Terveiset fysioterapeutilta

Vuoden viimeisiä päiviä viedään, ja samalla tulee vuosi täyteen blogikirjoittelua. Aloitin ajatuksella, että kirjoitan noin kerran viikossa. Tämä on 47. kirjoitus, eli ihan vaadittavaan tahtiin en yltänyt. Ensi vuonna paremmalla innolla!

Huvittavaa on, että olen tällä hetkellä samantyyppisessä tilanteessa liikunnan suhteen kuin vuosi sitten. Kärsin silloin pohjevammasta ja keuhkokuumeen rippeistä, ja nyt tämä rasitusvamma on vaivannut neljä(!) kuukautta. No, pääsen kuitenkin liikkumaan jonkin verran, terveisiä vaan uimahallilta.

Jalkahan ei edelleenkään ole parantunut, kävelen taas kepeillä (kun aiemmasta keppeilyjaksosta kipeytynyt käsi on parantunut jotenkuten) ja syön tulehduskipulääkekuuria. Jospa vihdoin... Ensi kerralla menen lääkäriin nopeammin, nyt ajattelin liian pitkään että suhteellinen lepo auttaisi. No, kantapään kautta oppii parhaiten.

Kävin ennen joulua pari kertaa fysioterapeutilla, ja menen vielä ainakin kerran. Fysioterapia ei paranna itse vammaa, mutta olen saanut selvyyttä siihen mistä ongelma alunperin juontaa, ja miten tällaisen rasitusvamman voi jatkossa välttää.

Ensinnäkin pakaralihakseni ovat heikot. Ns. lonkan ulkokiertäjät, joihin kuuluu useampi pieni lihas pakaran sisällä, auttavat pitämään lantion oikeassa asennossa juostessa ja kävellessä. Koska minulla ne ovat jostain syystä heikot, lantio pyrkii oikealla puolella liikaa eteen. Samalla lonkankoukistajat ovat liian kireällä. Myöskin jalkojen - myös vasemman - sidekudosrakenteet ovat kireät sekä nilkassa, pohkeessa että reidessä. Luultavasti myös oikean lonkkani nivelsiteet ovat normaalia kireämmät. Koska kireyksistä ja pakaran heikkoudesta johtuen sääreni ja polveni kiertyy liikaa sisäänpäin, päkiän sisäterälle tulee erityisesti juostessa liikaa painoa. Jalkaterässä ei kuitenkaan ole liiallista pronaatiota suuntaan eikä toiseen, mikä on hyvä juttu.

On vaikea yksiselitteisesti sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus jalan eri rakenteiden heikkoudessa. Sain fysioterapeutilta ohjeet harjoitella pakaran aktivointia ja lantion asennon ylläpitoa. Teen myös lonkankoukistajalle ns. aktiivisia venytyksiä, eli venytän sitä siten että poikittainen vatsalihas, takareisi ja pakara on aktivoituina. Lisäksi pyrin parantamaan jalan linjausta viemällä kevyessä kyykkyasennossa polvea ulospäin, kuitenkin niin että isovarpaan tyvi pysyy maassa. Liike kehittää ulkokiertäjiä ja venyttää säären ja nilkan sisäpuolen sidekudosrakenteita.

Kävin myös luottohierojallani pari kertaa ennen joulua, ja menen varmaan kohta taas uudestaan. Hierotan erityisesti pohkeita ja takareisiä. Ihan tuskaa, mutta tekee hyvää. Pitäisi venytellä myös reiden lähentäjiä, jotka minulla ovat perinteisesti kireät. Kun päkiä kestää, aloitan joogan. Sitä vain mietin, että paljonkohan pitäisi venytellä ennen kuin nämä pysyvät kireydet alkaisivat kadota - viikkoja, kuukausia, vuosia?

Viimeisen kahden vuoden aikana olen yllättävän paljon kärsinyt erilaisista liikkumiseen vaikuttavista ongelmista. Se on ollut jopa aika yllättävää, koska yleensä olen pystynyt liikkumaan vaivattomasti ja harrastamaan mitä vain. Näemmä näin kolmenkympin paremmalla puolella keho alkaa pistää vastaan, eikä kestäkään enää mitä vaan. Toisaalta on ollut kehittävää joutua pohtimaan omaa suhtautumistaan liikkumiseen, ja siihen, mikä siinä on tärkeää. Olen myös löytänyt uusia lajeja ja huomannut, että vaikken voi harrastaa jotain lajia jota ennen olen rakastanut, maailma ei kaadu siihen.

En tosin hetkeäkään usko siihen, että tässä pitäisi jotenkin luovuttaa - vielä mitä! Jos yhdeksänkymppinen, rollaattorilla kulkeva vanhus voi liikunnan avulla päästä eroon apuvälineestään (kyllä, tämä on todistettu), niin 32-vuotiaana ehtii vielä kehittyä ihan mihin suuntaan tahansa. Valoisilla fiiliksillä siis kohti tulevaa vuotta!


PS. Joululoman paras hetki oli lumikenkäilyretki Ylläksellä: hiljainen metsä, pakkasta -25 astetta, 30 senttiä puuterilunta, etelästä horisontin takaa kajastava kaamoksen aurinko...

Vesijuoksu, ei hullumpi vaihtoehto

En ole oikein koskaan ollut uinti-ihmisiä. Olen tietysti uinut jonkin verran, mutta kouluaikojen opetuksesta huolimatta tekniikkani ei ole kaksinen. Vartalon vielä hallitsisin, mutta jos yritän hengittää oppien mukaan, jossain vaiheessa suu ja sieraimet ovat täynnä vettä ja seuraa epämääräinen hengenhaukkomis-pärskimisreaktio.

Nyt kuitenkin kun jalka on rikki, oli vihdoin pakko taivutella itseni uimahallille, mutta valitsin lajiksi vesijuoksun. Vesijuoksu on siis juoksua vedessä, ja homman helpottamiseksi vyötäröllä on vesijuoksuvyö, joka kannattelee ruumiin painoa. Vedessä ollaan vain kaulaa myöten, joten mitään hengitystekniikoita ei tarvita. Halleilta saa lainata vesijuoksuvöitä, joten omia välineitäkään ei tarvitse heti olla hankkimassa.

Vesijuoksu sopii lähes kaikille iästä ja kuntotasosta riippumatta. Esimerkiksi nivelongelmaisille laji on hyvä, koska se ei rasita niveliä. Vesi kannattelee kehoa, mutta antaa myös vastusta liikkeisiin. Vesijuoksu on hyvää kestävyysliikuntaa, joka kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä ja koko kehon lihaksia monipuolisesti. Juoksemisen aloittamiseen ei tarvita mitään erityistä osaamista, se on kuin juoksua mutta vedessä.

Tekniikkaa voi toki tehostaa käymällä vesijuoksun tekniikkakurssin, joita täällä Helsingissä näyttää olevan tarjolla ainakin Urheiluhalleilla / Fix Liikuntakeskuksissa. En ole itse vielä käynyt kurssia, jos innostun hommasta enemmänkin niin harkitsen asiaa. Netistä löytyy myös tekniikkavideoita.

Olen nyt käynyt kolmesti juoksemassa, ja innostuin nyt ostamaan 10 kerran uintikortin. Toistaiseksi siis ainakin käyn juoksentelemassa pari kertaa viikossa, koska lenkille ei pääse. Ja uimahallissa on aina hyvä ilma ;)

Lisää vesijuoksuvinkkejä löytyy Vesiliikuntainstituutin sivuilta. Polskis!

Kuntosali, vanha hyvä kaveri

Olen taas innostunut käymään kuntosalilla. Voi että se on mukavaa! Kun pitkästä aikaa taas menin  salille, oli kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Laitteet ja välineet oikein kutsuivat treenaamaan. Mietin tässä itsekseni, että olen ensimmäisen kerran käynyt kuntosalilla joskus yläasteikäisenä silloisen koripallojoukkueen kanssa. Sen jälkeen on tullut käytyä saleilla milloin missäkin, enemmän tai vähemmän aktiivisesti kaudesta riippuen. Kai parikymmentä vuotta jo riittääkin ystävyyden syntymiseen? ;)

Käyn itse asiassa kahdella eri salilla. Luontaisetuna pääsen miehen mukana työpaikan salille, jossa olemme nyt käyneet yhdessä kerran viikossa. Ostin kortin myös Motivukseen, jossa teen toisen viikottaisista treeneistä. Miehen työpaikan salilla oikein innostuin, kun sieltä löytyy välineitä joka lähtöön. Peruslaitteiden ja painotankojen lisäksi on jumppapalloja, bosu-pallo, kahvakuulia, nyrkkeilysäkki, tasapainolauta, kuntopalloja ym. Liikevariaatioita voi keksiä loputtomiin!

Motivuksellakin on toki hyvä ja monipuolinen sali, mutta siellä ei esim. ole kahvakuulia ollenkaan. Se on kuitenkin kätevästi lähellä ja työmatkan varrella, eikä sinne meneminen riipu siitä lähteekö mies mukaan. Motivukseen ei myöskään tarvitse sitoutua koko vuodeksi kerrallaan toisin kuin moniin muihin kuntokeskuksiin.

Jalkaa joutuu edelleen varomaan, joten teen jalkalihastreenin tällä hetkellä laitteissa. Muuten käytän fiiliksestä riippuen joko laitteita tai vapaita painoja. Lämmittelen kuntopyörällä, koska päkiä kestää polkemisen.

Teen yksijakoista treeniä, eli treenaan kaikki lihasryhmät läpi samalla kertaa. Yleensä käyn läpi etu- ja takareidet, pakarat, ylä- ja alaselän, rintalihakset, olkapäät ja vatsat. Käsiä ja pohkeita en yleensä pumppaa erikseen, koska ne ovat avustavasti mukana muissa liikkeissä. Normaalisti pyrin vaihtelemaan liikkeitä eri treenikerroilla ja teen liikkeitä vuorotellen eri suuntiin ja erilaisilla kulmilla, vapailla painoilla ja laitteissa. Joskus teen yhdistelmäliikkeitä, joissa tehdään yhtäaikaa montaa eri lihasryhmää. Samalla koordinaatio ja liikehallinta paranee.

Tavoitteeni lihaskuntoharjoittelulle on ylläpitää arjen toimintakykyä ja peruslihaskuntoa. Teen yleensä keskipitkiä tai pitkiä sarjoja (10-20 toistoa), joka kehittävät lähinnä kestovoimaa. Toisaalta nyt kun tästä voiman treenaamisestakin tietää enemmän, niin ehkä voisinkin asettaa kevääksi jonkun kivan tavoitteen ja tehdä ihan kunnollisen, perustellun suunnitelman itselleni. Siispä haasteita etsimään!

Päkiävamman analysointia

Kuten viime viikolla arvelin, sain magneettikuvauksen tuloksena käskyn keventää jalalle tulevaa rasitusta. Käytän siis seuraavat pari viikkoa kyynärsauvoja, jotta päkiältä saadaan painoa pois. Onneksi kotona askellus on sen verran keveää, että sohvalta jääkaapille kulkiessa en tarvitse tukea. Työmatkat kuljen kahdella sauvalla ja töissä sisällä yhdellä sauvalla. Voisin varmaan kulkea kaikki matkat vain yhdelläkin, mutta se rasittaa hartiaa kovin toispuoleisesti. Parempi siis käyttää molempia käsiä pidemmillä matkoilla.

Syy tähän kevennykseen oli se, mitä jo röntgenkuvassa aiemmin arveltiin. Kyseessä on siis ns. Freibergin tauti, jossa luun päähän syntyy rasituksen aiheuttamana eräänlainen mikromurtuma ja siitä johtuva verenkiertohäiriö, suomeksi sanottuna luukuolio. Kuulostaa pahalta, mutta tosiasiassa vamma ei ole vakava ja sen pitäisi parantua lähes entiselleen.

