehdä ja ennen kaikkea miksi.
Oikeiden lihasten aktivoiminen ja vartalon linjaukset asanoissa ovat erittäin olennaisia astangassa. Liikkeiden tahti on hidas, mutta asanan ylläpito vaatii voimaa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat erityisesti jaloissa, ojentajissa ja yläselässä. Voiman lisäksi astanga kehittää liikkuvuutta ja lihasten venyvyyttä. Huomasin vaikutuksen aika nopeasti esimerkiksi takareisissä, lonkissa ja rintakehässä. Tosin venytyksiä pitäisi tehdä vielä useammin, koska liika istuminen vetää lihakset uudelleen jumiin.
Hengitys ja henkisyys
Hengitys ja henkisyys ovat asioita, joita minun on pitänyt hieman makustella tässä alkumetreillä. Hengityksen rytmi ja syvyys ovat tärkeitä ja auttavat tekemään asanat oikein. Toisaalta liika puhkuminen ja puhaltaminen tuntuu jotenkin pöljältä. Henkisyys taas vaikuttaa olevan aika henkilökohtainen juttu, joka vaihtelee joogamuodon ja ohjaajan mukaan. Onneksi myös henkisellä puolella voi omaksua itselleen sopivan ajattelutavan. En ole tippaakaan uskonnollinen, mutta joogassa ja meditaatiossa on paljon psykologiaa, joka kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Sitäpaitsi on ihanaa lopettaa joogatunti makaamalla hiljaa viltin alla itseensä keskittyen :)
Alkeiskurssia on jäljellä vielä muutama kerta. Sen verran tämä laji on alkanut kiinnostaa, että luulen oman joogin urani olevan vasta alkumetreillä. Haluan kokeilla muitakin joogalajeja, esimerkiksi yin-joogaa, jossa venytellään erityisesti kehon sidekudoksia. Jooga tukee hyvin muuta liikkumista ja toimii palauttavana ja vetreyttävänä lajina sekä keholle että mielelle.
Joogan monipuolisuus yllättää
Astangajoogaa opettavia kouluja löytyy Helsingistä useita, mutta paikaksi valikoitui sekä sijainnin että hyvien mielikuvien vuoksi Joogakoulu Shanti. Heidän alkeiskurssinsa ei ole puhtaasti astangaa, vaan mukana on myös hathajoogaa ja pilatesta. Lisäksi kurssin aikana voi käydä millä tahansa vapaavalintaisella joogatunnilla tutustumassa. Mielestäni hyvä idea, että samalla pääsee kokeilemaan muitakin joogamuotoja. Kurssiin kuuluu myös mm. luento selän hyvinvoinnista.
Kurssi alkoi Shantin perustajan Kylli Kukkin valloittavalla luennolla. Kylli kertoi joogan ideologiasta ja eri suuntauksista, lajin fysiologisista vaikutuksista ja hengityksen merkityksestä. Kaikkein hienointa oli kuitenkin ajatus, että Kyllin mielestä joogaa voi ja pitää harrastaa niin, että se tuntuu itsestä hyvältä. Osa joogaajista on puritaaneja, jotka heräävät treenaamaan aamulla viideltä tai ovat sitä mieltä että vain tietty joogan laji on juuri se oikea. Tällaisessa ideologiassa ei kuitenkaan ole välttämättä järkeä (paitsi jos ihan välttämättä haluat herätä aamulla viideltä), vaan joogasta kannattaa valita itselle sopivat elementit ja muodot, jotka tuntuvat hyvältä ja joita tekee mieli harjoittaa. Eri aikaan päivästä ja vuodesta fiilis voi olla erilainen, ja silloin voi hyvin tehdä eri juttuja.
Jooga on hämmentävän monipuolinen laji, jos sitä nyt varsinaisesti lajiksi voi kutsua. Eri joogamuodoissa on isojakin eroja, osa on fyysisempiä, toiset taas henkisempiä. Toisilla tunneilla hankitaan voimaa, toisilla venytellään, ja tulipa sekin koettua että Kyllin hathajoogatunnilla tanssimme ysäridancea ja samalla herättelimme kehon meridiaaneja käsillä taputellen :D Ennakkoluulottomuus näyttää olevan valttia tässä lajissa!
Astangalla voimaa ja notkeutta
No, olemme kuitenkin astangan alkeiskurssilla, joten pääpaino on siinä lajissa. Astangaa opettaa peruskurssilla Lana Lavanina, joka lienee yksi parhaimpia ohjaajia joihin olen törmännyt. Astanga on fyysinen ja aika haastavakin joogamuoto, jossa tehdään aina samoja, määrättyjä liikesarjoja. Ensimmäisenä opetellaan perinteiset aurinkotervehdykset, ja olemme tehneet myös seisomasarjaa. Lana osaa todella hyvin kertoa, miten liikkeet kuuluu tehdä ja ennen kaikkea miksi.
Oikeiden lihasten aktivoiminen ja vartalon linjaukset asanoissa ovat erittäin olennaisia astangassa. Liikkeiden tahti on hidas, mutta asanan ylläpito vaatii voimaa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat erityisesti jaloissa, ojentajissa ja yläselässä. Voiman lisäksi astanga kehittää liikkuvuutta ja lihasten venyvyyttä. Huomasin vaikutuksen aika nopeasti esimerkiksi takareisissä, lonkissa ja rintakehässä. Tosin venytyksiä pitäisi tehdä vielä useammin, koska liika istuminen vetää lihakset uudelleen jumiin.
