Kauden ensimmäinen melontaretki suoritettiin eilen täydellisessä säässä. Vuokrasimme miehen ja parin kaverin kanssa kajakit Vuosaaren melontakeskuksesta Ramsinniemestä ja lähdimme nautiskelemaan kolmeksi tunniksi Helsingin saaristosta.
Kävin melontakurssin viime kesänä kaverin innostamana, ja ehdimme sen jälkeen vesille viitisen kertaa. Nyt aloitamme kauden vähän aikaisemmin, toivottavasti melontatuntejakin ehtii kertyä enemmän. Melomaanhan voi aivan hyvin mennä ilman kurssiakin, mutta viikonlopun kurssilla sai paljon tekniikkavinkkejä ja siellä opeteltiin myös pelastautuminen kaatuneesta kajakista. Ei hassumpi taito, vaikkei kaatuminen hyvällä kesäsäällä ja leveäpohjaisella kajakilla kovin todennäköistä olekaan.
Lähdimme Vuosaaresta itään kohti Kalliosaarta, jonne on vajaan kolmen kilometrin matka. Välille ei onneksi satu kuin yksi virallinen veneväylä, ja se oli näin alkukesästä ihan hiljainen. Koska aikaa oli, mutkittelimme rannan tuntumassa pieniä luotoja kierrellen. Liian lähelle ei sovi keväisin mennä, etteivät pesivät linnut hyökkää niskaan. Aurinko paistoi, lämpöä oli parikymmentä astetta. Meri liplatteli kevyesti pienessä tuulessa. Täydellistä!
Kalliosaari on suosittu taukopaikka, ja siellä näyttikin olevan porukkaa. Yksi vähän isompi venekin oli ankkurissa rannan tuntumassa. Otimme suunnan saaren pohjoispuolelle toivoen sen olevan hieman rauhallisempi. Kallion viertä meloessamme huomasimme kivellä lintupoikueen, joka näin jälkikäteen tarkistettuna taisi olla isokoskeloperhe. Voi kun ne pikkuiset olivat söpöjä! Kamera ei harmi kyllä ollut käsillä, ja mokomat lähtivät meitä sitten karkuunkin.
Saaren pohjoispuolen kalliot näyttivät mukavilta, eikä muita retkeilijöitä näkynyt. Rantauduimme kallioiden välissä olevaan pieneen koloon, ja nousimme kajakeista hieman liukastellen. Etsimme sopivan paikan ja kaivelimme piknik-eväät laukusta: täytettyjä leipiä, vihannestikkuja, mustikkapiirakkaa ja kahvia. Nam! Katselimme ihania maisemia ja nautiskelimme kiireettömästä olemisesta.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä oli lähdettävä paluumatkalle. Kajakkeihin asettautuminen ei sujunut ihan kuin tanssi, parikin meistä meinasi dipata itsensä mereen. Onneksi mitään isompia haavereita ei sattunut, ja kesä kuivaa housunlahkeet...
Paluumatkalla luoteistuuli pääsi paikoittain hieman puhaltelemaan vastaan, ja vuokrausajan lähestyessä loppuaan vauhdin sai pitääkin ihan reippaana. Melonta on kyllä varsin tehokasta hartiatreeniä, oli ilo huomata että loppumatkasta aloin saada rytmistä ihan mukavasti kiinni. Hartian kääntö eteen, lapa veteen kajakin etuosassa, veto taakse, pieni kääntö ranteesta ja sama toiselle puolelle. Vedon kanssa yhtäaikaa jalalla painallus vasten jalkatukea, niin saa vetoon puhtia. Tekniikkaahan ehtii hioa vaikka loppuikänsä, mutta onneksi vähemmälläkin pääsee eteenpäin.
Melontakeskuksen rannassa kannoimme kajakit pukeille, pyyhimme ne puhtaaksi ja palautimme muut varusteet ja kartat. Ja suunnittelimme jo innokkaasti seuraavia melontareissuja.
