Kallio sormien alla.
Lämmin, sileä, viileä, karkea.
Sormet ovat yllättävän pitävät.
Luotan niiden puristukseen,
kiipeilykengän kitkaan viettävällä kivellä,
tasapainoon,
lihasten hienovaraiseen, juuri oikeanaikaiseen
jännitykseen ja liikkeeseen.
Joka kerta hämmästellen.
Keskityn.
Kiteiseen kiveen,
jalansijaan,
sormien asetteluun seuraavalle otteelle.
Läsnäolon vapauttava välttämättömyys.
---
Keinun auringossa.
Tulee aalto,
toinen,
monta.
Tuulee juuri sen verran
mitä kuuluukin.
Pilvijonoja.
Ehkä lokki jossain.
Pieni kalastajien vene.
Rannan hiekassa on kuivuneita kaisloja
ja käpyjä
jotka pistelevät jalkapohjiin.
Kajakki on vedetty metsänrajaan,
meillä on siinä oma reviiri.
Teltasta näkee kun sorsat uivat rantavedessä.
Aamulla tiskaan puurolautasta aurinkoisella rannalla
ja mietin,
miksi en tee sitä useammin.
