Uusin aluevaltaukseni liikunnassa on jooga. Olen jonkin verran päässyt kokeilemaan joogaa aiemminkin, mutta nyt tuli sopiva hetki syventää tietämystä kyseisestä lajista. Ilmoitin siis itseni ja (lievästi skeptisen) mieheni astangajoogan alkeiskurssille.
Joogan monipuolisuus yllättää
Astangajoogaa opettavia kouluja löytyy Helsingistä useita, mutta paikaksi valikoitui sekä sijainnin että hyvien mielikuvien vuoksi Joogakoulu Shanti. Heidän alkeiskurssinsa ei ole puhtaasti astangaa, vaan mukana on myös hathajoogaa ja pilatesta. Lisäksi kurssin aikana voi käydä millä tahansa vapaavalintaisella joogatunnilla tutustumassa. Mielestäni hyvä idea, että samalla pääsee kokeilemaan muitakin joogamuotoja. Kurssiin kuuluu myös mm. luento selän hyvinvoinnista.
Kurssi alkoi Shantin perustajan Kylli Kukkin valloittavalla luennolla. Kylli kertoi joogan ideologiasta ja eri suuntauksista, lajin fysiologisista vaikutuksista ja hengityksen merkityksestä. Kaikkein hienointa oli kuitenkin ajatus, että Kyllin mielestä joogaa voi ja pitää harrastaa niin, että se tuntuu itsestä hyvältä. Osa joogaajista on puritaaneja, jotka heräävät treenaamaan aamulla viideltä tai ovat sitä mieltä että vain tietty joogan laji on juuri se oikea. Tällaisessa ideologiassa ei kuitenkaan ole välttämättä järkeä (paitsi jos ihan välttämättä haluat herätä aamulla viideltä), vaan joogasta kannattaa valita itselle sopivat elementit ja muodot, jotka tuntuvat hyvältä ja joita tekee mieli harjoittaa. Eri aikaan päivästä ja vuodesta fiilis voi olla erilainen, ja silloin voi hyvin tehdä eri juttuja.
Jooga on hämmentävän monipuolinen laji, jos sitä nyt varsinaisesti lajiksi voi kutsua. Eri joogamuodoissa on isojakin eroja, osa on fyysisempiä, toiset taas henkisempiä. Toisilla tunneilla hankitaan voimaa, toisilla venytellään, ja tulipa sekin koettua että Kyllin hathajoogatunnilla tanssimme ysäridancea ja samalla herättelimme kehon meridiaaneja käsillä taputellen :D Ennakkoluulottomuus näyttää olevan valttia tässä lajissa!
Astangalla voimaa ja notkeutta
No, olemme kuitenkin astangan alkeiskurssilla, joten pääpaino on siinä lajissa. Astangaa opettaa peruskurssilla Lana Lavanina, joka lienee yksi parhaimpia ohjaajia joihin olen törmännyt. Astanga on fyysinen ja aika haastavakin joogamuoto, jossa tehdään aina samoja, määrättyjä liikesarjoja. Ensimmäisenä opetellaan perinteiset aurinkotervehdykset, ja olemme tehneet myös seisomasarjaa. Lana osaa todella hyvin kertoa, miten liikkeet kuuluu tehdä ja ennen kaikkea miksi.
Oikeiden lihasten aktivoiminen ja vartalon linjaukset asanoissa ovat erittäin olennaisia astangassa. Liikkeiden tahti on hidas, mutta asanan ylläpito vaatii voimaa. Ensimmäiset tunnit tuntuivat erityisesti jaloissa, ojentajissa ja yläselässä. Voiman lisäksi astanga kehittää liikkuvuutta ja lihasten venyvyyttä. Huomasin vaikutuksen aika nopeasti esimerkiksi takareisissä, lonkissa ja rintakehässä. Tosin venytyksiä pitäisi tehdä vielä useammin, koska liika istuminen vetää lihakset uudelleen jumiin.