Viikko 21:
Ma: kävely / 1 h
Ti: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
Ke: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
To: -
Pe: kävely / 45 min
La: melonta / 2 h (+ tunti taukoa)
Su: kiipeily + kävelyä kaupungilla / 2 h + 2 h
Liikuntaa yhteensä: 9 h 45 min
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
Kesä kutsuu liikkumaan
Kävin iltalenkillä nautiskelemassa auringosta. Kevään lämpimin päivä oli selvästi houkutellut ihmiset koloistaan, sillä Töölön rantamat oikein vilisivät porukkaa. Kadut olivat täynnä kävelijöitä ja juoksijoita, ja pyöräilijät suhauttelivat ohi. Väinämöisen urheilukentällä pelattiin jalkapalloa, puistossa poikaporukka vietti aikaa slackline-köydellä temppuillen. Hietsussa pelattiin rantalentistä ja koripalloa, joku heitteli frisbeetä ja toinen taiteili footbagilla. Rajasaaren tienoilla oli runsaasti melojia nautiskelemassa kesäillasta, ja yksi rullaluistelijakin tuli vastaan. Itse kruunasin lenkkini hyppelemällä pitkin Humallahden kallioita, ihan vaan siitä ilosta että kesä tulee! Ulkona liikkuminen on mahtavaa, eikö!
Viikko 20:
Ma: maastokävelyä Sipoonkorvessa / 4 h (reitin tarkastus lauantain retkeä varten)
Ti: kävelylenkki / 50 min
Ke: puistojumppa: lihaskunto / 1 h (oma ohjaus)
To: coupé décalé -tanssikurssi / 2 h
Pe: -
La: reppuretki Sipoonkorpeen / 5 h
Su: dancehall-tanssikurssi / 2 h
Liikuntaa yhteensä: 14 h 50 min
Viikko 20:
Ma: maastokävelyä Sipoonkorvessa / 4 h (reitin tarkastus lauantain retkeä varten)
Ti: kävelylenkki / 50 min
Ke: puistojumppa: lihaskunto / 1 h (oma ohjaus)
To: coupé décalé -tanssikurssi / 2 h
Pe: -
La: reppuretki Sipoonkorpeen / 5 h
Su: dancehall-tanssikurssi / 2 h
Liikuntaa yhteensä: 14 h 50 min
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Reppuretkellä Sipoonkorvessa
Tällä viikolla liikuntarintamalla on tapahtunut niin monta kivaa juttua, että yksi blogikirjoitus ei riitä. Mutta aloitanpa kertomuksella eilisestä reppuretkestä.
Helsingin Latu, joka on Suomen Ladun paikallisyhdistys, järjesti lauantaina 19.5. reppuretken Sipoonkorven maisemiin. Olin ensimmäistä kertaa mukana ohjaamassa retkeilijöitä yhdessä neljän muun ohjaajan kanssa. Sipoonkorven kansallispuisto on perustettu vasta vuonna 2011, joten merkittyjä reittejä ja retkeilyrakenteita ei vielä juurikaan ole. Ehkä sen vuoksi saimmekin paikalle huimat 62 osallistujaa, jotka olivat innokkaana lähdössä tutkimaan kansallispuiston maisemia.
Lähdimme matkaan Kuusijärven ulkoilukeskuksen parkkipaikalta, ja suuntasimme itään kohti kartalle merkittyä hiihtouraa. Polku oli leveä ja helppokulkuinen, ja ihastelin jo alkumatkasta sen varrella runsaina kukkivia mustikanvarpuja. Jos halla ei vie kukkia, niin tiedänpähän minne suuntaan ensi kesänä mustikkaretkelle!