Hengitys ja henkisyys
Hengitys ja henkisyys ovat asioita, joita minun on pitänyt hieman makustella tässä alkumetreillä. Hengityksen rytmi ja syvyys ovat tärkeitä ja auttavat tekemään asanat oikein. Toisaalta liika puhkuminen ja puhaltaminen tuntuu jotenkin pöljältä. Henkisyys taas vaikuttaa olevan aika henkilökohtainen juttu, joka vaihtelee joogamuodon ja ohjaajan mukaan. Onneksi myös henkisellä puolella voi omaksua itselleen sopivan ajattelutavan. En ole tippaakaan uskonnollinen, mutta joogassa ja meditaatiossa on paljon psykologiaa, joka kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Sitäpaitsi on ihanaa lopettaa joogatunti makaamalla hiljaa viltin alla itseensä keskittyen :)
Alkeiskurssia on jäljellä vielä muutama kerta. Sen verran tämä laji on alkanut kiinnostaa, että luulen oman joogin urani olevan vasta alkumetreillä. Haluan kokeilla muitakin joogalajeja, esimerkiksi yin-joogaa, jossa venytellään erityisesti kehon sidekudoksia. Jooga tukee hyvin muuta liikkumista ja toimii palauttavana ja vetreyttävänä lajina sekä keholle että mielelle.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Body Worlds - anatomian oppitunti
Kävin eilen Heurekassa tutustumassa Body Worlds -näyttelyyn. Kyseessä on maailmankuulu näyttely, jossa esitellään anatomiaa ja fysiologiaa oikeiden ihmisruumiiden avulla. Ruumiit on käsitelty plastinoimalla, jolloin kudokset on saatu säilymään oikean näköisinä.
Näyttely oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Anatomiaa ja fysiologiaa lukeneena oli jännää tarkastella, miten mikäkin lihas, jänne, hermo ja verisuoni oikeasti sijoittuvat ihmisen elimistöön. Ruumiit oli aseteltu varsin mielikuvituksellisiin asentoihin, ja eri luut, lihakset ja elimet oli erotettu toisistaan niin että hahmojen avulla pääsi todella näkemään ihmisen sisälle. Välillä kaipasin kyllä muistin tueksi anatomian oppikirjaa. Normikävijälle varmasti riittää näyttelyn tarjoamat selostukset, mutta itse olen kiinnostunut kaikenlaisista yksityiskohdista.
Kaikkein makeimpia näyttely"esineitä" olivat mielestäni keuhkot ja sydän verisuonineen, plastinoimalla mallinnetut pään ja ylävartalon verisuonet (ilman muita rakenteita!) sekä 9-viikkoinen sikiö pikkuriikkisine sormineen ja varpaineen. Kaikkineen sain kulutettua puolitoista tuntia pelkän Body Worlds -osaston tutkimiseen.
Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille, joita ihmisruumiin toiminta vähänkään kiinnostaa. Ja onhan Heureka toki hauska paikka muutenkin, perusnäyttelyssä saa tutustua tieteeseen leikkimielellä. Testasin mm. reaktionopeuttani ajosimulaattorissa ja kävin katsomassa rottakoripalloa :)
PS. Ainiin, ja pääsihän siellä mittaamaan myös verenpaineensa. Omat lukemani olivat 97/60, eli melko matalalla mennään kun suositus ja oma normaalini on n. 120/80. Periaatteessa matala verenpaine ei haittaa, kun ei ole muita oireita, mutta täytyy seurailla noita lukemia ihan mielenkiinnosta.
Näyttely oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Anatomiaa ja fysiologiaa lukeneena oli jännää tarkastella, miten mikäkin lihas, jänne, hermo ja verisuoni oikeasti sijoittuvat ihmisen elimistöön. Ruumiit oli aseteltu varsin mielikuvituksellisiin asentoihin, ja eri luut, lihakset ja elimet oli erotettu toisistaan niin että hahmojen avulla pääsi todella näkemään ihmisen sisälle. Välillä kaipasin kyllä muistin tueksi anatomian oppikirjaa. Normikävijälle varmasti riittää näyttelyn tarjoamat selostukset, mutta itse olen kiinnostunut kaikenlaisista yksityiskohdista.
Kaikkein makeimpia näyttely"esineitä" olivat mielestäni keuhkot ja sydän verisuonineen, plastinoimalla mallinnetut pään ja ylävartalon verisuonet (ilman muita rakenteita!) sekä 9-viikkoinen sikiö pikkuriikkisine sormineen ja varpaineen. Kaikkineen sain kulutettua puolitoista tuntia pelkän Body Worlds -osaston tutkimiseen.
Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille, joita ihmisruumiin toiminta vähänkään kiinnostaa. Ja onhan Heureka toki hauska paikka muutenkin, perusnäyttelyssä saa tutustua tieteeseen leikkimielellä. Testasin mm. reaktionopeuttani ajosimulaattorissa ja kävin katsomassa rottakoripalloa :)
PS. Ainiin, ja pääsihän siellä mittaamaan myös verenpaineensa. Omat lukemani olivat 97/60, eli melko matalalla mennään kun suositus ja oma normaalini on n. 120/80. Periaatteessa matala verenpaine ei haittaa, kun ei ole muita oireita, mutta täytyy seurailla noita lukemia ihan mielenkiinnosta.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Sykemittari, ihan näppärä tsemppari
Sykemittari on ihan hauska vekotin. Hankin sellaisen viime syksynä, kun koulun kuntotestauskurssilla oli tarvetta omalle mittarille, ja muutenkin kiinnosti kokeilla kyseistä vempainta kun en ollut aikaisemmin käyttänyt.