Hengitys ja henkisyys
Hengitys ja henkisyys ovat asioita, joita minun on pitänyt hieman makustella tässä alkumetreillä. Hengityksen rytmi ja syvyys ovat tärkeitä ja auttavat tekemään asanat oikein. Toisaalta liika puhkuminen ja puhaltaminen tuntuu jotenkin pöljältä. Henkisyys taas vaikuttaa olevan aika henkilökohtainen juttu, joka vaihtelee joogamuodon ja ohjaajan mukaan. Onneksi myös henkisellä puolella voi omaksua itselleen sopivan ajattelutavan. En ole tippaakaan uskonnollinen, mutta joogassa ja meditaatiossa on paljon psykologiaa, joka kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Sitäpaitsi on ihanaa lopettaa joogatunti makaamalla hiljaa viltin alla itseensä keskittyen :)
Alkeiskurssia on jäljellä vielä muutama kerta. Sen verran tämä laji on alkanut kiinnostaa, että luulen oman joogin urani olevan vasta alkumetreillä. Haluan kokeilla muitakin joogalajeja, esimerkiksi yin-joogaa, jossa venytellään erityisesti kehon sidekudoksia. Jooga tukee hyvin muuta liikkumista ja toimii palauttavana ja vetreyttävänä lajina sekä keholle että mielelle.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Body Worlds - anatomian oppitunti
Kävin eilen Heurekassa tutustumassa Body Worlds -näyttelyyn. Kyseessä on maailmankuulu näyttely, jossa esitellään anatomiaa ja fysiologiaa oikeiden ihmisruumiiden avulla. Ruumiit on käsitelty plastinoimalla, jolloin kudokset on saatu säilymään oikean näköisinä.
Näyttely oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Anatomiaa ja fysiologiaa lukeneena oli jännää tarkastella, miten mikäkin lihas, jänne, hermo ja verisuoni oikeasti sijoittuvat ihmisen elimistöön. Ruumiit oli aseteltu varsin mielikuvituksellisiin asentoihin, ja eri luut, lihakset ja elimet oli erotettu toisistaan niin että hahmojen avulla pääsi todella näkemään ihmisen sisälle. Välillä kaipasin kyllä muistin tueksi anatomian oppikirjaa. Normikävijälle varmasti riittää näyttelyn tarjoamat selostukset, mutta itse olen kiinnostunut kaikenlaisista yksityiskohdista.
Kaikkein makeimpia näyttely"esineitä" olivat mielestäni keuhkot ja sydän verisuonineen, plastinoimalla mallinnetut pään ja ylävartalon verisuonet (ilman muita rakenteita!) sekä 9-viikkoinen sikiö pikkuriikkisine sormineen ja varpaineen. Kaikkineen sain kulutettua puolitoista tuntia pelkän Body Worlds -osaston tutkimiseen.
Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille, joita ihmisruumiin toiminta vähänkään kiinnostaa. Ja onhan Heureka toki hauska paikka muutenkin, perusnäyttelyssä saa tutustua tieteeseen leikkimielellä. Testasin mm. reaktionopeuttani ajosimulaattorissa ja kävin katsomassa rottakoripalloa :)
PS. Ainiin, ja pääsihän siellä mittaamaan myös verenpaineensa. Omat lukemani olivat 97/60, eli melko matalalla mennään kun suositus ja oma normaalini on n. 120/80. Periaatteessa matala verenpaine ei haittaa, kun ei ole muita oireita, mutta täytyy seurailla noita lukemia ihan mielenkiinnosta.
Näyttely oli äärimmäisen mielenkiintoinen! Anatomiaa ja fysiologiaa lukeneena oli jännää tarkastella, miten mikäkin lihas, jänne, hermo ja verisuoni oikeasti sijoittuvat ihmisen elimistöön. Ruumiit oli aseteltu varsin mielikuvituksellisiin asentoihin, ja eri luut, lihakset ja elimet oli erotettu toisistaan niin että hahmojen avulla pääsi todella näkemään ihmisen sisälle. Välillä kaipasin kyllä muistin tueksi anatomian oppikirjaa. Normikävijälle varmasti riittää näyttelyn tarjoamat selostukset, mutta itse olen kiinnostunut kaikenlaisista yksityiskohdista.
Kaikkein makeimpia näyttely"esineitä" olivat mielestäni keuhkot ja sydän verisuonineen, plastinoimalla mallinnetut pään ja ylävartalon verisuonet (ilman muita rakenteita!) sekä 9-viikkoinen sikiö pikkuriikkisine sormineen ja varpaineen. Kaikkineen sain kulutettua puolitoista tuntia pelkän Body Worlds -osaston tutkimiseen.
