Tämän vuoden vaellusreissu oli tarkoitus tehdä Pöyrisjärven erämaa-alueelle. Hommasta tuli ihan pannukakku...
Pöyrisjärvi valikoitui kohteeksi oikeastaan alunperin siksi, kun törmäsin jossain kuviin alueen hiekkadyyneistä. Ne olisi nähtävä! Ajankohdaksi osui heinäkuun alkupuoli, koska olimme joka tapauksessa menossa pohjoiseen muissa merkeissä silloin. Tämä osoittautui virhearvioksi.
Pöyrisjärven erämaa-alueelle pääsee Enontekiön Hetasta. Otimme Hetasta taksi Näkkälän kylään, josta lähdimme tarpomaan mönkijäuraa pohjoiseen. Tarkoituksemme oli viipyä kairassa kuusi päivää, kiertää Pöyrisjärvi ja palata vanhaa postipolkua pitkin Hettaan.
Normaalin viidentoista kilometrin sijaan jaksoimme kävellä tuskin yhdeksää kilometriä. Lämpöä oli +26 ja seuranamme miljoona mäkärää ja hyttystä. Uuvuimme kertakaikkiaan. Itse sain lämpöuupumuksen oireita heti ensimmäisenä iltana, ja mies puolestaan kärsi mäkärien puremista niin että naama turposi punaiseksi. Antihistamiinista ja kortisonivoiteesta ei ollut mainittavaa apua.
Saimme hädin tuskin syötyä ja teltan pystytettyä koivikkoon pienen lammen rannalle. Makasin vesipullon kanssa teltassa ja yritin juoda, mies keitteli vettä pikku nuotion ääressä. Siinä se ilta vierähtikin. Kävin ulkona sen verran että purin makuupussin rinkasta. Mitään ruokaa ei huvittanut ötököiden seurassa laittaa, eikä jaksanutkaan. Syötiin vähän leipää ja mentiin nukkumaan.
Aamulla heräsimme aikaisin, lämpömittari oli jo kahdenkymmenen paremmalla puolella. Emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin ensimmäisen yön jälkeen. Harmitti vietävästi. Ei kuitenkaan huvittanut lähteä testaamaan, olisivatko oireet menneet pahemmiksi seuraavina päivinä, jolloin paluumatka sivistykseen olisi ollut vielä pidempi. Ehkä pitää tietää omat rajansa. Ja toisaalta, tunturiin mennään siksi, että siellä olisi kivaa ja rentouttavaa - ainakin enimmäkseen. Suuhun tunkeva mäkäräpilvi ei ole erityisen rentouttava. Telttaan ei voi paeta, koska siellä saa lämpöhalvauksen. Ole siinä sitten.
Vähän nolotti soitella taksikuskille, että toit meidät tänne eilen, tuletko hakemaan pois. Tosin paikallisetkin olivat sitä mieltä että ötökkää on vähän liikaa. Edes hotellin pihalla ei pystynyt olemaan, kun mäkärät pyörivät pilvenä ympärillä.
Jälkeenpäin voi todeta, etten aio enää mennä heinäkuussa vaeltamaan. Tämä on kuulemma paha mäkärävuosi, aiemmin niistä ei ole ollut harmia vaikka olemme joskus samoihin aikoihin tunturissa olleet. Hyttysten kanssa vielä jotenkuten tulee toimeen. No, oppia ikä kaikki ;) Seuraavan kerran mennään suosiolla syksymmällä.
torstai 17. heinäkuuta 2014
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Vaellustäpinöitä osa III: Reitin valinta
Täpinöiden sijaan voisin kirjoitella ennemminkin märinöitä, meni nimittäin tämän kesän reissu ihan pieleen. Mutta palataan siihen myöhemmin.
Kun vihdoin taas pääsee vaeltamaan, niin minne mennä? On niin monta hienoa kohdetta, kaunista maisemaa ja mukavaa reittiä. Asiaa pohtiessani huomasin, että on oikeastaan aika monta juttua, jotka huomioin reitin ja kohteen valinnassa. Ne tulevat vain aika huomaamatta. Seuraavassa joitakin valintakriteereitä satunnaisessa järjestyksessä.
Onko alue ennestään tuttu vai uusi? Me valitsemme usein alueen, johon emme ole tutustuneet aiemmin. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja, ja pitkille retkille ehtii niin harvoin, että joka kerta täytyy tutustua johonkin uuteen kolkkaan.