Käytän omaa mittariani satunnaisesti. En pyri mitenkään säännöllisesti seuraamaan tuloksia tai pitämään treenipäiväkirjaa, mutta minua kiinnostaa, millaisella sykealueella liikun eri lajeissa ja paljonko kaloreita kuluu tyypillisessä treenissä. Oma mittarini on Polarin FT7, joka on aika perusmalli.
Tässä muutamia esimerkkilukemia omista treeneistäni:
Kuntosali
Harjoituksen kesto: 1 h 13 min, josta n. 15 minuuttia lämmittelyä ja 15 minuuttia venyttelyä
Kulutus: 385 kcal
Keskisyke: 113
Maksimisyke: 158
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 46 min, kunto 27 min
Spinning
Harjoituksen kesto: 50 min, josta muutama minuutti venyttelyä
Kulutus: 497 kcal
Keskisyke: 157
Maksimisyke: 185
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 8 min, kunto 42 min
Vesijuoksu
Harjoituksen kesto: 47 min
Kulutus: 278 kcal
Keskisyke: 118
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 41 min, kunto 6 min
Lämmittely soutulaitteessa (ennen salitreeniä)
Harjoituksen kesto: 30 min
Kulutus: 190 kcal
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 15 min, kunto 15 min
Mitä sykemittarin luvut kertovat?
Sykemittarin toiminta perustuu siihen, että tietyn painoinen henkilö kuluttaa tietyllä rasitustasolla tietyn määrän kaloreita. Sykemittarin olettama maksimisyke lasketaan kaavalla 220 - oma ikä. Tämä kaava yleensä kertoo keskimääräisen hyvin henkilön maksimisyketason, mutta todellisuudessa maksimisyke on yksilöllinen. Oman todellisen maksimisykkeen voi syöttää laitteeseen, mutta itse en ole ainakaan vielä mitannut omaa todellista maksimiani.
Rasvanpoltto- ja kuntoalueet määritellään Polarin omalla EnergyPointer-mittauksella. Keskimäärin EnergyPointer-raja on 69% maksimisykkeestä, mutta tietokone kuulemma tunnistaa kehon rasitustilan kullakin harjoituskerralla erikseen ja säätää rajan sen mukaan. Tiedä sitten, kuinka tieteellisestä lukemasta on kyse.
Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että peruskestävyyttä harjoitetaan parhaiten, kun syke on korkeintaan 70% maksimista. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on em. kaavan mukaan 188 lyöntiä minuutissa, ja siitä 70% on noin 130 lyöntiä minuutissa. Tätä suuremmalla sykkeellä siis ollaan ns. kunto-alueella Polarin mukaan, ja harjoitetaan enemmän vauhti- kuin peruskestävyyttä.
Kun vertaan tuota lukemaa treenien aikaisiin lukuihin, niin ne näyttäisivät olevan melko hyvin linjassa. Raja ei tietenkään oikeasti ole absoluuttinen, mutta suuntaa-antava. Peruskestävyysalueella liikuttaessa suurempi osa energian kulutuksesta tulee rasvoista, ja vauhtikestävyysalueella hiilihydraateista.
Kalorinkulutus taas on todellisuudessa erittäin monimutkainen prosessi, eikä pelkkä sykkeen mittaus riitä sen määrittämiseen. Itse asiassa todellisten lukujen mittaaminen on melko mahdotonta, koska siihen vaikuttavat kehon painon lisäksi kehon koostumus, hapenottokyky ja aineenvaihdunnan toiminta. Sykemittarin lukemat ovat kuitenkin normikuntoilijalle ihan riittävän tarkat.
Auttaako sykemittari treenaamaan?
Kaiken kaikkiaan niillä treenikerroilla kun olen sykemittaria käyttänyt, olen saanut sen tyyppisiä tuloksia kuin olen odottanutkin. Kuntosalilla syke nousee satunnaisesti korkealle, erityisesti kun teen kyykkyjä eli isot lihakset ovat töissä. Toisaalta sarjojen väliset palautusjaksot laskevat keskisykettä.
Spinning on hyvää treeniä paitsi jaloille myös keuhkoille. Syke on korkealla koko tunnin ja kaloreita kuluu. Spinningin otinkin ohjelmaan juuri sen takia, että siinä vauhtikestävyys kehittyy ja saa hikoilla kunnolla.
Vesijuoksua on väitetty joskus todella tehokkaaksi lajiksi, joka kuluttaisi jopa 700 kcal tunnissa. Oma kokemukseni on, että laji on hyvää peruskestävyysliikuntaa, ja tämän myös sykemittari todistaa. Tehoja ei siis ole niin paljoa kuin parhaimmissa arvioissa uskotaan, eli millään vauhtikestävyyden alueella en ainakaan itse urheillut. Toisaalta peruskestävyyden harjoittaminen olikin tavoitteeni, ja se näyttää täyttyneen. Treenit olisivat voineet olla hieman pidempiä terveyden kannalta edullisemman harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta en vain jaksanut yleensä viihtyä altaassa kolmea varttia pidempään.
Joskus halusin mitata erikseen ennen salitreeniä tekemäni lämmittelyn tehon. Puolen tunnin rupeama soutulaitteessa näyttää kelpaavan oikein mainiosti peruskestävyysharjoitteeksi.