Vamma johtuu alunperin siitä, että kärsin ns. levinneestä päkiästä. Jalan virheasennosta johtuen kävellessä ja juostessa päkiän sisäreunalle tulee liikaa painoa ja rasitusta. Virheasento minulla on tietysti ollut jo pidempään, mutta se ei ole aikaisemmin juuri oireillut. Tai itse asiassa on, mutta en ole osannut tunnistaa sitä ongelmaksi. Eli kuten tuossa linkin kuvauksessakin mainitaan, minullekin on ehkä vuosi-pari sitten tullut kovettuma päkiän alle. Mutta kun jalassa on ollut kovettumia muutenkin, niin enpä osannut pitää sitä minään.

Jatkossa tätä ongelmaa hoidetaan tukipohjallisilla ja fysioterapialla. Tukipohjalliset ohjaavat päkiän oikeaan asentoon siksi aikaa, että lihaksia vahvistamalla jalalle saadaan oikea asento. En ole vielä ehtinyt fysioterapeutille, mutta odotan sitä malttamattomana. Minulla on jalkojen kanssa kaikenlaista ongelmaa muutenkin, joten haluan ehdottomasti selvittää, miten ne ovat yhteydessä tähän vammaan. Kiinnostava kysymys on, johtuuko virheasento luontaisesta ruumiinrakenteestani, vai onko syynä lihasketjun heikkous, johon itse voi vaikuttaa.

Palaan asiaan kun olen käynyt fysioterapeutin juttusilla.

Laiskanpulskeaa menoa

Noniin, johan tuosta edellisestä kirjotuksesta on vierähtänyt aikaa. Syynä on suoraan sanoen puhdas saamattomuus. Monessa viikossa on ehtinyt taas tapahtua monta asiaa, joten tästä tulee sekalainen kokoelma kuulumisia.

Jutun otsikko viittaa viimeaikaisiin testituloksiin. Ensinnäkin, kävin InBody-mittauksessa. Se on kyllä paljastavaa, suosittelen lämpimästi. Lyhyesti sanottuna tulos oli se, että mulla on kehossa hieman liikaa läskiä. En ole ylipainoinen, mutta osa rasvasta olisi suotavaa muuttaa lihakseksi. Enpä olisi tätäkään ehkä arvannut ilman mittausta, mutta nyt kun tiedän tilanteen niin sillehän voi sitten tehdä jotain! Sama mittaus kertoi muitakin ihan kiinnostavia lukuja kehon koostumuksesta, pääosin kaikki oli kunnossa eli lihas- ja nestetasapaino kohdillaan ja luumassaa tarpeeksi. Ensi keväänä otetaan seurantamittaus, siihen mennessä täytyy saada muutosta aikaan.

Toinen hieman ankea lukema oli työterveystarkastuksessa mitattu kolesteroliarvo, joka näyttää olevan hieman suositeltavaa korkeampi. Tiedän että suvussa on tähän taipumusta, mutta sehän ei tokikaan ole mikään syy heittää lenkkareita nurkkaan. Koska olen vielä nuori (tässä mielessä), tilanteen ehtii korjata moneen kertaan ennen kuin siitä alkaa olla varsinaista terveydellistä haittaa. Kestävyysliikunta tutkitusti kohentaa veren rasva-arvoja, joten siitä vaan lenkille. Ja vähän vähemmän juustoa välipalaksi...

Lenkkeilyä hidastaa ainoastaan se, että jalka ei vieläkään ole kunnossa. Olen nyt jumitellut sen kanssa 2,5 kk, joten vaivauduin sitten lääkärille ja ortopedille kun kunto ei näyttänyt menevän suuntaan eikä toiseen. Tuli määräys magneettikuvaan, joka otettiin tänä aamuna, ja ensi viikolla kuulen tuomion. Ortopedi arveli että tuloksesta riippuen jalka saattaa joutua joksikin aikaa täydelliseen varauskieltoon. Hurraa...

No, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olen pääsemässä mukaan yhteen projektiin, johon haettiin ulkoilusta ja retkeilystä kiinnostuneita blogikirjoittajia. Sen tiimoilta on ensi viikolla kirjoituskoulutus, josta olen aivan innoissani. Ehkäpä tämänkin blogin taso paranee sitten ;) Kerron itse projektista lisää myöhemmin.

Kouluhommiin on mennyt melko runsaasti aikaa. Tänään palautin juuri oppimistehtävän, missä suunniteltiin liikuntaohjelma kolmelle esimerkkihenkilölle. Todella mielenkiintoista! On ilahduttavaa huomata kuinka paljon oma tietämys liikunnasta ja terveydestä on lisääntynyt syksyn aikana. Tänään alkaa uusi kurssi aiheesta liikunnan turvallisuus, mihin sopiikin mainiosti tämä itsensä käyttäminen koekaniinina. Miten sitä muuten paremmin oppisi, miten rasitusvammoja vältetään? ;)

Laiskanpulskeus kuvaa myös suhteellisen hyvin viimeaikaista liikuntamäärää. No, olen kyllä ollut kunnon flunssassakin, mutta olisi sitä nyt kuitenkin voinut jotain kestävyysurheilua harrastaa tämän syksyn aikana. Vaikkapa vesijuoksua. Olen muuten huomannut, että kun liikuntarutiinit on ihan hakusessa, niin arkielämässä on paljon vähemmän jäsentäviä elementtejä. Ja kun itse ei voi täysillä vaikuttaa niinkin olennaiseen elämänalueeseen kuin liikkumiseen, niin välillä on ihan irrallinen olo. Ihan kuin olisi jossain välitilassa ja odottaisi vaan että tämä vaihe loppuu ja pääsee taas elämään sitä omaa elämää. No, ehkäpä vuodenvaihteeseen mennessä homma alkaa olla taas hanskassa.

Paljastavat kuntotestit

Viime viikonloppuna meillä oli koulussa kuntotestauspäivä. Perehdyimme terveyskunnon testaamiseen, ensin teoriassa ja sitten käytännössä itse kokeilemalla. Terveyskuntoon kuuluu useita eri osa-alueita: hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto, lihaskestävyys ja -voima, kehon koostumus, liikkuvuus ja ketteryys, luuston kunto ja ns. metabolinen kunto, kuten veren rasva-arvot, insuliiniherkkyys ym.

Testipäivänä testattiin mm. hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Jalkaongelman vuoksi en pystynyt täysipainoisesti osallistumaan UKK-kävelytestiin ja pyöräergometritestiin. Jälkimmäinen tosin suoritettiin muutenkin pareittain tai pienryhmissä, kaikki eivät päässeet polkemaan pyörää rajallisen aikataulun vuoksi.

Muut testit pystyin tekemään hyvin, tässä joitakin tuloksia. Arvosana perustuu vertailutaulukon lukuihin omassa ikäryhmässä.

• kyykyt 51 toistoa / 60 s = erinomainen
• punnerrukset 26 toistoa / 60 s = kiitettävä
• istumaannousut (vatsalihakset) 25 toistoa / 60 s = hyvä
• selkälihakset: staattinen pito 4 min = erinomainen
• käsiriipunta tangossa 20 s (ei vertailuarvoa, maksimiaika 60 s)
• vauhditon pituus 139 cm = tyydyttävä (sentti pidemmälle olisi ollut hyvä tulos!)
• eteentaivutus 35 cm eli 10 cm yli varvaslinjan = tyydyttävä
• yhden jalan tasapaino silmät kiinni 30 s. yhtäjaksoisesti = paras mahdollinen tulos

Yhteenvetona tästä voisi sanoa, että siltä näyttää miltä tuntuukin. Huonoimmat tulokset sain vauhdittomassa pituushypyssä ja eteentaivutuksessa. Vatsalihasten kunnossakin olisi hieman parantamisen varaa.

Pituuden huono tulos johtuu ainakin osittain siitä, etten ole puoleentoista kuukauteen hyppinyt ja juossut ollenkaan, mikä tietenkin heikentää räjähtävää voimantuottoa. Lisäksi luulen, etten kuitenkaan uskaltanut hypätä päkiällä ihan täysillä, vaikka kipua ei testitilanteessa tuntunutkaan.

Eteentaivutuksen tulosta heikentää krooninen takareisien jumitus. Tulos on heikko, mutta itse asiassa ihmettelen, kuinka moni pääsee todella hyvään tulokseen. Olen nimittäin itse tunteja ohjatessani huomannut, että monet ihmiset eivät yllä ollenkaan ottamaan varpaista kiinni. Itse sentään pystyn siihen kevyesti. Tietysti myös selän liikkuvuus vaikuttaa, ja se on minulla ihan hyvä.

Teimme myös kehon koostumusmittauksia. Painoindeksini on 22,7 eli normaalia keskitasoa. Vyötärönympärys on 81 cm, naisilla suositus on alle 80 cm eli siinä rajoilla ollaan. Vyötärö-lantiosuhde oli 0,8, suositus on alle 0,85. Rasvaprosentiksi saatiin pihtimittauksella 27%, mikä kuulostaa ihan järkevältä. Toki lukemaan olisi kiinnostava saada joku vertailuarvo toisella laitteella, mutta se luultavasti toteutuu ensi viikolla - kerron sitten lisää.

Nyt kun katson tuloksia, olen lievän positiivisesti yllättynyt. Luulin, että viime aikojen vähäinen liikkuminen olisi vaikuttanut testeihin enemmänkin. Jäin tietysti kaipaamaan aerobisen kunnon testituloksia, mutta täytyy testailla niitä sitten kun jalka on kunnossa.

Näissä testeissä hauskaa on se, että kaikki muut paitsi pyöräergometritestin voi tehdä omatoimisesti kotioloissa. Toki jonkinasteista ohjausta liikkeiden suoritukseen tarvitaan, mutta välineiksi riittää useimpiin sekuntikello ja kävelytestissä sykemittari. Mikään ei siis estä testaamasta itseään säännöllisesti, sehän antaa mukavasti motivaatiota harjoitteluunkin!

Syyt ja tekosyyt - miksi emme liiku tarpeeksi?

Muutaman nettikirjoituksen sekä oman tämänhetkisen liikuntatilanteeni innoittamana ajattelin kirjoittaa siitä, mikä estää meitä liikkumasta tarpeeksi. Aloitan ensin itsestäni.

Kuten tiedätte, olen kärsinyt ja kärsin edelleen päkiän rasitusvammasta. Jalka oli jo hetken aikaa paremmassa kunnossa, mutta viime viikonlopun sieniretki metsässä ärsytti sitä normaalia kävelyä enemmän. Olen myös pitänyt ryhmäliikuntatunteja kolme tuntia viikossa, mikä tietenkin hidastaa paranemista, vaikkei vammaa ehkä pahennakaan.

Noiden kolmen tunnin lisäksi muu liikunta on jäänyt suhteellisen vähälle. Kävelen kyllä jonkin verran, mutta kovin pitkiä lenkkejä en pysty tekemään. Olen tietenkin käyttänyt tätä tekosyynä sille, etten voi tehdä mitään muutakaan. Vaikka jalka ei kestä normaalisti harrastamiani lajeja, todellisuudessa minulla olisi mahdollisuus käydä esimerkiksi uimassa lenkkeilyn sijaan. Mutta kun en sitä yleensä tee, enkä juuri tykkää uimisesta, niin eipä ole tullut lähdettyä.

Sitä paitsi on ihan kivaa, kun iltaisin ei tarvikaan lähteä treenaamaan vaan voi jäädä sohvalle lukemaan. Tietysti olen käyttänyt aikaa myös kouluhommiin, eli ei se täysin hukkaan ole mennyt. Mutta valitettavasti teoria ei korvaa käytäntöä.

Liikkumiseen panostaminen on vahvasti priorisointikysymys. Liikuntaan löytyy kyllä aikaa, jos haluaa ja viitsii. Todellisuudessa liikkumattomuus voi johtua monista syistä, joista usean tunnistan itsessänikin, vaikka normaalisti aktiivista liikuntaa harrastankin.

Yleisin syy lienee ajanpuute. En kuitenkaan usko, että aika on se tosiasiallinen syy. Jossain sanottiin näin: "jos presidentillä on aikaa harrastaa liikuntaa, sinullakin on". Esimerkiksi lapsiperheen vanhemmista voi tuntua siltä, että liikkumaan ei ehdi, koska lapset pitää kuskata harrastuksiin tai olla kotona tekemässä ruokaa ja siivoamassa. Mutta mikä todellisuudessa pakottaa meidät valitsemaan kahden hyvän välillä? Velvollisuudentunto, muiden odotukset?