Suosittelen näyttelyä lämpimästi kaikille, joita ihmisruumiin toiminta vähänkään kiinnostaa. Ja onhan Heureka toki hauska paikka muutenkin, perusnäyttelyssä saa tutustua tieteeseen leikkimielellä. Testasin mm. reaktionopeuttani ajosimulaattorissa ja kävin katsomassa rottakoripalloa :)
PS. Ainiin, ja pääsihän siellä mittaamaan myös verenpaineensa. Omat lukemani olivat 97/60, eli melko matalalla mennään kun suositus ja oma normaalini on n. 120/80. Periaatteessa matala verenpaine ei haittaa, kun ei ole muita oireita, mutta täytyy seurailla noita lukemia ihan mielenkiinnosta.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Sykemittari, ihan näppärä tsemppari
Sykemittari on ihan hauska vekotin. Hankin sellaisen viime syksynä, kun koulun kuntotestauskurssilla oli tarvetta omalle mittarille, ja muutenkin kiinnosti kokeilla kyseistä vempainta kun en ollut aikaisemmin käyttänyt.
Käytän omaa mittariani satunnaisesti. En pyri mitenkään säännöllisesti seuraamaan tuloksia tai pitämään treenipäiväkirjaa, mutta minua kiinnostaa, millaisella sykealueella liikun eri lajeissa ja paljonko kaloreita kuluu tyypillisessä treenissä. Oma mittarini on Polarin FT7, joka on aika perusmalli.
Tässä muutamia esimerkkilukemia omista treeneistäni:
Kuntosali
Harjoituksen kesto: 1 h 13 min, josta n. 15 minuuttia lämmittelyä ja 15 minuuttia venyttelyä
Kulutus: 385 kcal
Keskisyke: 113
Maksimisyke: 158
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 46 min, kunto 27 min
Spinning
Harjoituksen kesto: 50 min, josta muutama minuutti venyttelyä
Kulutus: 497 kcal
Keskisyke: 157
Maksimisyke: 185
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 8 min, kunto 42 min
Vesijuoksu
Harjoituksen kesto: 47 min
Kulutus: 278 kcal
Keskisyke: 118
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 41 min, kunto 6 min
Lämmittely soutulaitteessa (ennen salitreeniä)
Harjoituksen kesto: 30 min
Kulutus: 190 kcal
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 15 min, kunto 15 min
Mitä sykemittarin luvut kertovat?
Sykemittarin toiminta perustuu siihen, että tietyn painoinen henkilö kuluttaa tietyllä rasitustasolla tietyn määrän kaloreita. Sykemittarin olettama maksimisyke lasketaan kaavalla 220 - oma ikä. Tämä kaava yleensä kertoo keskimääräisen hyvin henkilön maksimisyketason, mutta todellisuudessa maksimisyke on yksilöllinen. Oman todellisen maksimisykkeen voi syöttää laitteeseen, mutta itse en ole ainakaan vielä mitannut omaa todellista maksimiani.
Rasvanpoltto- ja kuntoalueet määritellään Polarin omalla EnergyPointer-mittauksella. Keskimäärin EnergyPointer-raja on 69% maksimisykkeestä, mutta tietokone kuulemma tunnistaa kehon rasitustilan kullakin harjoituskerralla erikseen ja säätää rajan sen mukaan. Tiedä sitten, kuinka tieteellisestä lukemasta on kyse.
Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että peruskestävyyttä harjoitetaan parhaiten, kun syke on korkeintaan 70% maksimista. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on em. kaavan mukaan 188 lyöntiä minuutissa, ja siitä 70% on noin 130 lyöntiä minuutissa. Tätä suuremmalla sykkeellä siis ollaan ns. kunto-alueella Polarin mukaan, ja harjoitetaan enemmän vauhti- kuin peruskestävyyttä.
Kun vertaan tuota lukemaa treenien aikaisiin lukuihin, niin ne näyttäisivät olevan melko hyvin linjassa. Raja ei tietenkään oikeasti ole absoluuttinen, mutta suuntaa-antava. Peruskestävyysalueella liikuttaessa suurempi osa energian kulutuksesta tulee rasvoista, ja vauhtikestävyysalueella hiilihydraateista.
Kalorinkulutus taas on todellisuudessa erittäin monimutkainen prosessi, eikä pelkkä sykkeen mittaus riitä sen määrittämiseen. Itse asiassa todellisten lukujen mittaaminen on melko mahdotonta, koska siihen vaikuttavat kehon painon lisäksi kehon koostumus, hapenottokyky ja aineenvaihdunnan toiminta. Sykemittarin lukemat ovat kuitenkin normikuntoilijalle ihan riittävän tarkat.