Seuraavaksi vien mittarin kiipeilyhallille. Aion myös tallentaa reippaan kävelylenkin lukemat, kunhan jalka taas kestää. Luvut auttavat entistä paremmin arvioimaan omia urheilutottumuksia ja niiden terveyskuntovaikutuksia. Pystyn sykemittarin avulla halutessani säätämään kestävyysharjoitteluani niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin terveysliikuntasuosituksia. Ja tokihan se kalorien laskeminenkin hieman kiinnostaa, vaikken yritäkään laihduttaa.
Mikä siis on yhteenveto?
Ilman sykemittariakin tulee hyvin toimeen, mutta on se kuitenkin ihan kiva treenikaveri - ainakin välillä :)
Käytän omaa mittariani satunnaisesti. En pyri mitenkään säännöllisesti seuraamaan tuloksia tai pitämään treenipäiväkirjaa, mutta minua kiinnostaa, millaisella sykealueella liikun eri lajeissa ja paljonko kaloreita kuluu tyypillisessä treenissä. Oma mittarini on Polarin FT7, joka on aika perusmalli.
Tässä muutamia esimerkkilukemia omista treeneistäni:
Kuntosali
Harjoituksen kesto: 1 h 13 min, josta n. 15 minuuttia lämmittelyä ja 15 minuuttia venyttelyä
Kulutus: 385 kcal
Keskisyke: 113
Maksimisyke: 158
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 46 min, kunto 27 min
Spinning
Harjoituksen kesto: 50 min, josta muutama minuutti venyttelyä
Kulutus: 497 kcal
Keskisyke: 157
Maksimisyke: 185
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 8 min, kunto 42 min
Vesijuoksu
Harjoituksen kesto: 47 min
Kulutus: 278 kcal
Keskisyke: 118
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 41 min, kunto 6 min
Lämmittely soutulaitteessa (ennen salitreeniä)
Harjoituksen kesto: 30 min
Kulutus: 190 kcal
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 15 min, kunto 15 min
Mitä sykemittarin luvut kertovat?
Sykemittarin toiminta perustuu siihen, että tietyn painoinen henkilö kuluttaa tietyllä rasitustasolla tietyn määrän kaloreita. Sykemittarin olettama maksimisyke lasketaan kaavalla 220 - oma ikä. Tämä kaava yleensä kertoo keskimääräisen hyvin henkilön maksimisyketason, mutta todellisuudessa maksimisyke on yksilöllinen. Oman todellisen maksimisykkeen voi syöttää laitteeseen, mutta itse en ole ainakaan vielä mitannut omaa todellista maksimiani.
Rasvanpoltto- ja kuntoalueet määritellään Polarin omalla EnergyPointer-mittauksella. Keskimäärin EnergyPointer-raja on 69% maksimisykkeestä, mutta tietokone kuulemma tunnistaa kehon rasitustilan kullakin harjoituskerralla erikseen ja säätää rajan sen mukaan. Tiedä sitten, kuinka tieteellisestä lukemasta on kyse.
Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että peruskestävyyttä harjoitetaan parhaiten, kun syke on korkeintaan 70% maksimista. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on em. kaavan mukaan 188 lyöntiä minuutissa, ja siitä 70% on noin 130 lyöntiä minuutissa. Tätä suuremmalla sykkeellä siis ollaan ns. kunto-alueella Polarin mukaan, ja harjoitetaan enemmän vauhti- kuin peruskestävyyttä.
Kun vertaan tuota lukemaa treenien aikaisiin lukuihin, niin ne näyttäisivät olevan melko hyvin linjassa. Raja ei tietenkään oikeasti ole absoluuttinen, mutta suuntaa-antava. Peruskestävyysalueella liikuttaessa suurempi osa energian kulutuksesta tulee rasvoista, ja vauhtikestävyysalueella hiilihydraateista.
Kalorinkulutus taas on todellisuudessa erittäin monimutkainen prosessi, eikä pelkkä sykkeen mittaus riitä sen määrittämiseen. Itse asiassa todellisten lukujen mittaaminen on melko mahdotonta, koska siihen vaikuttavat kehon painon lisäksi kehon koostumus, hapenottokyky ja aineenvaihdunnan toiminta. Sykemittarin lukemat ovat kuitenkin normikuntoilijalle ihan riittävän tarkat.
Auttaako sykemittari treenaamaan?
Kaiken kaikkiaan niillä treenikerroilla kun olen sykemittaria käyttänyt, olen saanut sen tyyppisiä tuloksia kuin olen odottanutkin. Kuntosalilla syke nousee satunnaisesti korkealle, erityisesti kun teen kyykkyjä eli isot lihakset ovat töissä. Toisaalta sarjojen väliset palautusjaksot laskevat keskisykettä.
Spinning on hyvää treeniä paitsi jaloille myös keuhkoille. Syke on korkealla koko tunnin ja kaloreita kuluu. Spinningin otinkin ohjelmaan juuri sen takia, että siinä vauhtikestävyys kehittyy ja saa hikoilla kunnolla.
Vesijuoksua on väitetty joskus todella tehokkaaksi lajiksi, joka kuluttaisi jopa 700 kcal tunnissa. Oma kokemukseni on, että laji on hyvää peruskestävyysliikuntaa, ja tämän myös sykemittari todistaa. Tehoja ei siis ole niin paljoa kuin parhaimmissa arvioissa uskotaan, eli millään vauhtikestävyyden alueella en ainakaan itse urheillut. Toisaalta peruskestävyyden harjoittaminen olikin tavoitteeni, ja se näyttää täyttyneen. Treenit olisivat voineet olla hieman pidempiä terveyden kannalta edullisemman harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta en vain jaksanut yleensä viihtyä altaassa kolmea varttia pidempään.