Toinen hyvä syy, jonka tunnistan myös itsessäni, on uusien asioiden ja tilanteiden pelko. Uskallanko mennä tanssitunnille? Mitä sinne pitää laittaa päälle? Mitä tanssipari miettii, jos haisenkin hielle tai valkosipulille? Kehtaanko mennä bikineissä uimahallille?

Uskon myös, että monilla vähän liikkuvilla liikuntataitojen puute on iso kynnys osallistumiseen. Tuntuu siltä, että jalat menevät solmuun ja kroppa ei tottele. Liikkeet tuntuvat vaikeilta, ja tekeminen nautinnon sijaan tuskaiselta pakottamiselta. Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin liikkua. Pitää etsiä liikuntamuoto, jossa taitoja voi kehittää itselleen sopivassa tahdissa.

Myös epämukavuuden sietäminen on osa liikkumista. Miten jaksaisi lähteä syyssateeseen lenkille? Entä töihin pyöräily - jaksanko raahata vaihtovaatteet ja käydä suihkussa ennen töiden alkua? Näihin ei liene mitään helppoja ratkaisuja. Toki hyvät varusteet ja kunnolliset sosiaalitilat töissä auttavat asiaa, mutta loppujen lopuksi kyse on halusta ja viitseliäisyydestä.

Monista aloittelijoista tuntuu myös varmasti, että liikuntaa pitäisi harrastaa paljon. Se on tavallaan tottakin, sillä liikuntapiirakan mukaan vähimmäisliikuntamäärä on 4-5 tuntia viikossa. On kuitenkin melko riskaabelia pakottaa varsinkin alkuvaiheessa itsensä muuttamaan liikuntatuntien määrää nollasta viiteen viikossa. Ensinnäkin, aina uusia lajeja aloittaessa - oli sitten hyvä lähtökunto tai ei - rasitusvammojen riski kasvaa. Toiseksi, jos vaatii itseltään liikoja eikä pääsekään tavoitteeseen, motivaatio lopahtaa helposti.

Toisaalta alkuvaiheessa liikunta voi määristä riippumatta tuntua raskaalta ja vaikealta. Tässä vaiheessa tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä keholla kestää hetki tottua uuteen rasitustasoon. Tärkeää olisikin löytää sellainen laji, joka jaksaa innostaa ja motivoida liikkumaan. Tietyt lajit sopivat paremmin tietynlaisten ominaisuuksien harjoittamiseen, ja liikkumisen tulee olla monipuolista, mutta itse olen sitä mieltä, että hauskuus on lajin tärkein ominaisuus! Ilman hyvää liikuntakokemusta ei synny rutiinia.

Hauskuushan ei välttämättä tarkoita, että tunnilla pitäisi olla hymy korvissa. Itselleni hauskuus on sitä, että laji on teknisesti sopivan haastava tai tarpeeksi rasittava. Tanssitunneilla yksi osa nautintoa on hyvä musiikki. Myös hampaat irvessä ja otsa hiessä suoritetusta treenistä voi tulla ihan loistava olo, jos kokee, että on oppinut jotain uutta ja päässyt haastamaan itsensä.

Vaikutusta on myös sillä, miten helppoa liikuntakerran toteuttaminen on. Kävelylenkkeily ei syyttä liene Suomen suosituin liikuntamuoto - se on mahdollista kaikille ja missä vain. Tärkeää olisikin löytää liikuntamahdollisuudet omasta lähiympäristöstään. Tässä tietysti myös yhteiskunta voi auttaa rakentamalla lähiliikuntapaikkoja erilaisille kohderyhmille.

Meistä aktiiviliikkujistakin varmaan aika harvalla liikunnan laatu ja määrä ovat täysin suositusten mukaisia. Mikä on sinun tekosyysi?


PS. Viime viikolla treenasin lihaskuntoa ja liikehallintaa 3 tuntia, mikä on ihan ok. Kestävyyskuntotreeni jäi alle suositusten, en tiedä voiko sieniretkeäkään laskea treeniksi. Muuten metsässä oli kyllä oikein virkistävää!

Rasitusvamma jalassa ja opiskelijaelämää

Viimeiset pari viikkoa on ollut sen verran täynnä tohinaa, etten ole ehtinyt blogin ääreen. Vaihdoin työpaikkaa, aloitin uusien tuntien ohjaamisen, kävin taas luennoilla, ja muutakin puuhaa on riittänyt harrastusten parissa.

Toisaalta kaikkeen tähän puuhasteluun onkin ollut enemmän aikaa, koska liikunnan määrä on jäänyt alle normaalin. Liian innokkaan juoksemisen aiheuttamana päkiässäni on ilmeisesti rasitusmurtuma :( En ole käynyt lääkärissä, tämä on oma diagnoosini, mutta luultavasti melko oikeansuuntainen. Jalka kyllä kestää normaalia olemista, mutta juokseminen ja hyppiminen kipeyttää sen. Rasitusmurtumassa ainoa hoito on tarpeeksi pitkä lepo, mikä tietenkin on nyt aika haastava toteuttaa, koska joudun ohjaamaan tunteja kahtena iltana viikossa. Onneksi osa tunneista ei juuri rasita jalkaa, mutta olen kuitenkin joutunut vähentämään kaiken muun liikunnan minimiin. Kyllä nyppii.

Käytännön sijaan voin siis hyvillä mielin keskittyä teoriaan, kun koulussa alkoi nyt kaksi uutta kurssia yhtäaikaa. Viime viikonloppuna istuin fysiologian ja biomekaniikan luennoilla, ja reilun kolmen viikon päästä on tentti. Fysiologia perehtyy elimistön toimintamekanismeihin, esimerkiksi voimantuottoon, kestävyyteen tai hengityselimistön toimintaan liittyviin ominaisuuksiin. Biomekaniikka tutkii ulkoisia ja sisäisiä kehoon vaikuttavia voimia ja niiden vaikutuksia, ja tässä lajissa insinöörin aivoistani tuntuu olevan iloa.

Samaan aikaan alkaa käytännönläheisempi verkkokurssi aiheesta liikunta, fyysinen kunto ja terveys. Kurssiin kuuluu verkkokeskusteluja sekä oppimistehtävä, jossa suunnitellaan terveyttä edistävä liikuntaohjelma kolmelle esimerkkihenkilölle. Mukava päästä tekemään jotain konkreettista! Olen tosi innoissani, ja myös tyytyväinen siitä että minulla on kaksi päivää viikossa jotka voin täysillä panostaa opiskeluun, koska tähän kyllä menee aikaa.

Onneksi panostaminen myös tuottaa tulosta - ensimmäisen tentin tulokset tulivat viimein, ja tilasto avattiin kauniisti arvosanalla 4/5 :)


Lupasin kirjoittaa tänne oman liikuntani yleisestä laadusta ja määrästä. Tällä hetkellä ohjaamani tunnit ovat lihaskuntopainotteisia, joten lihaskuntoa ja liikehallintaa harjoitan 3-4 tuntia viikossa. Kestävyysliikuntaa sen sijaan tulee nyt aika vähän, ehkä yhden tanssitunnin voisi siihen laskea, mutta kun en edes pysty kävelemään töihin, niin minimimäärä ei täyty lähellekään. Itse asiassa tällä hetkellä ainoa mahdollinen kestävyysliikunnan muoto olisi uinti, mutta en oikein ole uimarityyppiä... Odottelen siis suosiolla jalan paranemista, toivottavasti jo parin viikon päästä pääsisin taas lenkille ja salsatunneille.

Terveysliikunta - mitä ja miksi?

Olen miettinyt, mitä kaikkea yhteen kirjoitukseen voisi terveysliikunnasta ja terveyskunnosta kirjoittaa. Asiaa nimittäin on aivan valtavasti.

Aloitetaan nyt vaikka liikuntasuosituksilla. UKK-instituutin kehittämä liikuntapiirakka kertoo, kuinka paljon terveen aikuisen pitäisi vähintään harrastaa liikuntaa viikottain:

• kestävyyskuntoa tulisi parantaa liikkumalla useana päivänä viikossa yhteensä ainakin 2 h 30 min reippaasti tai 1 h 15 min rasittavasti
• lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi lisäksi kehittää 2 kertaa viikossa

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Reippaaseen kestävyysliikuntaan lajeiksi sopivat reipas kävely, pyöräily, sauvakävely tai raskaat koti- ja pihatyöt. Rasittavaa kestävyysliikuntaa ovat esimerkiksi juoksu, kuntouinti, vesijuoksu, hiihto, aerobic tai pallo- ja mailapelit.

Lihaskuntoa voi parantaa kuntosalilla tai kuntopiiriharjoittelulla, liikehallintaa lisäksi vaikkapa voimistelemalla, tanssimalla tai luistelemalla. Myös nykyisin suositut jooga, pilates ja vastaavat lajit kehittävät kehonhallintaa hyvin.

Koska liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset eivät varastoidu, liikuntaa tulisi harrastaa useana päivänä viikossa. Tämä siitä huolimatta, vaikka vaadittu tuntimäärä tulisi täyteen jo yhdellä harjoituskerralla.

Terveyskunto - mitä se on?

Terveyskunto on kykyä selviytyä päivittäisistä toimista voimakkaasti rasittumatta, ja lisäksi voidaan ajatella, että siihen kuuluu terveyteen liittyviä kuntotekijöitä, jotka alentavat ns. inaktiviteettisairauksien riskiä.

Hyvää kuntoa määrittävät esimerkiksi:
- hyvä kestävyyskunto, verenpaine, hapenottokyky, sydämen ja keuhkojen toiminta
- kehonhallinta: motoriikka, ketteryys, koordinaatio
- lihasvoima ja lihaskestävyys
- nivelten kunto ja liikkuvuus
- luiden vahvuus
- sopiva paino, rasvakudoksen määrä
- aineenvaihdunta: kolesterolitaso, sokeriaineenvaihdunta, suolen toiminta

Miksi liikuntaa pitää harrastaa niin paljon?

On tutkittu, että tietty määrä liikuntaa päivittäin tai lähes päivittäin ehkäisee tehokkaasti erilaisia kansansairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, osteoporoosia tai aikuisiän diabetesta. Liikunta esimerkiksi parantaa kolesteroliarvoja ja verenpainetta, vaikuttaa edullisesti sydämen supistumiskykyyn, vähentää veren hyytymistaipumusta ja parantaa kudosten insuliiniherkkyyttä ja veren sokeritasapainoa. Liikunta auttaa myös painonhallinnassa ja parantaa henkistä hyvinvointia. Vaikutukset ovat kuitenkin ohimeneviä, ellei liikkumista jatketa säännöllisesti.

Hyötyjä on toki monia muitakin, mutta arkipäivässä parhaiten varmasti näkyvät parantunut toimintakunto arjen askareissa sekä stressinhallinta. Jo niissä lienee kenelle tahansa tarpeeksi syytä liikkua säännöllisesti.


--


Pari viime viikkoa on mennyt treenien suhteen rauhallisemmin. Syyskuun ensimmäisenä päivänä juoksin hyvillä fiiliksillä Midnight Runin aikaan 1.03.22. Ensi kerralla tavoitteena alle tunti :) Tällä viikolla olen lomaillut, joten treenit jäivät melko vähiin. Lyhyitä kävelyitä luontopoluilla ei voi oikein laskea, vaikka ne stressiä hyvin lievittivätkin. Ehdin sentään kiipeilemään ja piiitkästä aikaa salsaamaan - voi että olikin mahtavaa! Parisalsa palaa ohjelmaan ainakin toistaiseksi, päätin että sille on löydyttävä aikaa koska se on vaan niin kivaa.

Ajattelin lopettaa päiväkohtaisen liikuntapäiväkirjan pitämisen, mutta raportoin sen sijaan liikuntatuntien yhteismäärän ja sen, minkä tyyppistä treeniä olen tehnyt. Kestävyysliikunta on oma kompastuskiveni, varsinkin kun aloitan säännöllisten viikkotuntien ohjaamisen ja muu treenaaminen jää vähemmälle. Työmatkani kuitenkin pitenee hieman, joten edelleen töihin kävelemällä saisin varmaankin tarvittavan määrän kestävyysliikuntaa suoritettua. Koetan pitää tapani - ainakin sinne marraskuun räntäsateisiin asti...