Millaisia maisemia on luvassa? Lappiin tai yleensäkin vaeltamaan mennään maisemien perässä, se on selvä. Täytyy vain päättää, mitä tällä kertaa haluaa nähdä. Tunturijärviä, karuja kanervikkorinteitä, eksoottisia hiekkadyynejä vai leppoisia mäntymetsiä? Alueen luonto on usein ratkaisevassa osassa, kun valitsen sopivaa kohdetta (täytyy myöntää, että minä niitä tosiaan valitsen useammin kuin mies, hän sitten seuraa kiltisti mukana - tosin kirmaa polulla aina edelläni).
Miten vaellusreitille pääsee? Me kuljemme pääosin julkisilla, joten ainakin suht lähelle täytyy päästä junalla tai bussilla. Loppumatkan voi ajaa taksilla tarvittaessa.
Kuinka pitkä reissu on suunnitteilla? Yleensä meidän vaellukset ovat kestäneet kuutisen päivää, joten kohteessa pitää olla käveltävää siksi ajaksi. Lapissa tämä ei ole ongelma, kairaa kyllä riittää.
Onko reitti merkitty? Aiemmin olemme vaeltaneet pääosin merkityillä reiteillä, tänä vuonna oli tarkoitus mennä maastoon jossa ei ole juurikaan valmiita reittejä, ja tämä vaatii tietenkin parempaa suunnistustaitoa.
Löytyykö alueelta autiotupia tai laavuja? Olemme usein tukeutuneet tupaverkostoon, koska tuvassa on kätevä muun muassa kuivailla vaatteita tarvittaessa. Joskus olemme nukkuneetkin tuvissa, joskus teltassa pihalla. Yleensä ei kannata luottaa siihen, että tupiin mahtuu nukkumaan, ja toisaalta teltan voi pystyttää mihin vaan, jos jostain syystä ei jaksa tuvalle asti. Teltassa ei myöskään ole hyttysiä, joita tupaan voi eksyä vaikkapa savupiipusta (koettu on!).
Millainen maasto alueella on? Onko korkeita nousuja tai laskuja, vaativia jokien ylityksiä, suota tai pahaa pusikkoa? Reittiä kannattaa suunnitella etukäteen, mieluummin liian helpoksi kuin vaativaksi. Juomaveden saanti kannattaa tarkistaa, ja varsinkin avotunturissa voi käytännössä varautua millaiseen säähän tahansa, keskikesälläkin.
Kuinka pitkiä päivämatkoja jaksetaan kävellä? Yöpymis- ja taukopaikkoja voi kartoittaa hieman etukäteen. Jos reissu jostain syystä keskeytyy tai olosuhteet muuttuvat, on reittisuunnitelmassa kuitenkin oltava joustovaraa ja mahdollisuus päästä metsästä pois aiottua nopeammin.
Paljonko muita ihmisiä reitillä on? Ruska-aikaan tietyillä reiteillä voi olla ruuhkaakin, kun toiset polut ovat lähes kulkemattomia ympäri vuoden. On itsestä kiinni, kuinka paljon muita retkeilijöitä sietää. Me olemme toistaiseksi pyrkineet välttämään pahimpia ryysiksiä, tämän vuoksi muun muassa Karhunkierros on vielä kävelemättä. Täytyy sinnekin varmaan joskus mennä.
No, siinäpä varmaan tärkeimmät, näitä noudattaen yritetään sitten löytää joku sopiva paikka. Yleensä olemme tehneet mieluummin liian varovaisia kuin rohkeita reittivalintoja. Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä maaston puolesta haastavampi reissu, kun kohteeksi otettiin Pöyrisjärven erämaa-alue, missä ei juuri ole merkittyjä reittejä. Myös jokien ylityksiä olisi ollut tiedossa. Niin pitkälle ei kuitenkaan päästy. Seuraavasta postauksesta voi lukea, miksi.
Kun vihdoin taas pääsee vaeltamaan, niin minne mennä? On niin monta hienoa kohdetta, kaunista maisemaa ja mukavaa reittiä. Asiaa pohtiessani huomasin, että on oikeastaan aika monta juttua, jotka huomioin reitin ja kohteen valinnassa. Ne tulevat vain aika huomaamatta. Seuraavassa joitakin valintakriteereitä satunnaisessa järjestyksessä.