Joskus halusin mitata erikseen ennen salitreeniä tekemäni lämmittelyn tehon. Puolen tunnin rupeama soutulaitteessa näyttää kelpaavan oikein mainiosti peruskestävyysharjoitteeksi.
Seuraavaksi vien mittarin kiipeilyhallille. Aion myös tallentaa reippaan kävelylenkin lukemat, kunhan jalka taas kestää. Luvut auttavat entistä paremmin arvioimaan omia urheilutottumuksia ja niiden terveyskuntovaikutuksia. Pystyn sykemittarin avulla halutessani säätämään kestävyysharjoitteluani niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin terveysliikuntasuosituksia. Ja tokihan se kalorien laskeminenkin hieman kiinnostaa, vaikken yritäkään laihduttaa.
Mikä siis on yhteenveto?
Ilman sykemittariakin tulee hyvin toimeen, mutta on se kuitenkin ihan kiva treenikaveri - ainakin välillä :)
maanantai 25. helmikuuta 2013
Helppoa kuntoilua olohuoneessa
Kuten tammikuussa kirjoitin, olen ottanut tavaksi jumpata kotona päivittäin. Tai näin oli tarkoitus, mutta käytännössä jumppaan niinä päivinä kun en harrasta mitään muuta liikuntaa. Ainoastaan muutama päivä on jäänyt väliin, ja niistäkin useimmat lähinnä sen takia, että olen ollut koko päivän jossain liikenteessä enkä sitten myöhään illalla ole enää jaksanut. Olen ihan tyytyväinen saavutukseen.
Olen tehnyt kotona jumppaamisen mahdollisimman helpoksi. Olohuoneen karvamatto on hyvä alusta, joten jumppailua varten ei tarvitse ottaa esille erillistä mattoa. Olohuoneen kaapissa - tai yleensä matolla lojumassa - pidän vakiovälineitäni eli jumppakuminauhaa ja kahden kilon käsipainoja. Lattialta löytyy myös yleensä fitroller sekä pieni keltainen pallo.
Jumppakuminauha on äärimmäisen kätevä väline. Sillä voi treenata koko kropan. Oma kuminauhani on ruskea kumilenkki, joita saa Etolasta noin euron kappale. Kaksi lenkkiä voi myös liittää yhteen, jolloin nauhasta saa pidemmän. Muistakin kaupoista toki löytyy vaikka minkämoisia vastuskuminauhoja eri vahvuisina ja -värisinä. Kuminauhajumppaan löytyy paljon vinkkejä netistä, itse olen tilannut myös ohjaajille tarkoitetun kuminauhajumpan liikekuvaston Likesin sivuilta. Kyseinen opas sopii kenelle tahansa kotijumppaajallekin, eikä ole edes kallis.
Käsipainoja käytän useimmiten olkapäiden ja hartioiden verryttelemiseen. Kotijumppani tavoitteena ei ole lihaksen hankkiminen vaan liikkuvuuden ja toimintakyvyn ylläpito. Siihen kahden kilot painot ovat ihan riittävät. Tavallisia käsipainoja saa melkein mistä marketista tahansa.
Fitrolleria käytän lihasten ja lihaskalvojen hieromiseen. Tuon em. linkin sivulla painotetaan erityisesti selän liikkuvuuden parantamista, mutta itse käytän rullaa lähinnä jalkojen hieromiseen. Idea on siis olla käsien / toisen jalan varassa ja hierottava jalka rullan päällä, ja rullata edestakaisin. Tuntuu muuten erityisen kivalta ulkoreisissä... Myös pohkeita rullaan usein. Fitrolleria vastaavia rullia on ilmeisesti olemassa muitakin, samalla idealla.
Pieni keltainen palloni on noin tennispallon kokoinen mutta hieman pehmeämpi. En tiedä mistä se on meille kulkeutunut, ihan yhtä hyvin voisin käyttää tennispalloa. Yleensä rullaan palloa jalan alla, mikä vetreyttää mukavasti jalkapohjan lihaksia. Sain myös eräältä fysioterapeutilta vinkin hieroa pallolla muitakin lihaksia, ja se olikin hyvä idea. Erityisesti jonkun jumittavan täsmäkohdan saa kivasti avattua pallolla, kun sillä pääsee pienelle alueelle. Pallolla hierominen on myös vähemmän raskasta kuin lihaksen hierominen pelkällä kädellä.
Ison osan kuntoiluliikkeistä teen kuitenkin ilman välineitä pelkästään oman kehon painoa käyttäen. Liikkeitä valitessani otan huomioon muutamia juttuja:
Kotikuntoilu ei vaadi paljoa. Samalla kun napsautat telkkarin päälle, voit ottaa tavaksi jumpata hetken omalla karvamatollasi. Kokeile ennakkoluulottomasti eri liikkeitä, valitse suosikkisi ja anna mennä! Eihän se niin vaikeaa ollutkaan? :)
Olen tehnyt kotona jumppaamisen mahdollisimman helpoksi. Olohuoneen karvamatto on hyvä alusta, joten jumppailua varten ei tarvitse ottaa esille erillistä mattoa. Olohuoneen kaapissa - tai yleensä matolla lojumassa - pidän vakiovälineitäni eli jumppakuminauhaa ja kahden kilon käsipainoja. Lattialta löytyy myös yleensä fitroller sekä pieni keltainen pallo.
