Vuoden viimeisiä päiviä viedään, ja samalla tulee vuosi täyteen blogikirjoittelua. Aloitin ajatuksella, että kirjoitan noin kerran viikossa. Tämä on 47. kirjoitus, eli ihan vaadittavaan tahtiin en yltänyt. Ensi vuonna paremmalla innolla!
Huvittavaa on, että olen tällä hetkellä samantyyppisessä tilanteessa liikunnan suhteen kuin vuosi sitten. Kärsin silloin pohjevammasta ja keuhkokuumeen rippeistä, ja nyt tämä rasitusvamma on vaivannut neljä(!) kuukautta. No, pääsen kuitenkin liikkumaan jonkin verran, terveisiä vaan uimahallilta.
Jalkahan ei edelleenkään ole parantunut, kävelen taas kepeillä (kun aiemmasta keppeilyjaksosta kipeytynyt käsi on parantunut jotenkuten) ja syön tulehduskipulääkekuuria. Jospa vihdoin... Ensi kerralla menen lääkäriin nopeammin, nyt ajattelin liian pitkään että suhteellinen lepo auttaisi. No, kantapään kautta oppii parhaiten.
Kävin ennen joulua pari kertaa fysioterapeutilla, ja menen vielä ainakin kerran. Fysioterapia ei paranna itse vammaa, mutta olen saanut selvyyttä siihen mistä ongelma alunperin juontaa, ja miten tällaisen rasitusvamman voi jatkossa välttää.
Ensinnäkin pakaralihakseni ovat heikot. Ns. lonkan ulkokiertäjät, joihin kuuluu useampi pieni lihas pakaran sisällä, auttavat pitämään lantion oikeassa asennossa juostessa ja kävellessä. Koska minulla ne ovat jostain syystä heikot, lantio pyrkii oikealla puolella liikaa eteen. Samalla lonkankoukistajat ovat liian kireällä. Myöskin jalkojen - myös vasemman - sidekudosrakenteet ovat kireät sekä nilkassa, pohkeessa että reidessä. Luultavasti myös oikean lonkkani nivelsiteet ovat normaalia kireämmät. Koska kireyksistä ja pakaran heikkoudesta johtuen sääreni ja polveni kiertyy liikaa sisäänpäin, päkiän sisäterälle tulee erityisesti juostessa liikaa painoa. Jalkaterässä ei kuitenkaan ole liiallista pronaatiota suuntaan eikä toiseen, mikä on hyvä juttu.
On vaikea yksiselitteisesti sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus jalan eri rakenteiden heikkoudessa. Sain fysioterapeutilta ohjeet harjoitella pakaran aktivointia ja lantion asennon ylläpitoa. Teen myös lonkankoukistajalle ns. aktiivisia venytyksiä, eli venytän sitä siten että poikittainen vatsalihas, takareisi ja pakara on aktivoituina. Lisäksi pyrin parantamaan jalan linjausta viemällä kevyessä kyykkyasennossa polvea ulospäin, kuitenkin niin että isovarpaan tyvi pysyy maassa. Liike kehittää ulkokiertäjiä ja venyttää säären ja nilkan sisäpuolen sidekudosrakenteita.
Kävin myös luottohierojallani pari kertaa ennen joulua, ja menen varmaan kohta taas uudestaan. Hierotan erityisesti pohkeita ja takareisiä. Ihan tuskaa, mutta tekee hyvää. Pitäisi venytellä myös reiden lähentäjiä, jotka minulla ovat perinteisesti kireät. Kun päkiä kestää, aloitan joogan. Sitä vain mietin, että paljonkohan pitäisi venytellä ennen kuin nämä pysyvät kireydet alkaisivat kadota - viikkoja, kuukausia, vuosia?