Otimme suunnan eteläkaakkoon kohti Solbackaa ja Bisajärveä. Ensimmäinen tauko pidettiin Bisan majan pihalla, kun matkaa oli kertynyt nelisen kilometriä ja aikaa mennyt reilu tunti. Kahvi ja pulla maistuivat auringossa istuskellessa. Myös kirvat olivat kovin kiinnostuneita reppuni sisällöstä; kirkkaanvihreitä ötököitä sai puistella matkasta useammallakin pyyhkäisyllä.
Bisan majalta lähdimme pikkupolkua pitkin kohti Yrjölän tilaa. Hetkeksi polku katosi, ja rämmimme pajukon läpi soratielle. Tien reunassa näimme vaskitsan, jonka joku oli ilmeisesti tallannut kuoliaaksi. Ihan turhaan, kun ei siitä ole ihmiselle mitään haittaa, ja sitä paitsi vaskitsa on rauhoitettu. Höh. Kävelimme pätkän matkaa mutaista metsäautotietä lammikoiden yli hyppien. Maanantaina tien varrella oli vielä näkynyt sinivuokkoja, kun kävimme oppaiden kesken kulkemassa reitin läpi, mutta nyt sinisiä terälehtiä näkyi vain siellä täällä maassa, jos osasi niitä hakea.
Tulimme peltoaukealle, jonka jälkeen maisema muuttuikin ihan kunnon erämetsäksi. Polku polveili kuusivaltaisen sekametsän läpi, välillä oli niin mutaista että jouduimme etsimään parempia jalansijoja sivummalta. Yhdessä kohdassa kun kiersimme kuusikon läpi, sattui kohdalle muutama korvasieni. Pakkohan ne oli poimia mukaan. Olin onneksi bongannut samat sienet jo maanantaina, joten oli varustautunut. Kumihanskat kädessä napsin sienet muovipussiin ja suljin sen tiiviisti reppuun. Korvasienimuhennosta tiedossa, nam!
Seuraava taukopaikka oli Nuotiokallio, hieno jyrkänne, jolla on pituutta 50 ja korkeuttakin jopa 10 metriä. Seinämälle on kuulemma suunniteltu parikymmentä boulderointireittiä, ja valkoisia magnesiumtäpliä näkyikin kivessä kiipeilijöiden jäljiltä. Nakit ja leivät tekivät kauppansa, ja matka jatkui. Seuraava kohde olivat isot hiidenkirnut Brännbergenin tienoilla. Maa muuttui sammaleiseksi ja kosteammaksi, ja polulla sai ylitellä ja alitella kaatuneita puita. Hiidenkirnut olivat isoja ja hienosti kallion reunaan kovertuneita, kuinka vanhoja lienevätkään.
Seuraavaksi oli tiedossa leveähkön puron ylitys. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska polulla ei ollut minkäänlaista kunnollista ylityspaikkaa. Olimme pienen etsinnän jälkeen löytäneet sopivan kohdan, josta muutaman puunrungon avulla kaikki onneksi pääsivät kuivin jaloin yli. Joku oli hakenut kännykän radiosta jääkiekkokanavan, ja tilannekatsaus kertoi Suomen joukkueen tehneen maalin. Eihän sitä täysin metsässäkään jääkiekkoa voi unohtaa, vai?
Retki alkoi olla viimeisellä neljänneksellä. Kävimme vielä katsomassa yhden ison hiidenkirnun, joka sijaitsi kallion reunalla epätodellisen kauniin valkovuokkometsikön keskellä. Harmitti, kun kamerani paristot olivat lopussa, enkä saanut kuvaa maisemasta.
Polku nousi koivikon läpi kuivempaan maastoon. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, lämmin tuuli puhalteli. Parasta retkeilyä! Pidimme viimeisen tauon kalliolla istuskellen, kunnes suuntasimme taas kohti hiihtouraa ja Kuusijärveä. Porukka oli pysynyt yllättävän hyvin kasassa, ihan loppumatkasta muutamalla matkalaisella alkoi jalka vähän painaa. Reitti ei tosiaan ollut ihan helpoimpia, ja vauhtikin oli ollut aika reipas, joten ihmekös tuo. Kyllä omissakin jaloissa tuntui.