Onko alue ennestään tuttu vai uusi? Me valitsemme usein alueen, johon emme ole tutustuneet aiemmin. Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja, ja pitkille retkille ehtii niin harvoin, että joka kerta täytyy tutustua johonkin uuteen kolkkaan.
Millaisia maisemia on luvassa? Lappiin tai yleensäkin vaeltamaan mennään maisemien perässä, se on selvä. Täytyy vain päättää, mitä tällä kertaa haluaa nähdä. Tunturijärviä, karuja kanervikkorinteitä, eksoottisia hiekkadyynejä vai leppoisia mäntymetsiä? Alueen luonto on usein ratkaisevassa osassa, kun valitsen sopivaa kohdetta (täytyy myöntää, että minä niitä tosiaan valitsen useammin kuin mies, hän sitten seuraa kiltisti mukana - tosin kirmaa polulla aina edelläni).
Miten vaellusreitille pääsee? Me kuljemme pääosin julkisilla, joten ainakin suht lähelle täytyy päästä junalla tai bussilla. Loppumatkan voi ajaa taksilla tarvittaessa.
Kuinka pitkä reissu on suunnitteilla? Yleensä meidän vaellukset ovat kestäneet kuutisen päivää, joten kohteessa pitää olla käveltävää siksi ajaksi. Lapissa tämä ei ole ongelma, kairaa kyllä riittää.
Onko reitti merkitty? Aiemmin olemme vaeltaneet pääosin merkityillä reiteillä, tänä vuonna oli tarkoitus mennä maastoon jossa ei ole juurikaan valmiita reittejä, ja tämä vaatii tietenkin parempaa suunnistustaitoa.
Löytyykö alueelta autiotupia tai laavuja? Olemme usein tukeutuneet tupaverkostoon, koska tuvassa on kätevä muun muassa kuivailla vaatteita tarvittaessa. Joskus olemme nukkuneetkin tuvissa, joskus teltassa pihalla. Yleensä ei kannata luottaa siihen, että tupiin mahtuu nukkumaan, ja toisaalta teltan voi pystyttää mihin vaan, jos jostain syystä ei jaksa tuvalle asti. Teltassa ei myöskään ole hyttysiä, joita tupaan voi eksyä vaikkapa savupiipusta (koettu on!).
Millainen maasto alueella on? Onko korkeita nousuja tai laskuja, vaativia jokien ylityksiä, suota tai pahaa pusikkoa? Reittiä kannattaa suunnitella etukäteen, mieluummin liian helpoksi kuin vaativaksi. Juomaveden saanti kannattaa tarkistaa, ja varsinkin avotunturissa voi käytännössä varautua millaiseen säähän tahansa, keskikesälläkin.
Kuinka pitkiä päivämatkoja jaksetaan kävellä? Yöpymis- ja taukopaikkoja voi kartoittaa hieman etukäteen. Jos reissu jostain syystä keskeytyy tai olosuhteet muuttuvat, on reittisuunnitelmassa kuitenkin oltava joustovaraa ja mahdollisuus päästä metsästä pois aiottua nopeammin.
Paljonko muita ihmisiä reitillä on? Ruska-aikaan tietyillä reiteillä voi olla ruuhkaakin, kun toiset polut ovat lähes kulkemattomia ympäri vuoden. On itsestä kiinni, kuinka paljon muita retkeilijöitä sietää. Me olemme toistaiseksi pyrkineet välttämään pahimpia ryysiksiä, tämän vuoksi muun muassa Karhunkierros on vielä kävelemättä. Täytyy sinnekin varmaan joskus mennä.
No, siinäpä varmaan tärkeimmät, näitä noudattaen yritetään sitten löytää joku sopiva paikka. Yleensä olemme tehneet mieluummin liian varovaisia kuin rohkeita reittivalintoja. Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä maaston puolesta haastavampi reissu, kun kohteeksi otettiin Pöyrisjärven erämaa-alue, missä ei juuri ole merkittyjä reittejä. Myös jokien ylityksiä olisi ollut tiedossa. Niin pitkälle ei kuitenkaan päästy. Seuraavasta postauksesta voi lukea, miksi.
torstai 3. heinäkuuta 2014
Vaellustäpinöitä osa II: Varusteet
Sainpas kädet puhtaaksi. Ne olivat nimittäin aika tahmaiset äsken. Kävimme miehen kanssa ulkona tekemässä teltallemme suojakäsittelyn sadetta ja aurinkoa vastaan, ja suojasuihke tarttui ylimääräisiä pyyhkiessä kivasti kämmeniin.