Auttaako sykemittari treenaamaan?
Kaiken kaikkiaan niillä treenikerroilla kun olen sykemittaria käyttänyt, olen saanut sen tyyppisiä tuloksia kuin olen odottanutkin. Kuntosalilla syke nousee satunnaisesti korkealle, erityisesti kun teen kyykkyjä eli isot lihakset ovat töissä. Toisaalta sarjojen väliset palautusjaksot laskevat keskisykettä.
Spinning on hyvää treeniä paitsi jaloille myös keuhkoille. Syke on korkealla koko tunnin ja kaloreita kuluu. Spinningin otinkin ohjelmaan juuri sen takia, että siinä vauhtikestävyys kehittyy ja saa hikoilla kunnolla.
Vesijuoksua on väitetty joskus todella tehokkaaksi lajiksi, joka kuluttaisi jopa 700 kcal tunnissa. Oma kokemukseni on, että laji on hyvää peruskestävyysliikuntaa, ja tämän myös sykemittari todistaa. Tehoja ei siis ole niin paljoa kuin parhaimmissa arvioissa uskotaan, eli millään vauhtikestävyyden alueella en ainakaan itse urheillut. Toisaalta peruskestävyyden harjoittaminen olikin tavoitteeni, ja se näyttää täyttyneen. Treenit olisivat voineet olla hieman pidempiä terveyden kannalta edullisemman harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta en vain jaksanut yleensä viihtyä altaassa kolmea varttia pidempään.
Joskus halusin mitata erikseen ennen salitreeniä tekemäni lämmittelyn tehon. Puolen tunnin rupeama soutulaitteessa näyttää kelpaavan oikein mainiosti peruskestävyysharjoitteeksi.
Seuraavaksi vien mittarin kiipeilyhallille. Aion myös tallentaa reippaan kävelylenkin lukemat, kunhan jalka taas kestää. Luvut auttavat entistä paremmin arvioimaan omia urheilutottumuksia ja niiden terveyskuntovaikutuksia. Pystyn sykemittarin avulla halutessani säätämään kestävyysharjoitteluani niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin terveysliikuntasuosituksia. Ja tokihan se kalorien laskeminenkin hieman kiinnostaa, vaikken yritäkään laihduttaa.
Mikä siis on yhteenveto?
Ilman sykemittariakin tulee hyvin toimeen, mutta on se kuitenkin ihan kiva treenikaveri - ainakin välillä :)
Käytän omaa mittariani satunnaisesti. En pyri mitenkään säännöllisesti seuraamaan tuloksia tai pitämään treenipäiväkirjaa, mutta minua kiinnostaa, millaisella sykealueella liikun eri lajeissa ja paljonko kaloreita kuluu tyypillisessä treenissä. Oma mittarini on Polarin FT7, joka on aika perusmalli.
Tässä muutamia esimerkkilukemia omista treeneistäni:
Kuntosali
Harjoituksen kesto: 1 h 13 min, josta n. 15 minuuttia lämmittelyä ja 15 minuuttia venyttelyä
Kulutus: 385 kcal
Keskisyke: 113
Maksimisyke: 158
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 46 min, kunto 27 min
Spinning
Harjoituksen kesto: 50 min, josta muutama minuutti venyttelyä
Kulutus: 497 kcal
Keskisyke: 157
Maksimisyke: 185
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 8 min, kunto 42 min
Vesijuoksu
Harjoituksen kesto: 47 min
Kulutus: 278 kcal
Keskisyke: 118
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 41 min, kunto 6 min
Lämmittely soutulaitteessa (ennen salitreeniä)
Harjoituksen kesto: 30 min
Kulutus: 190 kcal
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 138
Harjoitusvaikutuksen jakautuminen: rasvanpoltto 15 min, kunto 15 min
Mitä sykemittarin luvut kertovat?
Sykemittarin toiminta perustuu siihen, että tietyn painoinen henkilö kuluttaa tietyllä rasitustasolla tietyn määrän kaloreita. Sykemittarin olettama maksimisyke lasketaan kaavalla 220 - oma ikä. Tämä kaava yleensä kertoo keskimääräisen hyvin henkilön maksimisyketason, mutta todellisuudessa maksimisyke on yksilöllinen. Oman todellisen maksimisykkeen voi syöttää laitteeseen, mutta itse en ole ainakaan vielä mitannut omaa todellista maksimiani.