Kahdentoista kilometrin ja viiden tunnin patikointi päättyi iloisin mielin rentouttavaan saunaan Kuusijärvellä. Varsin mainio reissu!
Lisätietoa Sipoonkorven kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivuilta.
Helsingin Latu, joka on Suomen Ladun paikallisyhdistys, järjesti lauantaina 19.5. reppuretken Sipoonkorven maisemiin. Olin ensimmäistä kertaa mukana ohjaamassa retkeilijöitä yhdessä neljän muun ohjaajan kanssa. Sipoonkorven kansallispuisto on perustettu vasta vuonna 2011, joten merkittyjä reittejä ja retkeilyrakenteita ei vielä juurikaan ole. Ehkä sen vuoksi saimmekin paikalle huimat 62 osallistujaa, jotka olivat innokkaana lähdössä tutkimaan kansallispuiston maisemia.
Lähdimme matkaan Kuusijärven ulkoilukeskuksen parkkipaikalta, ja suuntasimme itään kohti kartalle merkittyä hiihtouraa. Polku oli leveä ja helppokulkuinen, ja ihastelin jo alkumatkasta sen varrella runsaina kukkivia mustikanvarpuja. Jos halla ei vie kukkia, niin tiedänpähän minne suuntaan ensi kesänä mustikkaretkelle!
Otimme suunnan eteläkaakkoon kohti Solbackaa ja Bisajärveä. Ensimmäinen tauko pidettiin Bisan majan pihalla, kun matkaa oli kertynyt nelisen kilometriä ja aikaa mennyt reilu tunti. Kahvi ja pulla maistuivat auringossa istuskellessa. Myös kirvat olivat kovin kiinnostuneita reppuni sisällöstä; kirkkaanvihreitä ötököitä sai puistella matkasta useammallakin pyyhkäisyllä.
Bisan majalta lähdimme pikkupolkua pitkin kohti Yrjölän tilaa. Hetkeksi polku katosi, ja rämmimme pajukon läpi soratielle. Tien reunassa näimme vaskitsan, jonka joku oli ilmeisesti tallannut kuoliaaksi. Ihan turhaan, kun ei siitä ole ihmiselle mitään haittaa, ja sitä paitsi vaskitsa on rauhoitettu. Höh. Kävelimme pätkän matkaa mutaista metsäautotietä lammikoiden yli hyppien. Maanantaina tien varrella oli vielä näkynyt sinivuokkoja, kun kävimme oppaiden kesken kulkemassa reitin läpi, mutta nyt sinisiä terälehtiä näkyi vain siellä täällä maassa, jos osasi niitä hakea.
Tulimme peltoaukealle, jonka jälkeen maisema muuttuikin ihan kunnon erämetsäksi. Polku polveili kuusivaltaisen sekametsän läpi, välillä oli niin mutaista että jouduimme etsimään parempia jalansijoja sivummalta. Yhdessä kohdassa kun kiersimme kuusikon läpi, sattui kohdalle muutama korvasieni. Pakkohan ne oli poimia mukaan. Olin onneksi bongannut samat sienet jo maanantaina, joten oli varustautunut. Kumihanskat kädessä napsin sienet muovipussiin ja suljin sen tiiviisti reppuun. Korvasienimuhennosta tiedossa, nam!
Seuraava taukopaikka oli Nuotiokallio, hieno jyrkänne, jolla on pituutta 50 ja korkeuttakin jopa 10 metriä. Seinämälle on kuulemma suunniteltu parikymmentä boulderointireittiä, ja valkoisia magnesiumtäpliä näkyikin kivessä kiipeilijöiden jäljiltä. Nakit ja leivät tekivät kauppansa, ja matka jatkui. Seuraava kohde olivat isot hiidenkirnut Brännbergenin tienoilla. Maa muuttui sammaleiseksi ja kosteammaksi, ja polulla sai ylitellä ja alitella kaatuneita puita. Hiidenkirnut olivat isoja ja hienosti kallion reunaan kovertuneita, kuinka vanhoja lienevätkään.