Reissun varusteet alkavat olla kuosissa. Sitä tavaraa muuten on. Mutta eipä ilmankaan kairassa pärjää, joten tässä yhteenveto tämän - tai oikeastaan minkä tahansa - reissun varusteista. Näistä mies kantaa keittimen, teltan ja puukon, muut aion sulloa omaan rinkkaani ruokien kanssa. Jos mahtuvat...
Rinkka
Fjällräven Abisko, 55 litraa - oikein mukava ja näppärä anatominen rinkka pääsee nyt ensi kertaa tunturiin.
Teltta
Halti Alfa 2 XPD - pian kymmenen vuotta vanha majoitteemme on palvellut yllättävän hyvin, tämä on sille viides pitkä vaellus. Kaarien paikalleen saaminen on hieman hankalaa, mutta muuta valittamista ei juuri ole ollut. Kevyt kantaa, oleskelutilaa sen mukaisesti suht vähän, mutta absidissa eli eteisessä on kuitenkin kivasti tilaa varusteille.
Keitin
Vanha Trangia, johon on hankittu aikoinaan myös kahvipannu, teräksinen kattila ja uusimpana non-stick-paistinpannu. Käytämme sen kanssa kaasupoltinta, siistiä ja mukavaa. Lisäksi on mukana yksi lautanen (toinen meistä syö suoraan kattilasta), kupit molemmille, retkiruokailuvälinesetti (lusikka, haarukka, veitsi) ja ylimääräinen lusikka. Tänä vuonna ohukaisten takia myös lasta ja vispilä. Ja tietysti tiskausvälineet. Ja juomapullo!
Nukkuminen
Makuualustana Therm-a-restin Trail Lite (nimi korjattu!), jonka ostin viime vuonna. Supermukava, helppo ja lämpöarvoltaan riittävä myös nollakeleille. Makuupussina Joutsenen kolmen vuodenajan untuvapussi, viimeisiä malleja joita vielä valmistettiin. Tarkenee nollakeleille kohtuullisesti, painaa vain kilon. Uutuutena mukaan lähtee myös silkkimakuupussi, jota aion käyttää tarvittaessa makuupussin sisällä lisälämmikkeenä. Hätätapauksessa laitamme makuualustoiden alle vielä avaruuslakanan eristeeksi.
Vaatetus
* vaellushousut - Haglöfsin pöksyt ovat toimineet jo lähemmäs kymmenen vuotta. Tylsän harmaat mutta kätevät, ja sopivat mihin tahansa pusikkoon
* takki - Marmotin ohut kuoritakki, joka pitää tuulta ja pientä sadetta (käytössä kunnes raskin investoida kunnon kuoriasuun)
* vaelluskengät - viime syksynä löytämäni La Sportivat pääsevät eka kertaa kairaan :)
* kunnollisia vaellussukkia, ettei tule rakkoja (Falken sukat käytössä jo ties kuinka monennetta vuotta)
* 2-3 urheilupaitaa, yksi pitkähihainen
* lierihattu - kulahtanut mutta käytännöllinen ja rakas jo viidettätoista vuotta, käytössä lähinnä vaelluksilla koska muualla ei kehtaa :D
* urheilukerrasto tmv. lämmin väliasu
* fleece tai villapaita
* varahousut
* alusvaatteita
* leirikengät (kahlaukseen sopivat)
* säärystimet - tällä kertaa kahdetkin. Toiset lämmikkeeksi, toiset suojaamaan housunlahkeita sateessa
* huivi, pipo, käsineet - tunturisäät voivat vaihdella hetkessä
* sadeviitta, koska en vielä omista kuoriasua
* hyttyshattu!
Muuta rompetta
Puukko, tulitikut, kartat+karttalaukku, kompassi, hammasharja+tahna, pieni pyyhe, ensiapuvälineet, wc-paperia, pieni taskulamppu, sytytyspaloja, vaellussauvat, ilmastointiteippiä, hakaneuloja, karhunlankaa+neula, pätkä lujaa narua/köyttä, kamera, kynä+paperia, hyttysmyrkkyä... Listaahan voi jatkaa ties kuinka pitkälle, jos rinkassa tila riittää!