Kunnon treeniä ja mielenrauhaa

Kävin eilen taas Nuuksiossa, tai oikeastaan tarkemmin ottaen Kattilajärven maisemissa (joka ei ihan kuulu kansallispuistoon). Kiersin kiirehtimättä Kattilajärven ympäri sieniä ja marjoja poimien ja aurinkoisia maisemia ihastellen, neljän kilometrin nautiskeluun meni aikaa neljä tuntia. Saaliiksi tuli kahteen pekkaan puoli ämpäriä sekalaisia sieniä ja pari litraa mustikoita. Auringon kypsyttämiä puolukoitakin pääsi maistelemaan paikoittain. Parasta rentoutusta!

Juoksu sujuu edelleen mukavasti, lauantaina kävin vetäisemässä lyhyen reippaan lenkin ja pari spurttia päälle. Fiilis oli hyvä, juokseminen tuntuu mukavalta. Pitääköhän tätä jatkaa kisan jälkeenkin? ;) Huomenna teen viimeisen pidemmän lenkin ennen lauantaita. Huomasin kyllä eilen että penikat on vähän jumissa. Sitä se asfaltilla juoksu teettää, toivottavasti eivät ala häiriköidä pahemmin ennen viikonloppua.

Olin viime viikolla myös minitanssikurssilla, tällä kertaa pitkästä aikaa coupé décaléa. Kunnon etureisitreeni (muun muassa) ja totaalinen endorfiinieuforia - fantastista! Tanssi on vaan niin parasta. Kun pääsi vielä kiipeilemään, niin siitähän tulikin varsin loistava ja monipuolinen liikuntaviikko :)

Kyllä on hyvä mieli kun on päässyt treenaamaan kunnolla!

Ainiin, taisin luvata kirjoittaa sen terveysliikuntakirjoituksen, krhöm...


Viikko 34:

Ma: juoksu / 50 min
Ti: coupé décalé / 2 h
Ke: -
To: kiipeily / 2 h
Pe: -
La: juoksu + intervallit / 35 min
Su: marja- ja sieniretki / 4 h

Liikuntaa yhteensä: 9 h 25 min

Pää pyörällä

Elämässä on niin paljon kaikenlaista menoa ja meininkiä, että blogin kirjoittamiselle ei meinaa löytyä aikaa eikä energiaa. Kirjoitan tähän kuitenkin viime viikon liikunnat, koska pää on niin sekaisin etten kohta enää muista niitä.

Lenkkeily alkaa sujua mukavasti, ja pääsin lauantaina myös kalliokiipeilemään Tampereen Viitapohjaan. Kyllä voi muuten lihakset mennä jumiin parin 12-metrisen reitin kiipeämisestä! Kalliolla oma haasteeni on erityisesti pienet jalkaotteet, kun seinällä on tottunut asettamaan jalkaterän mukavasti leveälle otteelle lepäämään. Kalliolla hyvä ote voi olla sentin levyinen kolo kivessä, tai vain muuta kalliota loivemmassa kulmassa oleva kohta, ei siis mikään kunnollinen "askelma". Tämä vaatii jalkaterältä aika paljon enemmän notkeutta, eikä jo ennestään jumissa olevat jalkapohjan ja pohkeen lihakset tietenkään auta asiaa ollenkaan. En myöskään luota jalkoihini tarpeeksi, vaan jään miettimään liikaa paikalleen kun pelkään otteen lipsahtamista. Eihän siinä mitään vaaraa oikeasti ole, mutta ihmismieli on välillä hankala kaveri ;) Mutta hauskaa oli silti! :)

Yritän viikonloppuna löytää aikaa seuraavaan kunnon postaukseen, aiheena terveysliikunta.


Viikko 33:

Ma: -
Ti: -
Ke: puistojumppa / 1 h
To: kävely-juoksulenkki / 1 h
Pe: -
La: kalliokiipeily + mustikanpoiminta / 1 h 30 min
Su: kävely-intervallilenkki / 45 min

Liikuntaa yhteensä: 4 h 15 min

Viime viikolta

Laitan nyt vaan lyhyen päiväkirjapäivityksen viime viikon treeneistä. Kuten jo mainitsin, aloitin juoksemisen. Lisäksi olimme työporukalla seikkailemassa Nuuksiossa, eli torstaille tuli mukava kavalkadi kaikenlaista metsäliikuntaa :)

Nyt olen vähän flunssassa ja kurkku on kipeä, mutta toivottavasti pääsen taas pian liikkeelle.

Viikko 32:

Ma: reipas kävelylenkki / 1 h
Ti: hölkkä + intervallit / 30 min
Ke: puistojumppa / 1 h
To: kävely, melonta ja pyöräily / 3 h
Pe: -
La: hölkkä + intervallit / 30 min
Su: rauhallinen kävelylenkki / 1 h

Liikuntaa yhteensä: 7 h

Opiskelua, mustikoita ja juoksuaskeleita

Viime viikolta onkin kaikenlaisia kuulumisia mielessä.

Ensinnäkin, viime torstaina oli liikuntalääketieteen ensimmäisen jakson tentti, aiheena elimistön rakenne ja toiminta. Sain luettua kohtuu hyvin, ja sen verran asiaa oli päässä että pari tuntia sai kirjoitella käsi krampissa.  Se on toki eri asia, kuinka suuren osan yksityiskohdista muistaa enää vähän ajan kuluttua... Paljon oli kysymyksiä, mutta tentin jälkeen oli sellainen olo että se meni ihan mukavasti kuitenkin. Tulokset tulee muutaman viikon päästä.

Tällä viikolla on seuraava luentojakso aiheesta liikunta ja sairaudet. Jaksolla käydään läpi sitä miten liikunnalla voi vaikuttaa yleisimpiin sydän- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin, diabetekseen, hengityselinsairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin. Tämä on tosi kiinnostava aihe, koska olen sitä mieltä että liikunta on myös lääke ja välttämätöntä hyvän toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Lauantaina kävimme mustikkametsässä. Kyllä muuten parin tunninkin poimiminen tuntuu seuraavana päivänä mukavasti hartioissa ja pakaroissa. Viime viikolla Hesarin kolumnissa otettiin kantaa siihen, mikä on "oikeaa liikuntaa". Itse olen sitä mieltä, että kaikki liikunta on hyvästä, suoritettiinpa se työmatkalla, marjametsässä tai kuntosalilla. Kirjoitan tästä aiheesta ja liikuntasuosituksista myöhemmin lisää.

Otin aiemmin kesällä haasteen vastaan ja ilmoittauduin Midnight Runille. Se juostaan 1.9., matka on 10 kilometriä. En ole juurikaan juossut viime aikoina, joten jotain treeniä tässä pitää alkaa tekemään. Pari vuotta sitten juoksin puolimaratonin, mutta noin yleisesti juoksu ei kuulu suosikkilajeihini. Kestävyyskunnon ja hapenottokyvyn kannalta se olisi kyllä todella hyvä laji.

Ajattelin aloittaa harjoittelun maltillisesti, ja lähdin maanantaina reippaalle kävelylenkille. Viimeisen kilometrin matkalla päätin kokeilla muutaman juoksuaskeleen. Hölkkäsin ensin melko hiljaa, mutta kovensin tahtia loppua kohti. Yllättäen se ei tuntunutkaan yhtään pahalta, kuntoa onkin enemmän kuin odotin.

Kokemuksesta innostuneena päätin sitten eilen kokeilla lyhyttä intervallilenkkiä. Ensin hölkkäilin rennosti parikymmentä minuuttia, tuntui ihan mukavalta. Sitten vedin muutaman intervallipätkän kovemmalla vauhdilla ja väliin taas hölkkäilin. Lopuksi tein mielen virkistykseksi pakara-, polvennosto- ja sivuttainjuoksua. Koko harjoitus kesti vain puoli tuntia, mutta kyllä siinä hiki tuli. Ilahduttava bonus oli sekin, että pakarajuoksussa sain kannat oikeasti osumaan pakaroihin - en muista milloin viimeksi niin olisi käynyt. Olen siis notkeutunut, jee :)

Ajattelin käydä lenkillä kolmisen kertaa viikossa, kaksi lenkkiä voisi olla intensiivisempiä ja lyhyempiä, ja kolmas pidempi ja rauhallisempi. Intervalliharjoittelu parantaa juoksuvauhtia ja hapenottokykyä, ja pidemmät lenkit kestävyyskuntoa. Tällä hetkellä muut treenit tulevat lähinnä puistojumpasta ja satunnaisesti kiipeilyseinältä, joten kolme lenkkiä mahtuu hyvin viikko-ohjelmaan.


Viikko 31:

Ma: -
Ti: -
Ke: puistojumppa, Vetreä Keho / 1 h
To: -
Pe: -
La: mustikanpoiminta / 2 h 30 min
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 3 h 30  min

Melontaa Repovedellä

Olin viime viikonloppuna ensimmäisellä kunnon melontaretkellä kaverin kanssa. Suunnaksi otettiin Repovesi, koska alue sopii hyvin aloittelijoille. Vuokrasimme kajakit Kuutin Kolosta, ja saimme kaikin puolin erinomaista palvelua.

Ajankohta päätettiin hyvissä ajoin, joten sääennusteita ei paljon auttanut murehtia. Eikä niissä paljon murehdittavaa ollutkaan, koska osuimme ehdottomasti kesän helteisimpään viikonloppuun. Aurinko porotteli laineille, eikä tuulta ollut kuin nimeksi - ensiluokkainen joskin hieman hikinen melontasää.

Aloitimme retken Lapinsalmelta. Ennen vesille lähtöä kävimme katsomassa Lapinsalmen riippusillan. Saimme nyssäkät ja pussukat pakattua kajakkeihin, ja tarkoitus oli mennä yöksi Määkijään. Pieni telttailualue oli ihan täynnä, joten palasimme samaa reittiä takaisin ja pystytimme leirimme sen sijaan Kapiaveden tulipaikalle. Sielläkin oli muutama teltta, mutta mahduimme hyvin sekaan. Paikka oli kaunis, ja illan tummetessa ihastelimme kalliorannan  mäntyjen välistä pilkottelevaa kuutamoa. Hyttysiä ei ollut ihme kyllä juuri ollenkaan. Makkara paistui iltapalaksi nuotiolla.

Aamulla ensi töikseni menin aamu-uinnille. Vesi oli suunnilleen yhtä lämmintä kuin ilmakin, ihanan virkistävää. Keittelimme aamupuurot trangialla ja pakkailimme kamppeita. Mikään kiire ei ollut, lähdimme liikkeelle puolenpäivän aikoihin.

Suuntasimme Lapinsalmen läpi ja muutaman saaren välistä pohjoiseen. Vauhti oli rauhallinen, mutta toisaalta välimatkatkin lyhyitä. Ihastelimme lumpeita ja sukeltelevia vesilintuja. Jossain vaiheessa huomasimme olevamme lähellä Karhulahtea, joten kävimme varaamassa itsellemme telttapaikan illaksi. Laiturissa oli muutama muukin kanootti parkissa, ja paikalla turistiryhmä eväs- ja uimatauolla.

Teltan pystytyksen jälkeen meloimme lounaalle Kuutinkanavaan. Kävelimme vanhan tukinuittorännin viertä kaivolle täydentämään vesivarastot. Kuutinkanavan ohi olisi voinut myös kantaa kajakit Tervajärvelle, mutta emme jaksaneet alkaa urheilemaan ilman kanoottikärryä. Saimme myös vinkin mennä melomaan Hirvenpäänojalle, mutta se taas oli hieman liian kaukana senhetkiseen sijaintiimme nähden.

Emme siis voi kehua kerätyillä kilometreillä, mutta toisaalta helteinen keli oli hitaasta vauhdista huolimatta yllättävänkin uuvuttava. Kävimme vilkaisemassa Löppösen luolaa ja kiersimme vielä katselemassa lähiympäristöä (paarmoja kimpustamme huitoen). Sen jälkeen tuntui hyvältä idealta meloa takaisin Karhulahteen iltapäiväuinnille.