Seuraavaksi oli tiedossa leveähkön puron ylitys. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska polulla ei ollut minkäänlaista kunnollista ylityspaikkaa. Olimme pienen etsinnän jälkeen löytäneet sopivan kohdan, josta muutaman puunrungon avulla kaikki onneksi pääsivät kuivin jaloin yli. Joku oli hakenut kännykän radiosta jääkiekkokanavan, ja tilannekatsaus kertoi Suomen joukkueen tehneen maalin. Eihän sitä täysin metsässäkään jääkiekkoa voi unohtaa, vai?
Retki alkoi olla viimeisellä neljänneksellä. Kävimme vielä katsomassa yhden ison hiidenkirnun, joka sijaitsi kallion reunalla epätodellisen kauniin valkovuokkometsikön keskellä. Harmitti, kun kamerani paristot olivat lopussa, enkä saanut kuvaa maisemasta.
Polku nousi koivikon läpi kuivempaan maastoon. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, lämmin tuuli puhalteli. Parasta retkeilyä! Pidimme viimeisen tauon kalliolla istuskellen, kunnes suuntasimme taas kohti hiihtouraa ja Kuusijärveä. Porukka oli pysynyt yllättävän hyvin kasassa, ihan loppumatkasta muutamalla matkalaisella alkoi jalka vähän painaa. Reitti ei tosiaan ollut ihan helpoimpia, ja vauhtikin oli ollut aika reipas, joten ihmekös tuo. Kyllä omissakin jaloissa tuntui.
Kahdentoista kilometrin ja viiden tunnin patikointi päättyi iloisin mielin rentouttavaan saunaan Kuusijärvellä. Varsin mainio reissu!
Lisätietoa Sipoonkorven kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivuilta.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Rakas päiväkirjani...
Lyhyestä virsi kaunis, eli viime viikon liikuntapäivitys. Maanantain jälkeen tuli useamman päivän tauko muista harrastuksista johtuen, mutta viikonloppu oli ihan onnistunut. Kävin taas seinälläkin pitkästä aikaa. Kiipeillessä huomasi kyllä taas hauskasti, miten keho toimii ja tottelee mitä kummallisimmissa asennoissa. Lihakset olivat myös seuraavana päivänä sitä mieltä, että oli tosiaan hieman erilaisia asentoja ;)
Pidin myös viime viikolla elämäni ensimmäisen gymstick-tunnin, kun lupauduin tuurailemaan vakkariohjaajaa. En ole juurikaan harrastanut kyseistä lajia, mutta voin sanoa että kyllä on tehokasta! Olin siitä vielä enemmän jumissa kuin kiipeilemisestä...
Tällä viikolla onkin sitten oikein superviikko, liikuntaa on tiedossa kuudelle päivälle. Jee!
Viikko 19:
Ma: gymstick / 1 h
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: -
La: kävelylenkki / 2 h
Su: kiipeily / 2 h
Liikuntaa yhteensä: 5 h
Pidin myös viime viikolla elämäni ensimmäisen gymstick-tunnin, kun lupauduin tuurailemaan vakkariohjaajaa. En ole juurikaan harrastanut kyseistä lajia, mutta voin sanoa että kyllä on tehokasta! Olin siitä vielä enemmän jumissa kuin kiipeilemisestä...
Tällä viikolla onkin sitten oikein superviikko, liikuntaa on tiedossa kuudelle päivälle. Jee!