Viimeisen kahden vuoden aikana olen yllättävän paljon kärsinyt erilaisista liikkumiseen vaikuttavista ongelmista. Se on ollut jopa aika yllättävää, koska yleensä olen pystynyt liikkumaan vaivattomasti ja harrastamaan mitä vain. Näemmä näin kolmenkympin paremmalla puolella keho alkaa pistää vastaan, eikä kestäkään enää mitä vaan. Toisaalta on ollut kehittävää joutua pohtimaan omaa suhtautumistaan liikkumiseen, ja siihen, mikä siinä on tärkeää. Olen myös löytänyt uusia lajeja ja huomannut, että vaikken voi harrastaa jotain lajia jota ennen olen rakastanut, maailma ei kaadu siihen.
En tosin hetkeäkään usko siihen, että tässä pitäisi jotenkin luovuttaa - vielä mitä! Jos yhdeksänkymppinen, rollaattorilla kulkeva vanhus voi liikunnan avulla päästä eroon apuvälineestään (kyllä, tämä on todistettu), niin 32-vuotiaana ehtii vielä kehittyä ihan mihin suuntaan tahansa. Valoisilla fiiliksillä siis kohti tulevaa vuotta!
PS. Joululoman paras hetki oli lumikenkäilyretki Ylläksellä: hiljainen metsä, pakkasta -25 astetta, 30 senttiä puuterilunta, etelästä horisontin takaa kajastava kaamoksen aurinko...
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
lauantai 8. joulukuuta 2012
Vesijuoksu, ei hullumpi vaihtoehto
En ole oikein koskaan ollut uinti-ihmisiä. Olen tietysti uinut jonkin verran, mutta kouluaikojen opetuksesta huolimatta tekniikkani ei ole kaksinen. Vartalon vielä hallitsisin, mutta jos yritän hengittää oppien mukaan, jossain vaiheessa suu ja sieraimet ovat täynnä vettä ja seuraa epämääräinen hengenhaukkomis-pärskimisreaktio.
Nyt kuitenkin kun jalka on rikki, oli vihdoin pakko taivutella itseni uimahallille, mutta valitsin lajiksi vesijuoksun. Vesijuoksu on siis juoksua vedessä, ja homman helpottamiseksi vyötäröllä on vesijuoksuvyö, joka kannattelee ruumiin painoa. Vedessä ollaan vain kaulaa myöten, joten mitään hengitystekniikoita ei tarvita. Halleilta saa lainata vesijuoksuvöitä, joten omia välineitäkään ei tarvitse heti olla hankkimassa.
Vesijuoksu sopii lähes kaikille iästä ja kuntotasosta riippumatta. Esimerkiksi nivelongelmaisille laji on hyvä, koska se ei rasita niveliä. Vesi kannattelee kehoa, mutta antaa myös vastusta liikkeisiin. Vesijuoksu on hyvää kestävyysliikuntaa, joka kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä ja koko kehon lihaksia monipuolisesti. Juoksemisen aloittamiseen ei tarvita mitään erityistä osaamista, se on kuin juoksua mutta vedessä.
Tekniikkaa voi toki tehostaa käymällä vesijuoksun tekniikkakurssin, joita täällä Helsingissä näyttää olevan tarjolla ainakin Urheiluhalleilla / Fix Liikuntakeskuksissa. En ole itse vielä käynyt kurssia, jos innostun hommasta enemmänkin niin harkitsen asiaa. Netistä löytyy myös tekniikkavideoita.
Olen nyt käynyt kolmesti juoksemassa, ja innostuin nyt ostamaan 10 kerran uintikortin. Toistaiseksi siis ainakin käyn juoksentelemassa pari kertaa viikossa, koska lenkille ei pääse. Ja uimahallissa on aina hyvä ilma ;)
Lisää vesijuoksuvinkkejä löytyy Vesiliikuntainstituutin sivuilta. Polskis!