Rasvanpoltto- ja kuntoalueet määritellään Polarin omalla EnergyPointer-mittauksella. Keskimäärin EnergyPointer-raja on 69% maksimisykkeestä, mutta tietokone kuulemma tunnistaa kehon rasitustilan kullakin harjoituskerralla erikseen ja säätää rajan sen mukaan. Tiedä sitten, kuinka tieteellisestä lukemasta on kyse.
Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että peruskestävyyttä harjoitetaan parhaiten, kun syke on korkeintaan 70% maksimista. Oma laskennallinen maksimisykkeeni on em. kaavan mukaan 188 lyöntiä minuutissa, ja siitä 70% on noin 130 lyöntiä minuutissa. Tätä suuremmalla sykkeellä siis ollaan ns. kunto-alueella Polarin mukaan, ja harjoitetaan enemmän vauhti- kuin peruskestävyyttä.
Kun vertaan tuota lukemaa treenien aikaisiin lukuihin, niin ne näyttäisivät olevan melko hyvin linjassa. Raja ei tietenkään oikeasti ole absoluuttinen, mutta suuntaa-antava. Peruskestävyysalueella liikuttaessa suurempi osa energian kulutuksesta tulee rasvoista, ja vauhtikestävyysalueella hiilihydraateista.
Kalorinkulutus taas on todellisuudessa erittäin monimutkainen prosessi, eikä pelkkä sykkeen mittaus riitä sen määrittämiseen. Itse asiassa todellisten lukujen mittaaminen on melko mahdotonta, koska siihen vaikuttavat kehon painon lisäksi kehon koostumus, hapenottokyky ja aineenvaihdunnan toiminta. Sykemittarin lukemat ovat kuitenkin normikuntoilijalle ihan riittävän tarkat.
Auttaako sykemittari treenaamaan?
Kaiken kaikkiaan niillä treenikerroilla kun olen sykemittaria käyttänyt, olen saanut sen tyyppisiä tuloksia kuin olen odottanutkin. Kuntosalilla syke nousee satunnaisesti korkealle, erityisesti kun teen kyykkyjä eli isot lihakset ovat töissä. Toisaalta sarjojen väliset palautusjaksot laskevat keskisykettä.
Spinning on hyvää treeniä paitsi jaloille myös keuhkoille. Syke on korkealla koko tunnin ja kaloreita kuluu. Spinningin otinkin ohjelmaan juuri sen takia, että siinä vauhtikestävyys kehittyy ja saa hikoilla kunnolla.
Vesijuoksua on väitetty joskus todella tehokkaaksi lajiksi, joka kuluttaisi jopa 700 kcal tunnissa. Oma kokemukseni on, että laji on hyvää peruskestävyysliikuntaa, ja tämän myös sykemittari todistaa. Tehoja ei siis ole niin paljoa kuin parhaimmissa arvioissa uskotaan, eli millään vauhtikestävyyden alueella en ainakaan itse urheillut. Toisaalta peruskestävyyden harjoittaminen olikin tavoitteeni, ja se näyttää täyttyneen. Treenit olisivat voineet olla hieman pidempiä terveyden kannalta edullisemman harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta en vain jaksanut yleensä viihtyä altaassa kolmea varttia pidempään.
Joskus halusin mitata erikseen ennen salitreeniä tekemäni lämmittelyn tehon. Puolen tunnin rupeama soutulaitteessa näyttää kelpaavan oikein mainiosti peruskestävyysharjoitteeksi.
Seuraavaksi vien mittarin kiipeilyhallille. Aion myös tallentaa reippaan kävelylenkin lukemat, kunhan jalka taas kestää. Luvut auttavat entistä paremmin arvioimaan omia urheilutottumuksia ja niiden terveyskuntovaikutuksia. Pystyn sykemittarin avulla halutessani säätämään kestävyysharjoitteluani niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin terveysliikuntasuosituksia. Ja tokihan se kalorien laskeminenkin hieman kiinnostaa, vaikken yritäkään laihduttaa.
Mikä siis on yhteenveto?
Ilman sykemittariakin tulee hyvin toimeen, mutta on se kuitenkin ihan kiva treenikaveri - ainakin välillä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)