Viikko 19:
Ma: gymstick / 1 h
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: -
La: kävelylenkki / 2 h
Su: kiipeily / 2 h
Liikuntaa yhteensä: 5 h
maanantai 7. toukokuuta 2012
Ihan kikseissä
Olen juuri nyt ihan kikseissä, eli innoissani, kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, ilmoittauduin viime viikolla avoimeen yliopistoon opiskelemaan liikuntalääketiedettä. Ajatus kutkutteli jo vuosi sitten, mutta annoin sen hautua hetken. Nyt tuntuu, että uppoutuminen anatomian ja fysiologian maailmaan on juuri se virike mitä kaipaan.
Perusopinnoissa käydään läpi sananmukaisesti ihan perusasioita, kuten elimistön toimintaa ja liikunnan ja ravinnon vaikutusta terveyteen. Perehdymme myös terveyskunnon mittaamiseen ja liikunnan turvallisuustekijöihin. Osa asioista on varmasti tuttuja, mutta olen aivan innoissani kun mietin, kuinka paljon uusia juttuja tulen oppimaan! Avoimessa voi jatkaa myös liikuntalääketieteen aineopintoihin, jos oikein innostuu.
Olen myös ihan muuten vaan innostunut opiskelusta nimenomaan yliopistossa, koska aiemmat päätutkintoni olen suorittanut ammattikorkeakoulussa ja Markkinointi-instituutissa. Avoimessa yliopistossa opiskelu onnistuu sitäpaitsi kivasti työn ohessa, liikuntalääketieteen kokopäiväopintoihin ei voi edes hakea ennen kuin aineopinnot on suoritettu avoimessa.
Toinen innostuksen aihe on ideani uudesta tuntikonseptista. Olen pikkuhiljaa koonnut palasia, joiden pohjalta voisi rakentaa hauskan, monipuolisen ja hieman erilaisen liikuntatunnin. Löysin tänään taas uuden hyvän jutun, jota ajattelin käyttää. Tunti-idea pohjautuu toiminnalliseen harjoitteluun, mutta en paljasta tässä vaiheessa enempää. Kerron kyllä, kun olen hionut ajatusta hieman pidemmälle.
Viime viikolla oli todella laiska meininki urheilun suhteen, johtuen vapusta ja muista kissanristiäisistä, mutta tänään menen pikästä aikaa tuurailemaan yhtä lihaskuntotuntia. Flunssakin on viimein kadonnut, aurinko paistaa, joten ei muuta kuin uuteen nousuun!
Viikko 18:
Ma: -
Ti: -
Ke: kiipeily / 1 h 45 min
To: -
Pe: -
La: -
Su: -
Liikuntaa yhteensä: 1 h 45 min
Perusopinnoissa käydään läpi sananmukaisesti ihan perusasioita, kuten elimistön toimintaa ja liikunnan ja ravinnon vaikutusta terveyteen. Perehdymme myös terveyskunnon mittaamiseen ja liikunnan turvallisuustekijöihin. Osa asioista on varmasti tuttuja, mutta olen aivan innoissani kun mietin, kuinka paljon uusia juttuja tulen oppimaan! Avoimessa voi jatkaa myös liikuntalääketieteen aineopintoihin, jos oikein innostuu.
Olen myös ihan muuten vaan innostunut opiskelusta nimenomaan yliopistossa, koska aiemmat päätutkintoni olen suorittanut ammattikorkeakoulussa ja Markkinointi-instituutissa. Avoimessa yliopistossa opiskelu onnistuu sitäpaitsi kivasti työn ohessa, liikuntalääketieteen kokopäiväopintoihin ei voi edes hakea ennen kuin aineopinnot on suoritettu avoimessa.
Toinen innostuksen aihe on ideani uudesta tuntikonseptista. Olen pikkuhiljaa koonnut palasia, joiden pohjalta voisi rakentaa hauskan, monipuolisen ja hieman erilaisen liikuntatunnin. Löysin tänään taas uuden hyvän jutun, jota ajattelin käyttää. Tunti-idea pohjautuu toiminnalliseen harjoitteluun, mutta en paljasta tässä vaiheessa enempää. Kerron kyllä, kun olen hionut ajatusta hieman pidemmälle.