Nyt kuitenkin kun jalka on rikki, oli vihdoin pakko taivutella itseni uimahallille, mutta valitsin lajiksi vesijuoksun. Vesijuoksu on siis juoksua vedessä, ja homman helpottamiseksi vyötäröllä on vesijuoksuvyö, joka kannattelee ruumiin painoa. Vedessä ollaan vain kaulaa myöten, joten mitään hengitystekniikoita ei tarvita. Halleilta saa lainata vesijuoksuvöitä, joten omia välineitäkään ei tarvitse heti olla hankkimassa.
Vesijuoksu sopii lähes kaikille iästä ja kuntotasosta riippumatta. Esimerkiksi nivelongelmaisille laji on hyvä, koska se ei rasita niveliä. Vesi kannattelee kehoa, mutta antaa myös vastusta liikkeisiin. Vesijuoksu on hyvää kestävyysliikuntaa, joka kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä ja koko kehon lihaksia monipuolisesti. Juoksemisen aloittamiseen ei tarvita mitään erityistä osaamista, se on kuin juoksua mutta vedessä.
Tekniikkaa voi toki tehostaa käymällä vesijuoksun tekniikkakurssin, joita täällä Helsingissä näyttää olevan tarjolla ainakin Urheiluhalleilla / Fix Liikuntakeskuksissa. En ole itse vielä käynyt kurssia, jos innostun hommasta enemmänkin niin harkitsen asiaa. Netistä löytyy myös tekniikkavideoita.
Olen nyt käynyt kolmesti juoksemassa, ja innostuin nyt ostamaan 10 kerran uintikortin. Toistaiseksi siis ainakin käyn juoksentelemassa pari kertaa viikossa, koska lenkille ei pääse. Ja uimahallissa on aina hyvä ilma ;)
Lisää vesijuoksuvinkkejä löytyy Vesiliikuntainstituutin sivuilta. Polskis!
maanantai 3. joulukuuta 2012
Kuntosali, vanha hyvä kaveri
Olen taas innostunut käymään kuntosalilla. Voi että se on mukavaa! Kun pitkästä aikaa taas menin salille, oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Laitteet ja välineet oikein kutsuivat treenaamaan. Mietin tässä itsekseni, että olen ensimmäisen kerran käynyt kuntosalilla joskus yläasteikäisenä silloisen koripallojoukkueen kanssa. Sen jälkeen on tullut käytyä saleilla milloin missäkin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti kaudesta riippuen. Kai parikymmentä vuotta jo riittääkin ystävyyden syntymiseen? ;)
Käyn itse asiassa kahdella eri salilla. Luontaisetuna pääsen miehen mukana työpaikan salille, jossa olemme nyt käyneet yhdessä kerran viikossa. Ostin kortin myös Motivukseen, jossa teen toisen viikottaisista treeneistä. Miehen työpaikan salilla oikein innostuin, kun sieltä löytyy välineitä joka lähtöön. Peruslaitteiden ja painotankojen lisäksi on jumppapalloja, bosu-pallo, kahvakuulia, nyrkkeilysäkki, tasapainolauta, kuntopalloja ym. Liikevariaatioita voi keksiä loputtomiin!
Motivuksellakin on toki hyvä ja monipuolinen sali, mutta siellä ei esim. ole kahvakuulia ollenkaan. Se on kuitenkin kätevästi lähellä ja työmatkan varrella, eikä sinne meneminen riipu siitä lähteekö mies mukaan. Motivukseen ei myöskään tarvitse sitoutua koko vuodeksi kerrallaan toisin kuin moniin muihin kuntokeskuksiin.
Jalkaa joutuu edelleen varomaan, joten teen jalkalihastreenin tällä hetkellä laitteissa. Muuten käytän fiiliksestä riippuen joko laitteita tai vapaita painoja. Lämmittelen kuntopyörällä, koska päkiä kestää polkemisen.