Uinnin ja laiturilla lekottelun jälkeen otimme ruuanlaittovälineet mukaan ja lähdimme iltakävelylle Olhavanvuorelle. Laskeva aurinko väritti kallion punertavaksi, kun istuimme kanakeittopäivällisellä kauniissa maisemassa. Alhaalla joku souteli kiipeilyseinän viertä, ehkä uusia reittejä tutkaillen. Edes hyttyset tai paarmat eivät häirinneet oloamme.

Auringon laskiessa palasimme Olhavan kaivon kautta Karhulahteen perinteiselle iltakaakaolle. Hyttysetkin olivat kaivautuneet koloistaan, joten me kaivelimme Offia laukusta. Meidän lisäksemme leirissä oli vain yksi yksinäinen kulkija, jonka kanssa jutustelimme illan pimetessä.

Yöllä heräsin, kun ukkonen jysähteli ja sade ripsi teltan kattoon. Vaikka olimme ihan suojassa, niin telttakankaan ja suljettujen luomienkin läpi välähtelevät salamat ja jytinä saivat silti varuilleen. Nukahdin kunnolla uudelleen vasta kun rintama heikkeni parin tunnin päästä.

Aamulla katselin säätiedotusta, ja uusista ukkosista varoiteltiin iltapäiväksi. Kuivasimme teltasta enimmät kosteudet ja pakkasimme kamppeet, jotta emme jäisi mahdollisen ukkoskuuron armoille. Aamiaisen jälkiä siivotessa ripsahti niskaan muutama tippa vettä, mutta sen enempää ei sitten lopulta tullut.

Tuuli oli hieman kovempi kuin edellisenä päivänä, mutta onneksi myötäinen. Aurinko meni pilveen, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa kun lämpötila nousi lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Ihastelimme rantoja koristavia kesämökkejä - tuollaisen kun saisi!

Meloimme palauttamaan kajakit Kuutin Kololle, missä ystävällinen isäntäväki tarjosi meille vielä pullakahvit. Sitten olikin aika lähteä bussilla kohti kotia.

Ensimmäinen melontaretki oli siis varsin leppoisa, mutta toisaalta juuri sellainen mukavan rento, millainen sen pitääkin olla. Nyt pystyy hieman arvioimaan omaa melontakuntoa, osaa varmasti rantautua sekä rantaan että laiturille, ja tietää kuinka paljon tavaraa kajakkiin mahtuu.

Odotan malttamattomana seuraavaa seikkailua!


Viikko 30:

Ma: -
Ti: -
Ke: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h
To: -
Pe: melonta / 1 h
La: melonta + kävely / 3 h 30 min + 1 h
Su: melonta / 1 h 30 min

Liikuntaa yhteensä: 8 h

Tanssijalan vetreytystä

En ehtinyt ennen lomaa päivitellä liikuntapäiväkirjaakaan. Kesäkuun viimeinen viikko meni melko tyypillisissä kuvioissa, kävin parilla lenkillä ja kerran kiipeilemässä. Puistojumpat peruuntuivat sateen ja liian vähäisen kävijämäärän vuoksi. Viime viikolla oli melko sama kuvio, mutta loppuviikko oli vaihteeksi tanssipainotteinen.

Torstaina oli dancehall-tiiviskurssi. Olen jonkin verran aiempien ohjaajakoulutusteni yhteydessä tanssinut dancehallia, mutta oikeastaan innostuin siitä enemmän vasta kun näin videota yhden suosikkiohjaajani dancehall-tunnilta. Sitten oli ihan pakko mennä itsekin veivaamaan!

Dancehall on kotoisin Jamaikalta, tosin viime vuosina se on "modernisoitunut" ja levinnyt muuallekin. Tunnetuimpia artisteja tällä hetkellä on Sean Paul, jonka hittiä She Doesn't Mind soitetaan täälläkin aika aktiivisesti radiossa.

Dancehallille on tyypillistä aika, hmm, rohkea liikekieli :D Toki täällä Suomessa ollaan ehkä hieman vaatimattomampia, ja jokainen voi tanssia tyylillään. Löysin hyvän kuvauksen lajista Ylioppilaslehden sivuilta.

Tässä videossa puolestaan näkyy hyvin tyypillistä dancehall-koreografiaa.


Viikonloppuna suuntasin Tampereelle Fest Afrika -festareille. Sinne oli taas saatu hyviä bändejä ja artisteja, joten autenttista tunnelmaa riitti. Osallistuin lauantaina tansanialaisen opettajan vetämään ndombolo-työpajaan. Extra Bongo -bändin kanssa esiintyvä Super Nyamwela opetti meille pätkän heidän lavakoreografiastaan, hauska kokemus eikä sarjakaan yllättäen ollut liian vaikea. Ndombolo on Afrikan tämän hetken ehkä suosituin tanssityyli, joka pohjautuu alun perin soukous-musiikkiin.

Valitettavasti itse missasin kyseisen bändin keikan, koska en jaksanut bilettää kahtena iltana niin myöhään. Näin jälkeenpäin harmittaa, koska meno oli kuulemma loistava! Mutta mutta, sama bändi esiintyy keskiviikkona Helsingissä, joten ehkä kaikkea ei ole vielä menetetty...

Toisena iltana onneksi näin Awilo Longomban keikan, joka valitettavasti äänentoisto-ongelmien vuoksi jäi ilmeisesti hieman aiottua lyhyemmäksi. Meno oli silti aivan mahtava ja yleisön keskuudessa fiilis korkealla, koska Awilo on yksi kaikkien aikojen suosituimmista soukous-artisteista. Hetken aikaa saattoi kuvitella olevansa jossain muualla kuin Tampereella :)


Viikko 29:

Ma: kävelylenkki / 1 h
Ti: kiipeily / 2 h
Ke: kävelylenkki / 1 h 45 min
To: dancehall / 2 h
Pe: -
La: ndombolo / 1 h 30 min
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 8 h 15 min

Lomakuulumisia

Lomareissuille mennään lomailemaan, ei treenaamaan, mutta tänä kesänä kohteena oli Kroatia. Ulkoilumahdollisuuksista tunnetussa maassa ei voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, joten kymmenen päivän reissuun mahdutettiin pari liikuntasessiota. Olin etukäteen varannut meille puolen päivän kalliokiipeilyretken, ja melontaakin piti päästä kokeilemaan.


Kalkkikiven kutsu

Kroatian kalliot ovat oivallisia kiipeilypaikkoja. Pelkästään Splitin ympäristössä reittejä on kuulemma yhtä paljon kuin koko Suomessa. Pääsimme kokeilemaan muutamaa reittiä Omišin alueella. Aloitimme helposta 4c:stä, ja haastavin reiteistä oli 5c-tasoinen halkeamareitti.

Reittien pituudet olivat 25-35 metriä, eli paljon pidempiä kuin täällä Suomen sisätiloissa, missä oma maksimini on 16 metriä. Tosin positiivisessa kulmassa oleva kallio auttoi osassa reittejä merkittävästi, eikä matka tuntunut ollenkaan pitkältä. Yllättäen myöskään kädet eivät väsyneet juurikaan, eivätkä sormenpäätkään hiertyneet vaikka kalliossa oli napakka kitka.

Kiipeäminen luonnonkalliolla oli todella melko erilaista kuin sisäseinällä. Muistan ajatelleeni siinä seinällä roikkuessani, että ulkona kiipeäminen on jotenkin luontevampaa. Ehkä sen vuoksi, että otevaihtoehtoja oli enemmän, toisin kuin sisällä missä seurataan selkeästi merkittyä reittiä. Kalkkikiven muodostamiin kallioihin syntyy luontaisesti koloja ja halkeamia, joten maasto sopii erinomaisesti kiipeilyyn.

Ohjaajamme olivat aivan loistavia tyyppejä, ja selvästi halusivat että pääsemme reitit ylös asti. Neuvoja tuli paljon, ja varsinkin viimeisellä, vaikeimmalla reitillä köyttäkin pidettiin suhteellisen kireällä ;) Ihan ilman apuja en siis voi sanoa kiivenneeni, mutta ideana olikin kokeilla kalliokiipeilyä ja saada hyvä fiilis, eikä pyrkiä täydelliseen suoritukseen. Sain kyllä myös ajoittain kehuja tekniikastani, joka tosin hieman hajosi heti kun pääsi ylemmäs, sen verran väsyttäviä pari viimeistä reittiä varsinkin olivat.

Kalliokiipeilykärpänen taisi purra aika kovaa, kun mielessä kutkuttelee jo seuraavaa reissu Kroatiaan. Sitä ennen toki koitan päästä jonnekin Suomen kohteeseen harjoittelemaan.

Keikuntaa aalloilla

Melontaretkellä pääsimme kokeilemaan sit-on-top-kajakkikaksikkoa. Etukäteisasenteestani huolimatta kajakki oli tukeva ja helppo meloa, tosin peränpitäjä-mieheni oli sitä mieltä että melontatahtini on liian epämääräinen eikä siinä voi mitenkään pysyä mukana. Kajakki tuntui vakaalta jopa aika reippaissa aalloissa. Pääsimme melomaan pätkän matkaa myös lintujen suosimalla jokisuistoalueella, mukavaa vaihtelua merellä melomiseen.

Sit-on-top-kajakit eivät oikein taitaisi toimia näissä kotimaan oloissa, kun veden lämpötila on kahdenkymmenenviiden sijasta korkeintaan viisitoista. Jalat kastuivat kokonaan, tosin kovassa helteessä se oli ihan mukavaakin, koska kuumuus haihtui kehosta eikä missään vaiheessa neljän tunnin reissua tullut huono olo. Kädet meinasivat jossain vaiheessa krampata, kun normaalisti olemme tehneet vain parituntisia melontaretkiä, mutta pääsimme kuitenkin hyvissä voimissa loppuun asti. Hauska kokemus kaikin puolin!


Muuta varsinaista urheilua en lomalla harrastanutkaan, mutta reissussa tuli tietysti käveltyä aika paljon. Kyllä siinä 35 asteen helteessä varmaan jokunen kalorikin paloi, tosin yritin kovasti korvata niitä syömällä useita jäätelöitä...

Otetaan mallia lapsista

Olen ihan hurahtanut ketteryys- ja koordinaatioharjoituksiin. Niiden tekeminen on kuin hauskaa leikkiä, mutta samaan aikaan todella tehokasta.

Lapset perinteisesti leikkivät, hyppivät, juoksevat, loikkivat, kiipeilevät ja heittävät palloa. Aikuisilla tämän tyyppinen liikkuminen jää aika vähiin, varsinkin jos harrastaa lähinnä Suomen suosituinta liikuntalajia eli kävelylenkkeilyä. Kaikki kunnia lajille, kävelenhän itsekin, mutta ihmisen keho on alun perin suunniteltu paljon monipuolisempaan liikkumiseen.

Kuten olen täällä kirjoittanut aikaisemminkin, olen inspiroitunut toiminnallisesta harjoittelusta. Olen ottanut kävelylenkkeihin mausteeksi erilaisia hyppyjä ja juoksuharjoituksia, ja Vetreä Keho -tunneilla olemme leikkineet muun muassa polvihippaa, heitelleet tennispalloja ja kokeilleet erilaisia tasapainoharjoituksia.

Tässä muutamia vinkkejä harjoittelun monipuolistamiseen:

Hypyt
- tasajalkaa sivulle / eteen-taakse (esim. viivan yli)
- yhdellä jalalla sivulle / eteen-taakse
- tasajalkaa portaita ylös / alas
- yhdellä jalalla portaita ylös / alas
- haara-perus
- hiihtohypyt
- kiertohyppely
- laukkahypyt

Juoksu
- polvennosto
- kanta pakaraan
- sivuttain
- takaperin (itse asiassa en ole vielä muistanut kokeilla takaperin juoksua, mutta tämä houkuttaa kokeilemaan)

Pallon heitto
- yhdellä / kahdella kädellä
- vasemmalla / oikealla
- ylä- tai alakautta
- selän takaa
- jalan alta

Tasapaino
- yhdellä jalalla seisominen
- vaaka taakse / sivulle / eteen
- yhdellä jalalla seisominen silmät kiinni
- jalat peräkkäin seisominen + vartalon taivutus sivulle
- varpailla, kantapäillä tai kyykyssä kävely

Muita
- rapukävely
- karhukävely
- mittarimato

Näitä voi myös yhdistellä, esimerkiksi hyppely + juoksuspurtti tai pallon heittely yhdellä jalalla seisten. Olen juuri nyt erityisen innostunut portaiden hyppimisestä, se vetreyttää mukavasti ainaisessa jumissa olevia pohkeita. Tietysti jälkeenpäin pitäisi muistaa venytellä hyvin.