Jumppakuminauha on äärimmäisen kätevä väline. Sillä voi treenata koko kropan. Oma kuminauhani on ruskea kumilenkki, joita saa Etolasta noin euron kappale. Kaksi lenkkiä voi myös liittää yhteen, jolloin nauhasta saa pidemmän. Muistakin kaupoista toki löytyy vaikka minkämoisia vastuskuminauhoja eri vahvuisina ja -värisinä. Kuminauhajumppaan löytyy paljon vinkkejä netistä, itse olen tilannut myös ohjaajille tarkoitetun kuminauhajumpan liikekuvaston Likesin sivuilta. Kyseinen opas sopii kenelle tahansa kotijumppaajallekin, eikä ole edes kallis.
Käsipainoja käytän useimmiten olkapäiden ja hartioiden verryttelemiseen. Kotijumppani tavoitteena ei ole lihaksen hankkiminen vaan liikkuvuuden ja toimintakyvyn ylläpito. Siihen kahden kilot painot ovat ihan riittävät. Tavallisia käsipainoja saa melkein mistä marketista tahansa.
Fitrolleria käytän lihasten ja lihaskalvojen hieromiseen. Tuon em. linkin sivulla painotetaan erityisesti selän liikkuvuuden parantamista, mutta itse käytän rullaa lähinnä jalkojen hieromiseen. Idea on siis olla käsien / toisen jalan varassa ja hierottava jalka rullan päällä, ja rullata edestakaisin. Tuntuu muuten erityisen kivalta ulkoreisissä... Myös pohkeita rullaan usein. Fitrolleria vastaavia rullia on ilmeisesti olemassa muitakin, samalla idealla.
Pieni keltainen palloni on noin tennispallon kokoinen mutta hieman pehmeämpi. En tiedä mistä se on meille kulkeutunut, ihan yhtä hyvin voisin käyttää tennispalloa. Yleensä rullaan palloa jalan alla, mikä vetreyttää mukavasti jalkapohjan lihaksia. Sain myös eräältä fysioterapeutilta vinkin hieroa pallolla muitakin lihaksia, ja se olikin hyvä idea. Erityisesti jonkun jumittavan täsmäkohdan saa kivasti avattua pallolla, kun sillä pääsee pienelle alueelle. Pallolla hierominen on myös vähemmän raskasta kuin lihaksen hierominen pelkällä kädellä.
Ison osan kuntoiluliikkeistä teen kuitenkin ilman välineitä pelkästään oman kehon painoa käyttäen. Liikkeitä valitessani otan huomioon muutamia juttuja:
- joka kerta tulee liikettä ainakin olka- ja lonkkanivelille mahdollisimman moniin eri suuntiin
- kaikki päälihasryhmät tulee käytyä läpi jollain tasolla: jalat, kädet, selkä, hartiat, vatsat
- pyrin vetreyttämään/venyttämään kireitä lihaksia, joita itselläni ovat erityisesti lonkakoukistajat, takareidet, pohkeet ja rintalihakset
- pyrin liikuttamaan kehoa eri liikesuunnissa eli eteen-taakse, sivusuunnassa ja kiertäen
Kotikuntoilu ei vaadi paljoa. Samalla kun napsautat telkkarin päälle, voit ottaa tavaksi jumpata hetken omalla karvamatollasi. Kokeile ennakkoluulottomasti eri liikkeitä, valitse suosikkisi ja anna mennä! Eihän se niin vaikeaa ollutkaan? :)
tiistai 12. helmikuuta 2013
Spinningiä mulle kiitos!
Uimakortin kerrat loppuivat ja jalka on siedettävässä kunnossa. Niinpä innostuin pitkästä aikaa ostamaan Motivukseen superkortin, jolla pääsee sekä salille että ryhmäliikuntaan. En voi vielä osallistua tunneille, joilla on askellusta, mutta päätin mennä spinningiin.
Olen joskus vuosia sitten käynyt enemmänkin spinningissä, ja mielikuvani oli että se on ihan tuskaista rääkkiä. Ja onhan se: sydän hakkaa, hiki valuu ja reidet hapottaa. Mutta fiilis on ihan mahtava!
Olen jo jonkin aikaa kaivannut kunnon treenejä, kun en oikeastaan moneen vuoteen ole harrastanut mitään todella intensiivistä lajia. Nyt vielä olen joutunut himmailemaan jalan takia, joten kunnon hikitreeni tulee tarpeeseen. Ja kun tunnilla vielä on hyvää musaa, niin meno maittaa.
Ensimmäisen kerran jälkeen olin kyllä ihan kanttuvei seuraavat pari tuntia, vaikka söin melko pian treenin jälkeen. Ilmeisesti verensokeri pääsi laskemaan liian alas. Tänään toisella kerralla osasin varautua, joten otin treenijuomaksi laimeaa mehua. Join muutenkin aika paljon päivän aikana ennen treeniä, kuten myös treenin jälkeen, ja söin kunnolla. Vaikka salissa oli kuumempi ja hikoilin enemmän, join vähemmän ja jaksoin silti käydä tekemässä vähän selkä- ja hartiatreeniä salilla tunnin jälkeen. Selvästi onnistunut taktiikka siis.