Reissun varusteet alkavat olla kuosissa. Sitä tavaraa muuten on. Mutta eipä ilmankaan kairassa pärjää, joten tässä yhteenveto tämän - tai oikeastaan minkä tahansa - reissun varusteista. Näistä mies kantaa keittimen, teltan ja puukon, muut aion sulloa omaan rinkkaani ruokien kanssa. Jos mahtuvat...
Rinkka
Fjällräven Abisko, 55 litraa - oikein mukava ja näppärä anatominen rinkka pääsee nyt ensi kertaa tunturiin.
Teltta
Halti Alfa 2 XPD - pian kymmenen vuotta vanha majoitteemme on palvellut yllättävän hyvin, tämä on sille viides pitkä vaellus. Kaarien paikalleen saaminen on hieman hankalaa, mutta muuta valittamista ei juuri ole ollut. Kevyt kantaa, oleskelutilaa sen mukaisesti suht vähän, mutta absidissa eli eteisessä on kuitenkin kivasti tilaa varusteille.
Keitin
Vanha Trangia, johon on hankittu aikoinaan myös kahvipannu, teräksinen kattila ja uusimpana non-stick-paistinpannu. Käytämme sen kanssa kaasupoltinta, siistiä ja mukavaa. Lisäksi on mukana yksi lautanen (toinen meistä syö suoraan kattilasta), kupit molemmille, retkiruokailuvälinesetti (lusikka, haarukka, veitsi) ja ylimääräinen lusikka. Tänä vuonna ohukaisten takia myös lasta ja vispilä. Ja tietysti tiskausvälineet. Ja juomapullo!
Nukkuminen
Makuualustana Therm-a-restin Trail Lite (nimi korjattu!), jonka ostin viime vuonna. Supermukava, helppo ja lämpöarvoltaan riittävä myös nollakeleille. Makuupussina Joutsenen kolmen vuodenajan untuvapussi, viimeisiä malleja joita vielä valmistettiin. Tarkenee nollakeleille kohtuullisesti, painaa vain kilon. Uutuutena mukaan lähtee myös silkkimakuupussi, jota aion käyttää tarvittaessa makuupussin sisällä lisälämmikkeenä. Hätätapauksessa laitamme makuualustoiden alle vielä avaruuslakanan eristeeksi.
Vaatetus
* vaellushousut - Haglöfsin pöksyt ovat toimineet jo lähemmäs kymmenen vuotta. Tylsän harmaat mutta kätevät, ja sopivat mihin tahansa pusikkoon
* takki - Marmotin ohut kuoritakki, joka pitää tuulta ja pientä sadetta (käytössä kunnes raskin investoida kunnon kuoriasuun)
* vaelluskengät - viime syksynä löytämäni La Sportivat pääsevät eka kertaa kairaan :)
* kunnollisia vaellussukkia, ettei tule rakkoja (Falken sukat käytössä jo ties kuinka monennetta vuotta)
* 2-3 urheilupaitaa, yksi pitkähihainen
* lierihattu - kulahtanut mutta käytännöllinen ja rakas jo viidettätoista vuotta, käytössä lähinnä vaelluksilla koska muualla ei kehtaa :D
* urheilukerrasto tmv. lämmin väliasu
* fleece tai villapaita
* varahousut
* alusvaatteita
* leirikengät (kahlaukseen sopivat)
* säärystimet - tällä kertaa kahdetkin. Toiset lämmikkeeksi, toiset suojaamaan housunlahkeita sateessa
* huivi, pipo, käsineet - tunturisäät voivat vaihdella hetkessä
* sadeviitta, koska en vielä omista kuoriasua
* hyttyshattu!
Muuta rompetta
Puukko, tulitikut, kartat+karttalaukku, kompassi, hammasharja+tahna, pieni pyyhe, ensiapuvälineet, wc-paperia, pieni taskulamppu, sytytyspaloja, vaellussauvat, ilmastointiteippiä, hakaneuloja, karhunlankaa+neula, pätkä lujaa narua/köyttä, kamera, kynä+paperia, hyttysmyrkkyä... Listaahan voi jatkaa ties kuinka pitkälle, jos rinkassa tila riittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)