Tämän vuoden vaellusreissu oli tarkoitus tehdä Pöyrisjärven erämaa-alueelle. Hommasta tuli ihan pannukakku...
Pöyrisjärvi valikoitui kohteeksi oikeastaan alunperin siksi, kun törmäsin jossain kuviin alueen hiekkadyyneistä. Ne olisi nähtävä! Ajankohdaksi osui heinäkuun alkupuoli, koska olimme joka tapauksessa menossa pohjoiseen muissa merkeissä silloin. Tämä osoittautui virhearvioksi.
Pöyrisjärven erämaa-alueelle pääsee Enontekiön Hetasta. Otimme Hetasta taksi Näkkälän kylään, josta lähdimme tarpomaan mönkijäuraa pohjoiseen. Tarkoituksemme oli viipyä kairassa kuusi päivää, kiertää Pöyrisjärvi ja palata vanhaa postipolkua pitkin Hettaan.
Normaalin viidentoista kilometrin sijaan jaksoimme kävellä tuskin yhdeksää kilometriä. Lämpöä oli +26 ja seuranamme miljoona mäkärää ja hyttystä. Uuvuimme kertakaikkiaan. Itse sain lämpöuupumuksen oireita heti ensimmäisenä iltana, ja mies puolestaan kärsi mäkärien puremista niin että naama turposi punaiseksi. Antihistamiinista ja kortisonivoiteesta ei ollut mainittavaa apua.
Saimme hädin tuskin syötyä ja teltan pystytettyä koivikkoon pienen lammen rannalle. Makasin vesipullon kanssa teltassa ja yritin juoda, mies keitteli vettä pikku nuotion ääressä. Siinä se ilta vierähtikin. Kävin ulkona sen verran että purin makuupussin rinkasta. Mitään ruokaa ei huvittanut ötököiden seurassa laittaa, eikä jaksanutkaan. Syötiin vähän leipää ja mentiin nukkumaan.
Aamulla heräsimme aikaisin, lämpömittari oli jo kahdenkymmenen paremmalla puolella. Emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin ensimmäisen yön jälkeen. Harmitti vietävästi. Ei kuitenkaan huvittanut lähteä testaamaan, olisivatko oireet menneet pahemmiksi seuraavina päivinä, jolloin paluumatka sivistykseen olisi ollut vielä pidempi. Ehkä pitää tietää omat rajansa. Ja toisaalta, tunturiin mennään siksi, että siellä olisi kivaa ja rentouttavaa - ainakin enimmäkseen. Suuhun tunkeva mäkäräpilvi ei ole erityisen rentouttava. Telttaan ei voi paeta, koska siellä saa lämpöhalvauksen. Ole siinä sitten.
Vähän nolotti soitella taksikuskille, että toit meidät tänne eilen, tuletko hakemaan pois. Tosin paikallisetkin olivat sitä mieltä että ötökkää on vähän liikaa. Edes hotellin pihalla ei pystynyt olemaan, kun mäkärät pyörivät pilvenä ympärillä.
Jälkeenpäin voi todeta, etten aio enää mennä heinäkuussa vaeltamaan. Tämä on kuulemma paha mäkärävuosi, aiemmin niistä ei ole ollut harmia vaikka olemme joskus samoihin aikoihin tunturissa olleet. Hyttysten kanssa vielä jotenkuten tulee toimeen. No, oppia ikä kaikki ;) Seuraavan kerran mennään suosiolla syksymmällä.
