En ole oikein koskaan ollut uinti-ihmisiä. Olen tietysti uinut jonkin verran, mutta kouluaikojen opetuksesta huolimatta tekniikkani ei ole kaksinen. Vartalon vielä hallitsisin, mutta jos yritän hengittää oppien mukaan, jossain vaiheessa suu ja sieraimet ovat täynnä vettä ja seuraa epämääräinen hengenhaukkomis-pärskimisreaktio.
Nyt kuitenkin kun jalka on rikki, oli vihdoin pakko taivutella itseni uimahallille, mutta valitsin lajiksi vesijuoksun. Vesijuoksu on siis juoksua vedessä, ja homman helpottamiseksi vyötäröllä on vesijuoksuvyö, joka kannattelee ruumiin painoa. Vedessä ollaan vain kaulaa myöten, joten mitään hengitystekniikoita ei tarvita. Halleilta saa lainata vesijuoksuvöitä, joten omia välineitäkään ei tarvitse heti olla hankkimassa.
Vesijuoksu sopii lähes kaikille iästä ja kuntotasosta riippumatta. Esimerkiksi nivelongelmaisille laji on hyvä, koska se ei rasita niveliä. Vesi kannattelee kehoa, mutta antaa myös vastusta liikkeisiin. Vesijuoksu on hyvää kestävyysliikuntaa, joka kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä ja koko kehon lihaksia monipuolisesti. Juoksemisen aloittamiseen ei tarvita mitään erityistä osaamista, se on kuin juoksua mutta vedessä.
Tekniikkaa voi toki tehostaa käymällä vesijuoksun tekniikkakurssin, joita täällä Helsingissä näyttää olevan tarjolla ainakin Urheiluhalleilla / Fix Liikuntakeskuksissa. En ole itse vielä käynyt kurssia, jos innostun hommasta enemmänkin niin harkitsen asiaa. Netistä löytyy myös tekniikkavideoita.
Olen nyt käynyt kolmesti juoksemassa, ja innostuin nyt ostamaan 10 kerran uintikortin. Toistaiseksi siis ainakin käyn juoksentelemassa pari kertaa viikossa, koska lenkille ei pääse. Ja uimahallissa on aina hyvä ilma ;)
Lisää vesijuoksuvinkkejä löytyy Vesiliikuntainstituutin sivuilta. Polskis!