Jalkakin tuntuu kestävän pyöräilyn hyvin. Otan nyt alussa treenit muutenkin hieman rauhallisemmin etten vedä itseäni ihan hapoille. Spinning on ihan loistava laji kestävyyden ja hapenottokyvyn kannalta, eikä sekään haittaa jos reisiin saa vähän lisää poweria ;) Sitäpaitsi polkeminen on erittäin hyvää vastapainoa istumatyölle.
Lisää tätä!
Olen joskus vuosia sitten käynyt enemmänkin spinningissä, ja mielikuvani oli että se on ihan tuskaista rääkkiä. Ja onhan se: sydän hakkaa, hiki valuu ja reidet hapottaa. Mutta fiilis on ihan mahtava!
Olen jo jonkin aikaa kaivannut kunnon treenejä, kun en oikeastaan moneen vuoteen ole harrastanut mitään todella intensiivistä lajia. Nyt vielä olen joutunut himmailemaan jalan takia, joten kunnon hikitreeni tulee tarpeeseen. Ja kun tunnilla vielä on hyvää musaa, niin meno maittaa.
Ensimmäisen kerran jälkeen olin kyllä ihan kanttuvei seuraavat pari tuntia, vaikka söin melko pian treenin jälkeen. Ilmeisesti verensokeri pääsi laskemaan liian alas. Tänään toisella kerralla osasin varautua, joten otin treenijuomaksi laimeaa mehua. Join muutenkin aika paljon päivän aikana ennen treeniä, kuten myös treenin jälkeen, ja söin kunnolla. Vaikka salissa oli kuumempi ja hikoilin enemmän, join vähemmän ja jaksoin silti käydä tekemässä vähän selkä- ja hartiatreeniä salilla tunnin jälkeen. Selvästi onnistunut taktiikka siis.
Jalkakin tuntuu kestävän pyöräilyn hyvin. Otan nyt alussa treenit muutenkin hieman rauhallisemmin etten vedä itseäni ihan hapoille. Spinning on ihan loistava laji kestävyyden ja hapenottokyvyn kannalta, eikä sekään haittaa jos reisiin saa vähän lisää poweria ;) Sitäpaitsi polkeminen on erittäin hyvää vastapainoa istumatyölle.
Lisää tätä!
tiistai 29. tammikuuta 2013
Fiiliksillä kohti kevättä
Auts, onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt aikaa. Tammikuu on mennyt aika perinteisissä merkeissä, olen vesijuossut pari kertaa viikossa, käynyt salilla ja jumppaillut kotona sitten niinä päivinä kun en ole tehnyt muuta.
Koulussa on menossa perusopintojen viimeinen kurssi, jonka aiheena on ravitsemus. Tentti on parin viikon päästä, ja oloni on toiveikas. Ravitsemusasiat ovat ennestään minulle eniten tuttuja. Toki siitäkin aiheesta luettavaa riittää. Sen jälkeen on tämä pätkä paketissa! Elokuussa jatkan aineopinnoilla.
Jalkauutisista sen verran, että h i t a a s t i hyvä tulee. Jouduin siis joulun jälkeen ottamaan kyynärsauvat uudelleen käyttöön, ja nyt vihdoin alkaa näyttää siltä että jalka on suht hyvässä kunnossa. Todella pitkällinen prosessi. Kuntoutusrutiinini on sisältänyt merkittävät määrät jalkajumppaa, kylmähoitoa, venyttelyä ja hierontaa, joka päivä useampaan otteeseen. Samalla olen saanut hyvän oppitunnin jalkateräni anatomiasta ;)
Olen kyllä yllättävän hyvin sopeutunut siihen, etten ole pystynyt harrastamaan perinteisiä lajejani, mutta täytyy myöntää että nyt kyllä jo himottaa päästä hiihtämään ja ihan vaan kävelylenkille. Ja miten voikaan ihminen kaivata askelkyykkyjä!
Olen nyt aika positiivisella mielellä, että kyllä tästä vielä selvitään ja ehkä vielä joskus pääsen ihan juoksemaankin.
Tuntuu siltä, että yhdenlainen vaihe päättyy, kun jalka kuntoutuu ja perusopinnot loppuvat. Odotan innolla seuraavaa vaihetta, kaikenlaisia suunnitelmia on vireillä... Kevättä kohti!
Koulussa on menossa perusopintojen viimeinen kurssi, jonka aiheena on ravitsemus. Tentti on parin viikon päästä, ja oloni on toiveikas. Ravitsemusasiat ovat ennestään minulle eniten tuttuja. Toki siitäkin aiheesta luettavaa riittää. Sen jälkeen on tämä pätkä paketissa! Elokuussa jatkan aineopinnoilla.
Jalkauutisista sen verran, että h i t a a s t i hyvä tulee. Jouduin siis joulun jälkeen ottamaan kyynärsauvat uudelleen käyttöön, ja nyt vihdoin alkaa näyttää siltä että jalka on suht hyvässä kunnossa. Todella pitkällinen prosessi. Kuntoutusrutiinini on sisältänyt merkittävät määrät jalkajumppaa, kylmähoitoa, venyttelyä ja hierontaa, joka päivä useampaan otteeseen. Samalla olen saanut hyvän oppitunnin jalkateräni anatomiasta ;)
Olen kyllä yllättävän hyvin sopeutunut siihen, etten ole pystynyt harrastamaan perinteisiä lajejani, mutta täytyy myöntää että nyt kyllä jo himottaa päästä hiihtämään ja ihan vaan kävelylenkille. Ja miten voikaan ihminen kaivata askelkyykkyjä!
Olen nyt aika positiivisella mielellä, että kyllä tästä vielä selvitään ja ehkä vielä joskus pääsen ihan juoksemaankin.