Löysin netistä pari linkkiä, joissa on hyviä vinkkejä koordinaation ja ketteryyden harjoitteluun. Vantaan voimisteluseuran sivuilta löytyi 3-9-vuotiaille suunnattu opetusohjelma, kuulostaa hauskalta! :) Innosportin sivuilla on ohjeet liiketaitotestiin, tätä pitää myös kokeilla joskus.

Näitä kaikkia harjoituksia voi tehdä ihan missä vaan. Nurmikolla, hiekkakentällä, mökillä tai kaupungissa. Niitä voi ja kannattaa kokeilla tehdä myös paljain jaloin, se aktivoi jalkapohjan lihaksia ja tuntuma on erilainen.

Harjoitusten ei tarvitse edes olla pitkiä, itse asiassa kymmenessäkin minuutissa saa aikaan jo todella hyvän treenin. Ketteryys- ja koordinaatioharjoitukset voi yhdistää vaikka kävely- tai juoksulenkkiin, tai miksei niistä voisi nautiskella sellaisenaankin. Kaikenlaiset pihapelit ja leikit ovat myös erittäin hyviä koordinaation ja ketteryyden kehittämisessä.

Lapsenmielistä treenikesää!

Pikapäivitys viime viikosta

Viime viikko meni tutuissa merkeissä, ja loppuviikosta juhlittiin juhannusta. Tiistain puistojumppa peruuntui joten reippailin Humallahdelle ja hyppelin taas pitkin kallioita :)


Viikko 25:

Ma: kiipeily / 2 h
Ti: kävelylenkki + koordinaatio- ja lihaskuntoharjoitus / 45 min + 15 min
Ke: puistojumppa: Vetreä Keho / 1 h
To: melonta / 2 h
Pe-Su: -

Liikuntaa yhteensä: 6 h

Sohvajumppaa

Aktiivisena liikkujana täytyy välillä tietysti harrastaa urheilua myös sohvan puolella. En todellakaan ole jalkapalloilija, mutta seuraan tällä hetkellä varsin innokkaasti jalkapallon EM-kisoja.

Suosikkijoukkuetta ei ole vielä valikoitunut, mutta yleensä olen peleissä altavastaajien puolella. Toisaalta koska en fanita ketään, en myöskään pety pahasti, olipa tulos mikä hyvänsä. Näin ollen ei tarvitse jännittää liikaa, ja toisaalta ei harmita vaikka joku peli jäisi näkemättä. Kuitenkin viimeiset puolitoista viikkoa televisio on kääntynyt poikkeuksetta Yle HD -kanavalle puoli kymmeneltä illalla, mikäli olen ollut kotona.

Sillä ei oikeastaan ole mitään vaikutusta, että mies haluaa katsoa jalkapalloa yhtä paljon kuin minäkin, sillä vaihdan jalkapallokanavalle vaikka olisin yksin. Matsin aikana voi myös samalla puuhastella muita asioita (kuten ommella kesämekkoa) ja vilkuilla peliä riittävässä määrin toisella silmällä.

Penkkiurheilua tulee harrastettua aina isompien kisojen yhteydessä. Jääkiekon MM-kisat, jalkapallo, yleisurheilu tai olympialaiset vetävät poikkeuksetta ruudun ääreen. Satunnaisemmin saatan katsella jotain muutakin, kuten talvella hiihtoa tai joskus voimistelua tai tanssia jos niitä sattuu tulemaan. Mies seuraa talvellakin Englannin liigaa, joskus tulee niitäkin pelejä vilkuiltua paremman puutteessa.

Nuo penkkiurheilulajit näemmä eroavat aika paljon näistä itse harrastamistani, mutta oikeastaan penkkiurheilu on minulle nimenomaan semmoista mukavaa taustaohjelmaa ja rentoutusta. Sitä ei tarvi seurata intensiivisesti, mutta toisaalta jännitystäkin löytyy jos haluaa. Kun kisoja seuraa alusta asti, niihin myös koukuttuu helpommin, ja finaalit onkin sitten ihan pakko nähdä ;)

--

Viime viikolla alkuviikosta tuli oltua aktiivinen liikunnan suhteen, mutta loppuviikko meni sitten erilaisissa sosiaalisissa menoissa. Otin vahingon takaisin eilen tahkoamalla hikisen parituntisen kiipeilyseinällä. Olispa aina yhtä tehokasta!


Viikko 24:

Ma: melonta / 2 h (kevyt vauhti)
Ti: puistojumppa: Vetreä Keho /  1h
Ke: puistojumppa: Vetreä Keho / 1 h
To: kiipeily / 2 h
Pe-Su: -

Liikuntaa yhteensä: 6 h

Tässä se on!

Vetreä Keho -tunti harjoittaa koko kehoa monipuolisesti kehittäen koordinaatiota, ketteryyttä, kehonhallintaa, voimaa ja liikkuvuutta. Tavoitteena on, että tunnin jälkeen tunnet olosi vetreäksi ja virkeäksi. Tule kokeilemaan, mitä kaikkea hauskaa voit tehdä kehollasi!

Nyt se on julkaistu - nimittäin oma tuntikonseptini nimeltä Vetreä Keho. Ensimmäiset kokeilut vedettiin tänään ja eilen, ja palaute tuntui olevan varsin positiivista.

Jokainen voi osallistua tunnille omalla kuntotasollaan. Liikkeet ovat mahdollisimman monipuolisia ja sellaisia, mitä muilla ryhmäliikuntatunneilla ei juurikaan tehdä. Tärkeintä kuitenkin on, että tunnilla on hauskaa!

Tunti alkaa leikinomaisella alkulämmittelyllä. Näillä ensimmäisillä tunneilla leikimme seuraa johtajaa, jossa jokainen vuorollaan sai keksiä sopivan lämmittelyliikkeen. Leikkiä vaihdellaan eri kerroilla ja osallistujamäärän mukaan. Aikuiset leikkivät ihan liian vähän!

Seuraavaksi tulee jakso koordinaatio-, ketteryys-, ja tasapainoharjoituksia. Heittelimme palloa, teimme hyppyharjoituksia, vedimme lyhyitä juoksuspurtteja ja harjoitimme tasapainoa muutamalla eri liikkeellä. Variaatioita voi näihin liikkeisiin keksiä loputtomasti, ja hyvä puoli on se, että jokainen voi tehdä niitä oman jaksamisen ja taidon mukaan.

Kun syke on saatu hypyillä ja spurteilla nostettua, siirrytään lihaskunto-osuuteen. Tarkoitus on tehdä lihaskuntoliikkeitä, jotka voiman lisäksi kehittävät kehonhallintaa ja liikkuvuutta. Olen ottanut niihin ideoita mm. bootcamp-treeneistä ja toiminnallisesta harjoittelusta.

Lopussa tehdään vielä kevyet venyttelyt, ja ihan viimeiseksi laitetaan silmät kiinni ja rentoudutaan hetken aikaa. Toivottavasti tunnin jälkeen kaikilla osallistujilla on virkeä ja vetreä olo :)



PS. Tuntia pääsee toistaiseksi kokeilemaan Puistolan Urheilijoiden puistojumpassa, tervetuloa!

Sukellus opintoputkeen

Pää pullollaan tietoa, jalat tolkuttomassa jumissa. Näin voisi tiivistää liikuntalääketieteen ensimmäisen opiskeluviikonlopun annin. Kolme päivää eli 17 tuntia puhdasta asiaa ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta. Huhhuh.

Silti huomasin kysyväni itseltäni: miksi ihmeessä en ole tullut tänne jo aikaisemmin? Alkoi oikein huvittaa, kun mietin lukion biologian tunteja. Silloin kävin vain pakolliset kurssit, enkä todellakaan osannut ajatella että joku päivä lähtisin vielä opiskelemaan kyseistä ainetta, ja kuinka mielenkiintoista se voisi olla.

Solujen rakenne ja toiminta, luusto, lihaksisto, aivot, verenkierto, ruuansulatus, hermojärjestelmä, aistit... Aivan tolkuttomasti asiaa, ja silti jaksoin istua ja kuunnella herpaantumatta.

Ainoa miinuspuoli oli todella pitkäksi venyneet päivät. Jalathan ei siitä tykänneet ollenkaan, vaan menivät ihan tukkoon. Yritin sitten jumpalla, venyttelyllä ja fitrollerilla availla niitä viikonloppuna, hieman heikolla menestyksellä.

Olen silti aivan innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta. Olen aina tykännyt opiskelusta, siitä saa jotenkin uutta virtaa ja ideoita. Kun aihe on vielä näin kiinnostava, niin tää on ihan mun juttu. Jes!



Viikko 23:

ma: kiipeily / 2 h
ti: puistojumppa: tanssi / 1 h
ke: puistojumppa: tanssi / 1 h
to: -
pe: -
la: -
su: kävelylenkki / 1 h 30 min



Liikuntaa yhteensä: 5 h 30 min

Puistojumppaa

Heippa taas! Viime viikko oli vaihteeksi hieman rauhallisempi, mutta ne muutamat tunnit kyllä sitäkin mukavampia. Puistojumpassa vedin salsaa ja reggaetonia, hieman koleasta kelistä huolimatta tanssit meni molemmilta ryhmiltä tosi hyvin ja ilmeisesti muillakin kuin itselläni oli hauskaa. On aina kiva saada positiivista palautetta :) Menevä musiikki ja hyvin sujunut tunti kyllä piristävät joka kerta, vaikka olisi muuten jotenkin kurja päivä.

Pidän siis puistojumppaa kaksi kertaa viikossa, teema vaihtuu parin viikon välein. Puistojumppa on hieman harhaanjohtava sana, koska en oikeastaan vedä ollenkaan mitään perusjumppaa. Kaksi ensimmäistä viikkoa tehtiin kuntopiiriä. Tällä viikolla mennään vielä tanssimeiningeissä, mutta ensi viikolla luvassa on jotain uutta ja erilaista, kun "lanseeraan" oman konseptini. Hui, jänskää - ja kivaa! Toivottavasti joku muukin tykkää... ;)


Viikko 22:

Ma: -
Ti: puistojumppa: salsa + reggaeton / 1 h
Ke: puistojumppa: salsa + reggaeton / 1 h
To: -
Pe: kävelylenkki / 45 min
La: -
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 2 h 45 min

Melontakauden avaus

Kauden ensimmäinen melontaretki suoritettiin eilen täydellisessä säässä. Vuokrasimme miehen ja parin kaverin kanssa kajakit Vuosaaren melontakeskuksesta Ramsinniemestä ja lähdimme nautiskelemaan kolmeksi tunniksi Helsingin saaristosta.

Kävin melontakurssin viime kesänä kaverin innostamana, ja ehdimme sen jälkeen vesille viitisen kertaa. Nyt aloitamme kauden vähän aikaisemmin, toivottavasti melontatuntejakin ehtii kertyä enemmän. Melomaanhan voi aivan hyvin mennä ilman kurssiakin, mutta viikonlopun kurssilla sai paljon tekniikkavinkkejä ja siellä opeteltiin myös pelastautuminen kaatuneesta kajakista. Ei hassumpi taito, vaikkei kaatuminen hyvällä kesäsäällä ja leveäpohjaisella kajakilla kovin todennäköistä olekaan.

Lähdimme Vuosaaresta itään kohti Kalliosaarta, jonne on vajaan kolmen kilometrin matka. Välille ei onneksi satu kuin yksi virallinen veneväylä, ja se oli näin alkukesästä ihan hiljainen. Koska aikaa oli, mutkittelimme rannan tuntumassa pieniä luotoja kierrellen. Liian lähelle ei sovi keväisin mennä, etteivät pesivät linnut hyökkää niskaan. Aurinko paistoi, lämpöä oli parikymmentä astetta. Meri liplatteli kevyesti pienessä tuulessa. Täydellistä!