Teen yksijakoista treeniä, eli treenaan kaikki lihasryhmät läpi samalla kertaa. Yleensä käyn läpi etu- ja takareidet, pakarat, ylä- ja alaselän, rintalihakset, olkapäät ja vatsat. Käsiä ja pohkeita en yleensä pumppaa erikseen, koska ne ovat avustavasti mukana muissa liikkeissä. Normaalisti pyrin vaihtelemaan liikkeitä eri treenikerroilla ja teen liikkeitä vuorotellen eri suuntiin ja erilaisilla kulmilla, vapailla painoilla ja laitteissa. Joskus teen yhdistelmäliikkeitä, joissa tehdään yhtäaikaa montaa eri lihasryhmää. Samalla koordinaatio ja liikehallinta paranee.
Tavoitteeni lihaskuntoharjoittelulle on ylläpitää arjen toimintakykyä ja peruslihaskuntoa. Teen yleensä keskipitkiä tai pitkiä sarjoja (10-20 toistoa), joka kehittävät lähinnä kestovoimaa. Toisaalta nyt kun tästä voiman treenaamisestakin tietää enemmän, niin ehkä voisinkin asettaa kevääksi jonkun kivan tavoitteen ja tehdä ihan kunnollisen, perustellun suunnitelman itselleni. Siispä haasteita etsimään!
Käyn itse asiassa kahdella eri salilla. Luontaisetuna pääsen miehen mukana työpaikan salille, jossa olemme nyt käyneet yhdessä kerran viikossa. Ostin kortin myös Motivukseen, jossa teen toisen viikottaisista treeneistä. Miehen työpaikan salilla oikein innostuin, kun sieltä löytyy välineitä joka lähtöön. Peruslaitteiden ja painotankojen lisäksi on jumppapalloja, bosu-pallo, kahvakuulia, nyrkkeilysäkki, tasapainolauta, kuntopalloja ym. Liikevariaatioita voi keksiä loputtomiin!
Motivuksellakin on toki hyvä ja monipuolinen sali, mutta siellä ei esim. ole kahvakuulia ollenkaan. Se on kuitenkin kätevästi lähellä ja työmatkan varrella, eikä sinne meneminen riipu siitä lähteekö mies mukaan. Motivukseen ei myöskään tarvitse sitoutua koko vuodeksi kerrallaan toisin kuin moniin muihin kuntokeskuksiin.
Jalkaa joutuu edelleen varomaan, joten teen jalkalihastreenin tällä hetkellä laitteissa. Muuten käytän fiiliksestä riippuen joko laitteita tai vapaita painoja. Lämmittelen kuntopyörällä, koska päkiä kestää polkemisen.
Teen yksijakoista treeniä, eli treenaan kaikki lihasryhmät läpi samalla kertaa. Yleensä käyn läpi etu- ja takareidet, pakarat, ylä- ja alaselän, rintalihakset, olkapäät ja vatsat. Käsiä ja pohkeita en yleensä pumppaa erikseen, koska ne ovat avustavasti mukana muissa liikkeissä. Normaalisti pyrin vaihtelemaan liikkeitä eri treenikerroilla ja teen liikkeitä vuorotellen eri suuntiin ja erilaisilla kulmilla, vapailla painoilla ja laitteissa. Joskus teen yhdistelmäliikkeitä, joissa tehdään yhtäaikaa montaa eri lihasryhmää. Samalla koordinaatio ja liikehallinta paranee.
Tavoitteeni lihaskuntoharjoittelulle on ylläpitää arjen toimintakykyä ja peruslihaskuntoa. Teen yleensä keskipitkiä tai pitkiä sarjoja (10-20 toistoa), joka kehittävät lähinnä kestovoimaa. Toisaalta nyt kun tästä voiman treenaamisestakin tietää enemmän, niin ehkä voisinkin asettaa kevääksi jonkun kivan tavoitteen ja tehdä ihan kunnollisen, perustellun suunnitelman itselleni. Siispä haasteita etsimään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)