Tuntuu siltä, että yhdenlainen vaihe päättyy, kun jalka kuntoutuu ja perusopinnot loppuvat. Odotan innolla seuraavaa vaihetta, kaikenlaisia suunnitelmia on vireillä... Kevättä kohti!
torstai 3. tammikuuta 2013
Uusi aika, uudet tavat liikkua?
Yksi ehdottomista suosikkiblogeistani on Zenhabits. Sen kirjoittaja Leo Babauta oli postannut vuoden alun kunniaksi jälleen loistavan kirjoituksen The New Rules of Fitness for 2013.
Suurin osa meistä - minä itsekin - liikkuu ihan samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten liikuttiin. Tarkan ohjelman mukaan kuntosalilla, viikottaisella jumppa- tai tanssitunnilla, pitkillä kävely- tai juoksulenkeillä. Näissähän ei toki ole mitään vikaa, mutta voisiko ajatella, että nykyiseen aikaan sopisikin paremmin erilainen tapa harrastaa liikuntaa?
Entä jos liikkuisimmekin pätkissä? Leo nimittää näitä pätkiä nimellä "fitness bit". Aamuisin pari kierrosta joogan aurinkotervehdyksiä, juoksupyrähdys parkkipaikalta työpisteelle, muutama jalkakyykky kesken työpäivän, töiden jälkeen hetki koripalloa kavereiden kanssa ja illalla vielä pari leuanvetoa kotona? Sehän kuulostaa hauskalta!
Miksi ei voisi treenata pitkin päivää, vähän kerrallaan, missä vain? Lyhyessä pyrähdyksessä ei välttämättä tule edes hiki, joten mitään erityisvarusteita ei tarvita. Liikunnalle ei tarvitse varata mitään erityistä aikaa, ja vaihteluhan on hauskaa muutenkin, kun tekemiseen ei ehdi kyllästyä. Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että lyhytkestoinen, intensiivinen harjoittelu on jopa tehokkaampaa kuin pidempi ja rauhallisempi kertaharjoitus (ks. esim. tämä ja tämä linkki). Pyrähdykset päivän mittaan tekisivät hyvää kaltaiselleni istumatyöläiselle, koska ne aktivoivat aineenvaihduntaa tehokkaasti. Jumppaan kyllä jonkin verran työpäivän aikana, mutta en ollenkaan niin usein kuin pitäisi.
Itse päätin kirjoituksen innoittamana alkaa voimistella päivittäin. Valitsin viisi toiminnallista liikettä, jotka kehittävät liikkuvuutta ja notkeutta mahdollisimman monipuolisesti, joskin jalkoihin painottuen koska ne ovat minulla eniten jumissa. Teen jokaista liikettä minuutin, yhteensä kolme kierrosta eli 15 minuuttia. Ei paha! Pyrin tekemään liikkeet joka päivä, ja odotan mielenkiinnolla kuinka vetreässä kunnossa olen kuukauden kuluttua.
Miten sinä voisit lisätä "kuntoilupaloja" päivääsi?
Suurin osa meistä - minä itsekin - liikkuu ihan samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten liikuttiin. Tarkan ohjelman mukaan kuntosalilla, viikottaisella jumppa- tai tanssitunnilla, pitkillä kävely- tai juoksulenkeillä. Näissähän ei toki ole mitään vikaa, mutta voisiko ajatella, että nykyiseen aikaan sopisikin paremmin erilainen tapa harrastaa liikuntaa?
Entä jos liikkuisimmekin pätkissä? Leo nimittää näitä pätkiä nimellä "fitness bit". Aamuisin pari kierrosta joogan aurinkotervehdyksiä, juoksupyrähdys parkkipaikalta työpisteelle, muutama jalkakyykky kesken työpäivän, töiden jälkeen hetki koripalloa kavereiden kanssa ja illalla vielä pari leuanvetoa kotona? Sehän kuulostaa hauskalta!
Miksi ei voisi treenata pitkin päivää, vähän kerrallaan, missä vain? Lyhyessä pyrähdyksessä ei välttämättä tule edes hiki, joten mitään erityisvarusteita ei tarvita. Liikunnalle ei tarvitse varata mitään erityistä aikaa, ja vaihteluhan on hauskaa muutenkin, kun tekemiseen ei ehdi kyllästyä. Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että lyhytkestoinen, intensiivinen harjoittelu on jopa tehokkaampaa kuin pidempi ja rauhallisempi kertaharjoitus (ks. esim. tämä ja tämä linkki). Pyrähdykset päivän mittaan tekisivät hyvää kaltaiselleni istumatyöläiselle, koska ne aktivoivat aineenvaihduntaa tehokkaasti. Jumppaan kyllä jonkin verran työpäivän aikana, mutta en ollenkaan niin usein kuin pitäisi.
Itse päätin kirjoituksen innoittamana alkaa voimistella päivittäin. Valitsin viisi toiminnallista liikettä, jotka kehittävät liikkuvuutta ja notkeutta mahdollisimman monipuolisesti, joskin jalkoihin painottuen koska ne ovat minulla eniten jumissa. Teen jokaista liikettä minuutin, yhteensä kolme kierrosta eli 15 minuuttia. Ei paha! Pyrin tekemään liikkeet joka päivä, ja odotan mielenkiinnolla kuinka vetreässä kunnossa olen kuukauden kuluttua.
Miten sinä voisit lisätä "kuntoilupaloja" päivääsi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)