Kalliosaari on suosittu taukopaikka, ja siellä näyttikin olevan porukkaa. Yksi vähän isompi venekin oli ankkurissa rannan tuntumassa. Otimme suunnan saaren pohjoispuolelle toivoen sen olevan hieman rauhallisempi. Kallion viertä meloessamme huomasimme kivellä lintupoikueen, joka näin jälkikäteen tarkistettuna taisi olla isokoskeloperhe. Voi kun ne pikkuiset olivat söpöjä! Kamera ei harmi kyllä ollut käsillä, ja mokomat lähtivät meitä sitten karkuunkin.

Saaren pohjoispuolen kalliot näyttivät mukavilta, eikä muita retkeilijöitä näkynyt. Rantauduimme kallioiden välissä olevaan pieneen koloon, ja nousimme kajakeista hieman liukastellen. Etsimme sopivan paikan ja kaivelimme piknik-eväät laukusta: täytettyjä leipiä, vihannestikkuja, mustikkapiirakkaa ja kahvia. Nam! Katselimme ihania maisemia ja nautiskelimme kiireettömästä olemisesta. 

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä oli lähdettävä paluumatkalle. Kajakkeihin asettautuminen ei sujunut ihan kuin tanssi, parikin meistä meinasi dipata itsensä mereen. Onneksi mitään isompia haavereita ei sattunut, ja kesä kuivaa housunlahkeet...

Paluumatkalla luoteistuuli pääsi paikoittain hieman puhaltelemaan vastaan, ja vuokrausajan lähestyessä loppuaan vauhdin sai pitääkin ihan reippaana. Melonta on kyllä varsin tehokasta hartiatreeniä, oli ilo huomata että loppumatkasta aloin saada rytmistä ihan mukavasti kiinni. Hartian kääntö eteen, lapa veteen kajakin etuosassa, veto taakse, pieni kääntö ranteesta ja sama toiselle puolelle. Vedon kanssa yhtäaikaa jalalla painallus vasten jalkatukea, niin saa vetoon puhtia. Tekniikkaahan ehtii hioa vaikka loppuikänsä, mutta onneksi vähemmälläkin pääsee eteenpäin.

Melontakeskuksen rannassa kannoimme kajakit pukeille, pyyhimme ne puhtaaksi ja palautimme muut varusteet ja kartat. Ja suunnittelimme jo innokkaasti seuraavia melontareissuja.


Viikko 21:

Ma: kävely / 1 h
Ti: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
Ke: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
To: -
Pe: kävely / 45 min
La: melonta / 2 h (+ tunti taukoa)
Su: kiipeily + kävelyä kaupungilla / 2 h + 2 h 

Liikuntaa yhteensä: 9 h 45 min

Kesä kutsuu liikkumaan

Kävin iltalenkillä nautiskelemassa auringosta. Kevään lämpimin päivä oli selvästi houkutellut ihmiset koloistaan, sillä Töölön rantamat oikein vilisivät porukkaa. Kadut olivat täynnä kävelijöitä ja juoksijoita, ja pyöräilijät suhauttelivat ohi. Väinämöisen urheilukentällä pelattiin jalkapalloa, puistossa poikaporukka vietti aikaa slackline-köydellä temppuillen. Hietsussa pelattiin rantalentistä ja koripalloa, joku heitteli frisbeetä ja toinen taiteili footbagilla. Rajasaaren tienoilla oli runsaasti melojia nautiskelemassa kesäillasta, ja yksi rullaluistelijakin tuli vastaan. Itse kruunasin lenkkini hyppelemällä pitkin Humallahden kallioita, ihan vaan siitä ilosta että kesä tulee! Ulkona liikkuminen on mahtavaa, eikö!


Viikko 20:

Ma: maastokävelyä Sipoonkorvessa / 4 h (reitin tarkastus lauantain retkeä varten)
Ti: kävelylenkki / 50 min
Ke: puistojumppa: lihaskunto / 1 h (oma ohjaus)
To: coupé décalé -tanssikurssi / 2 h
Pe: -
La: reppuretki Sipoonkorpeen / 5 h
Su: dancehall-tanssikurssi / 2 h

Liikuntaa yhteensä: 14 h 50 min

Reppuretkellä Sipoonkorvessa

Tällä viikolla liikuntarintamalla on tapahtunut niin monta kivaa juttua, että yksi blogikirjoitus ei riitä. Mutta aloitanpa kertomuksella eilisestä reppuretkestä.

Helsingin Latu, joka on Suomen Ladun paikallisyhdistys, järjesti lauantaina 19.5. reppuretken Sipoonkorven maisemiin. Olin ensimmäistä kertaa mukana ohjaamassa retkeilijöitä yhdessä neljän muun ohjaajan kanssa. Sipoonkorven kansallispuisto on perustettu vasta vuonna 2011, joten merkittyjä reittejä ja retkeilyrakenteita ei vielä juurikaan ole. Ehkä sen vuoksi saimmekin paikalle huimat 62 osallistujaa, jotka olivat innokkaana lähdössä tutkimaan kansallispuiston maisemia.

Lähdimme matkaan Kuusijärven ulkoilukeskuksen parkkipaikalta, ja suuntasimme itään kohti kartalle merkittyä hiihtouraa. Polku oli leveä ja helppokulkuinen, ja ihastelin jo alkumatkasta sen varrella runsaina kukkivia mustikanvarpuja. Jos halla ei vie kukkia, niin tiedänpähän minne suuntaan ensi kesänä mustikkaretkelle!

Otimme suunnan eteläkaakkoon kohti Solbackaa ja Bisajärveä. Ensimmäinen tauko pidettiin Bisan majan pihalla, kun matkaa oli kertynyt nelisen kilometriä ja aikaa mennyt reilu tunti. Kahvi ja pulla maistuivat auringossa istuskellessa. Myös kirvat olivat kovin kiinnostuneita reppuni sisällöstä; kirkkaanvihreitä ötököitä sai puistella matkasta useammallakin pyyhkäisyllä.

Bisan majalta lähdimme pikkupolkua pitkin kohti Yrjölän tilaa. Hetkeksi polku katosi, ja rämmimme pajukon läpi soratielle. Tien reunassa näimme vaskitsan, jonka joku oli ilmeisesti tallannut kuoliaaksi. Ihan turhaan, kun ei siitä ole ihmiselle mitään haittaa, ja sitä paitsi vaskitsa on rauhoitettu. Höh. Kävelimme pätkän matkaa mutaista metsäautotietä lammikoiden yli hyppien. Maanantaina tien varrella oli vielä näkynyt sinivuokkoja, kun kävimme oppaiden kesken kulkemassa reitin läpi, mutta nyt sinisiä terälehtiä näkyi vain siellä täällä maassa, jos osasi niitä hakea.

Tulimme peltoaukealle, jonka jälkeen maisema muuttuikin ihan kunnon erämetsäksi. Polku polveili kuusivaltaisen sekametsän läpi, välillä oli niin mutaista että jouduimme etsimään parempia jalansijoja sivummalta. Yhdessä kohdassa kun kiersimme kuusikon läpi, sattui kohdalle muutama korvasieni. Pakkohan ne oli poimia mukaan. Olin onneksi bongannut samat sienet jo maanantaina, joten oli varustautunut. Kumihanskat kädessä napsin sienet muovipussiin ja suljin sen tiiviisti reppuun. Korvasienimuhennosta tiedossa, nam!

Seuraava taukopaikka oli Nuotiokallio, hieno jyrkänne, jolla on pituutta 50 ja korkeuttakin jopa 10 metriä. Seinämälle on kuulemma suunniteltu parikymmentä boulderointireittiä, ja valkoisia magnesiumtäpliä näkyikin kivessä kiipeilijöiden jäljiltä. Nakit ja leivät tekivät kauppansa, ja matka jatkui. Seuraava kohde olivat isot hiidenkirnut Brännbergenin tienoilla. Maa muuttui sammaleiseksi ja kosteammaksi, ja polulla sai ylitellä ja alitella kaatuneita puita. Hiidenkirnut olivat isoja ja hienosti kallion reunaan kovertuneita, kuinka vanhoja lienevätkään.

Seuraavaksi oli tiedossa leveähkön puron ylitys. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska polulla ei ollut minkäänlaista kunnollista ylityspaikkaa. Olimme pienen etsinnän jälkeen löytäneet sopivan kohdan, josta muutaman puunrungon avulla kaikki onneksi pääsivät kuivin jaloin yli. Joku oli hakenut kännykän radiosta jääkiekkokanavan, ja tilannekatsaus kertoi Suomen joukkueen tehneen maalin. Eihän sitä täysin metsässäkään jääkiekkoa voi unohtaa, vai?

Retki alkoi olla viimeisellä neljänneksellä. Kävimme vielä katsomassa yhden ison hiidenkirnun, joka sijaitsi kallion reunalla epätodellisen kauniin valkovuokkometsikön keskellä. Harmitti, kun kamerani paristot olivat lopussa, enkä saanut kuvaa maisemasta.

Polku nousi koivikon läpi kuivempaan maastoon. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, lämmin tuuli puhalteli. Parasta retkeilyä! Pidimme viimeisen tauon kalliolla istuskellen, kunnes suuntasimme taas kohti hiihtouraa ja Kuusijärveä. Porukka oli pysynyt yllättävän hyvin kasassa, ihan loppumatkasta muutamalla matkalaisella alkoi jalka vähän painaa. Reitti ei tosiaan ollut ihan helpoimpia, ja vauhtikin oli ollut aika reipas, joten ihmekös tuo. Kyllä omissakin jaloissa tuntui.

Kahdentoista kilometrin ja viiden tunnin patikointi päättyi iloisin mielin rentouttavaan saunaan Kuusijärvellä. Varsin mainio reissu!


Lisätietoa Sipoonkorven kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivuilta.

Rakas päiväkirjani...

Lyhyestä virsi kaunis, eli viime viikon liikuntapäivitys. Maanantain jälkeen tuli useamman päivän tauko muista harrastuksista johtuen, mutta viikonloppu oli ihan onnistunut. Kävin taas seinälläkin pitkästä aikaa. Kiipeillessä huomasi kyllä taas hauskasti, miten keho toimii ja tottelee mitä kummallisimmissa asennoissa. Lihakset olivat myös seuraavana päivänä sitä mieltä, että oli tosiaan hieman erilaisia asentoja ;)

Pidin myös viime viikolla elämäni ensimmäisen gymstick-tunnin, kun lupauduin tuurailemaan vakkariohjaajaa. En ole juurikaan harrastanut kyseistä lajia, mutta voin sanoa että kyllä on tehokasta! Olin siitä vielä enemmän jumissa kuin kiipeilemisestä...

Tällä viikolla onkin sitten oikein superviikko, liikuntaa on tiedossa kuudelle päivälle. Jee!


Viikko 19:

Ma: gymstick / 1 h
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: -
La: kävelylenkki / 2 h
Su: kiipeily / 2 h

Liikuntaa yhteensä: 5 h

Ihan kikseissä

Olen juuri nyt ihan kikseissä, eli innoissani, kahdesta eri syystä. Ensinnäkin, ilmoittauduin viime viikolla avoimeen yliopistoon opiskelemaan liikuntalääketiedettä. Ajatus kutkutteli jo vuosi sitten, mutta annoin sen hautua hetken. Nyt tuntuu, että uppoutuminen anatomian ja fysiologian maailmaan on juuri se virike mitä kaipaan.

Perusopinnoissa käydään läpi sananmukaisesti ihan perusasioita, kuten elimistön toimintaa ja liikunnan ja ravinnon vaikutusta terveyteen. Perehdymme myös terveyskunnon mittaamiseen ja liikunnan turvallisuustekijöihin. Osa asioista on varmasti tuttuja, mutta olen aivan innoissani kun mietin, kuinka paljon uusia juttuja tulen oppimaan! Avoimessa voi jatkaa myös liikuntalääketieteen aineopintoihin, jos oikein innostuu.