Viime viikolla oli todella laiska meininki urheilun suhteen, johtuen vapusta ja muista kissanristiäisistä, mutta tänään menen pikästä aikaa tuurailemaan yhtä lihaskuntotuntia. Flunssakin on viimein kadonnut, aurinko paistaa, joten ei muuta kuin uuteen nousuun!
Viikko 18:
Ma: -
Ti: -
Ke: kiipeily / 1 h 45 min
To: -
Pe: -
La: -
Su: -
Liikuntaa yhteensä: 1 h 45 min
torstai 3. toukokuuta 2012
Töppöstä toisen eteen
Kevään tullessa on mukava lähteä ulos nautiskelemaan auringosta ja vihertävästä luonnosta. Yleensä lenkkini suuntautuvat perinteikkäälle Töölönlahdelle tai vaihtoehtoisesti Seurasaareen. Useimmiten kävelen reippaasti, joskus saatan hölkkäilläkin. En kyllä varsinaisesti ole juoksun ystävä, mutta mies tykkää mennä lujempaa ja välillä lähden sitten seuraksi.
Toisinaan tuntuu että on ihan laiska kun "vain kävelee", mutta oikeastihan se on erinomaista kuntoliikuntaa. Reipastahtinen kävely on loistava laji kestävyyskunnon parantamiseen. Kestävyysliikunta parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, sopii loistavasti painonhallintaan ja pienentää mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kävely on myös turvallista ja sopii kenelle tahansa, eikä edes maksa mitään.
Lisähaastetta voi hakea ottamalla mukaan kävelysauvat tai menemällä metsäpoluille vaihtelevampaan maastoon. Kävelylenkkiin voi liittää esimerkiksi intervallijaksoja hölkäten tai jumppatuokion kalliolla tai pururadan varrelta löytyvillä liikuntatelineillä. Matkalla voi etsiä geokätköjä, tutustua lähiluontoon tai opetella vaikka suunnistamaan kartan ja kompassin avulla. Vieläkö joku väittää, että kävely on tylsä laji? ;)
Viikko 17:
Ma: kävelylenkki / 1 h 15 min
Ti: -
Ke: kävelylenkki / 30 min
To: -
Pe: -
La: kävelyretki Nuuksiossa / 2 h 30 min
Su: kävelylenkki / 1 h
Liikuntaa yhteensä: 5 h 15 min
Toisinaan tuntuu että on ihan laiska kun "vain kävelee", mutta oikeastihan se on erinomaista kuntoliikuntaa. Reipastahtinen kävely on loistava laji kestävyyskunnon parantamiseen. Kestävyysliikunta parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, sopii loistavasti painonhallintaan ja pienentää mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kävely on myös turvallista ja sopii kenelle tahansa, eikä edes maksa mitään.
Lisähaastetta voi hakea ottamalla mukaan kävelysauvat tai menemällä metsäpoluille vaihtelevampaan maastoon. Kävelylenkkiin voi liittää esimerkiksi intervallijaksoja hölkäten tai jumppatuokion kalliolla tai pururadan varrelta löytyvillä liikuntatelineillä. Matkalla voi etsiä geokätköjä, tutustua lähiluontoon tai opetella vaikka suunnistamaan kartan ja kompassin avulla. Vieläkö joku väittää, että kävely on tylsä laji? ;)
Viikko 17:
Ma: kävelylenkki / 1 h 15 min
Ti: -
Ke: kävelylenkki / 30 min
To: -
Pe: -
La: kävelyretki Nuuksiossa / 2 h 30 min
Su: kävelylenkki / 1 h
Liikuntaa yhteensä: 5 h 15 min
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)