Olen myös ihan muuten vaan innostunut opiskelusta nimenomaan yliopistossa, koska aiemmat päätutkintoni olen suorittanut ammattikorkeakoulussa ja Markkinointi-instituutissa. Avoimessa yliopistossa opiskelu onnistuu sitäpaitsi kivasti työn ohessa, liikuntalääketieteen kokopäiväopintoihin ei voi edes hakea ennen kuin aineopinnot on suoritettu avoimessa.


Toinen innostuksen aihe on ideani uudesta tuntikonseptista. Olen pikkuhiljaa koonnut palasia, joiden pohjalta voisi rakentaa hauskan, monipuolisen ja hieman erilaisen liikuntatunnin. Löysin tänään taas uuden hyvän jutun, jota ajattelin käyttää. Tunti-idea pohjautuu toiminnalliseen harjoitteluun, mutta en paljasta tässä vaiheessa enempää. Kerron kyllä, kun olen hionut ajatusta hieman pidemmälle.


Viime viikolla oli todella laiska meininki urheilun suhteen, johtuen vapusta ja muista kissanristiäisistä, mutta tänään menen pikästä aikaa tuurailemaan yhtä lihaskuntotuntia. Flunssakin on viimein kadonnut, aurinko paistaa, joten ei muuta kuin uuteen nousuun!

Viikko 18:

Ma: -
Ti: -
Ke: kiipeily / 1 h 45 min
To: -
Pe: -
La: -
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 1 h 45 min

Töppöstä toisen eteen

Kevään tullessa on mukava lähteä ulos nautiskelemaan auringosta ja vihertävästä luonnosta. Yleensä lenkkini suuntautuvat perinteikkäälle Töölönlahdelle tai vaihtoehtoisesti Seurasaareen. Useimmiten kävelen reippaasti, joskus saatan hölkkäilläkin. En kyllä varsinaisesti ole juoksun ystävä, mutta mies tykkää mennä lujempaa ja välillä lähden sitten seuraksi.

Toisinaan tuntuu että on ihan laiska kun "vain kävelee", mutta oikeastihan se on erinomaista kuntoliikuntaa. Reipastahtinen kävely on loistava laji kestävyyskunnon parantamiseen. Kestävyysliikunta parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, sopii loistavasti painonhallintaan ja pienentää mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kävely on myös turvallista ja sopii kenelle tahansa, eikä edes maksa mitään.

Lisähaastetta voi hakea ottamalla mukaan kävelysauvat tai menemällä metsäpoluille vaihtelevampaan maastoon. Kävelylenkkiin voi liittää esimerkiksi intervallijaksoja hölkäten tai jumppatuokion kalliolla tai pururadan varrelta löytyvillä liikuntatelineillä. Matkalla voi etsiä geokätköjä, tutustua lähiluontoon tai opetella vaikka suunnistamaan kartan ja kompassin avulla. Vieläkö joku väittää, että kävely on tylsä laji? ;)


Viikko 17:

Ma: kävelylenkki / 1 h 15 min
Ti: -
Ke: kävelylenkki / 30 min
To: -
Pe: -
La: kävelyretki Nuuksiossa / 2 h 30 min
Su: kävelylenkki / 1 h

Liikuntaa yhteensä: 5 h 15 min

Retkeilyelämys ihan naapurissa

Loistava sää houkutteli tänään pienelle pyörähdykselle Nuuksioon katselemaan kevätmaisemia. Helsingin keskustasta pääsee julkisilla yhteyksillä tunnissa keskelle korpea, joten autottomanakin voi kätevästi lähteä tutustumaan kansallispuiston kauniiseen luontoon. Mikäs sen parempaa!

Reittien lähtöpaikkoja on useita, ja yksi helpoimmin saavutettavista on Siikaniemi. Siikaniemestä pääsee kätevästi noin 7 kilometrin pituiselle Korpinkierrokselle, joka polveilee melko helppokulkuisena pienten järvien täplittämässä metsämaastossa.

Kiersimme lenkkiä myötäpäivään mutaisimpia lammikoita väistellen, pääosin polku oli jo kuiva ja mukava kulkea. Juurakoiden ja kivien yli pomppiessa ja tasapainoillessa tuli hauskan lapsekas olo, retkifiilis! Tuuli humisi puissa ja aurinko paistoi, ilma oli raikas.

Vajaan tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme Holma-Saarijärven nuotiopaikalle. Siellä olikin pari seuruetta jo evästauolla, ja laitoimme omatkin makkarat samoille tulille paistumaan. Holma-Saarijärven tulipaikka on nimensä mukaisesti pienen järven rannassa, melko mukavissa maisemissa. Vesi oli ihan kirkasta, kesällä siinä voisi uidakin. Holma-Saarijärveen saa myös leiriytyä, mutta hyvien kulkuyhteyksien vuoksi Nuuksiossa saattaa saada seurakseen ihan ketä tahansa. Yksityisyyttä sieltä ei siis välttämättä kannata mennä hakemaan, ja itse ainakin telttaillessa olen mielelläni rauhassa muilta kulkijoilta.

Päiväretkellä muusta seurasta ei niinkään ole haittaa. Useimmat retkeläiset muistavat viedä roskat mukanaan ja kunnioittavat muutenkin luonnon rauhaa. Lämmin kevätpäivä oli tietysti houkutellut polulle niin lapsiperheitä, turisteja kuin eläkeläisiäkin kävelysauvoineen.

Ahdettuamme itseemme makkaraa, salaattia, kahvia ja suklaata jatkoimme matkaa. Reitin puolessavälissä on Mustalampi, jonka rannalla on parikin hyvää tulipaikkaa viehättävässä kalliomaastossa. Istahdimme hetkeksi kallion päälle katselemaan Mustalammessa kelluvia turvelauttoja ja auringon kimaltelua vedessä. Muutamia lokkeja ja pari hanheakin näytti pitävän majaa järvellä. 

Pyörähdimme vielä pikku lenkin Haukkalammen luontotuvalla, jossa on paikallisesta luonnosta kertova pieni näyttely. Palasimme solisevan puron vartta pitkin takaisin päin jatkaen Korpinkierroksen ympyrän toista laitaa kohti bussipysäkkiä. Polku oli leveä ja sileä, ehkä vähän turhankin tylsä. Toisaalta on mukava että tarjolla on myös helppokulkuista maastoa, jotta mahdollisimman moni voi lähteä nauttimaan virkistävästä luontohetkestä.

Siikaniemeä lähestyessä reitti kulki pätkän hauskassa kalliomaastossa, ja aurinko paistoi niin että hetken aikaa tarkeni kulkea pelkällä t-paidalla. Voi varmaan sanoa, että kesäretkeilykausi on avattu!


Tiesittekö muuten, että mielen virkistymisen lisäksi metsäretki voi tehdä älykkäämmäksi? ;)

Lapin hankien lumoissa

Viime kirjoituksesta on hurahtanut jo kolme viikkoa. Tässä välissä olen ehtinyt sairastaa kaksi flunssaa ja viettää loistavan viikon Kilpisjärvellä lumisissa maisemissa. Sairastelusta ei sen enempää, mutta talvilomaa täytyy hehkuttaa muutamalla sanalla.

Lapin reissun tunnelma alkaa jo siitä, kun Helsingistä pääsee matkaan kohti pohjoista. Yleensä kulkuvälineenä on ollut yöjuna, mutta tällä kertaa mentiin bussilla koska kyseessä oli järjestetty reissu. Hurjat 17 tuntia kestäneen mutta yllättävän hyvin sujuneen matkan jälkeen pääsimme perille Kilpisjärven perinteikkäälle Retkeilymajalle eli Retkulle. Kamat huoneeseen ja vaatteiden vaihto, ja saman tien aurinkoisille hangille testaamaan lumikenkiä. Olen kerran aikaisemmin lyhyesti kokeillut kyseistä lajia, mutta nyt pääsin ihan kunnolla tarpomaan hankeen. Se oli aivan superhauskaa! Puuterilumessa eteneminen vaati kyllä hieman kuntoa, eikä vauhti ollut päätä huimaava, mutta ei sinne rinteille matkaa lähdetäkään mittaamaan. Lumikenkien ilo on, että niillä pystyy liikkumaan vaikka millaisessa maastossa, ja apuna syvässä hangessa olivat myös isosompaiset sauvat.

Lapin kevättalvi näytti parhaita puoliaan: joka päivä paistoi aurinko, tuulta ei ollut ollenkaan ja pakkastakin vain nimeksi. Valitettavasti jouduin pitämään muutamia välipäiviä flunssan takia, enkä siksi uskaltanut lähteä koittamaan vaativia nousuja tunturiin suksien kanssa. Onneksi tasaisempaakin maata löytyi Kilpisjärven jäältä, jota pitkin hiihtelimme muun muassa Kolmen valtakunnan rajalle. Kyseistä rajaa on sanottu jossain maailman rauhallisimmaksi rajaksi, ja sitä se varmaan onkin :) Sulassa sovussa otimme valokuvia norjalaisen retkiporukan kanssa vuorotellen. Paluumatkalla pääsimme nauttimaan evästauosta Ruotsin puolen Koltaluoktan päivätuvalla, joka oli retkeilijöiden käytössä Suomen puolen Kuohkimajärven tuvan ollessa remontissa. Tunnelmallisen kamiinan lämmössä oli mukava siemailla kuumaa mehua.

Jossain muualla Suomessa naapurimaan fasiliteettien lainaaminen saattaisi kuulostaa jopa hieman erikoiselta, mutta Kilpisjärven rajaseudulla Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen kanssakäyminen on aina ollut luontevaa. Ihmiset ovat eläneet kuin rajoja ei olisikaan, poroja on laidunnettu siellä missä on ollut sopivat maastot ja puolisoita on haettu naapurimaan puolelta. 1940-luvulle asti kylässä eli vain kaksi perhettä, mutta seudulla on aina liikkunut tutkijoita, kauppiaita ja poromiehiä. Kuulimme tarinoita seudun historiasta, ja on todellakin kiehtovaa ajatella että noinkin syrjäinen Suomen kolkka on todellisuudessa ollut kaikkea muuta kuin autio erämaa.

Toisaalta sitä autiota erämaatakin löytyy noilta suunnilta riittämiin, ja sehän meitä turisteja seudulle vetää. Käsivarressa voi tehdä vaikka useamman viikon vaelluksen näkemättä juuri ketään muuta matkalla. Olen käynyt Kilpisjärvellä kesällä useammankin kerran, tosin en ole varsinaisesti vaeltanut siellä. Nyt olin maisemissa ensimmäistä kertaa talvella, se oli erilainen mutta hieno kokemus. Oma kantti ei kestäisi lähteä vielä talvivaellukselle, mutta ohjatut päiväretket ovat kiva tapa saada tuntumaa tunturihiihtoon. Harkitsen jo seuraavaa reissua ensi keväälle, jospa silloin flunssakaan ei vaivaisi.

Viikon loppua kohti olo parani sen verran, että päätimme kipaista lumikengillä Saana-tunturin päälle. Huipun korkeus on 1029 metriä, ja nousua on Kilpisjärven pinnasta 556 metriä. Kipuamiseen meni pari tuntia, mutta maisemat olivat sen arvoiset: aurinko paistoi (edelleen) ja pääsimme ihailemaan Ruotsin puolen 1400-metrisiä huippuja, jotka kohosivat pilvien yläpuolelle lännessä. Kaunista!

Saanalle on piilotettu myös geokätkö, mutta se jäi jonnekin lumen alle odottelemaan parempia etsintäolosuhteita, kun lähdimme alaspäin. Alamäessä lumikenkien hauskuus tuli todella esille: niillä oli leppoisaa liu'utella jyrkässäkin rinteessä, kun puuterilumi jarrutti juuri sopivasti. Reidet eivät rasittuneet ollenkaan niin paljon kuin normaalisti kengillä alamäkeen kävellessä. Sauvoista oli tietysti hyötyä tasapainottelussa. Alaspäin tultiinkin paljon nopeammin, vain reilussa tunnissa. Ilma alkoi hieman pilvistyä, joten oli sopiva aika päättää onnistunut lomaviikko. Kävimme vielä hiihtelemässä viimeisen pikku lenkin, ja suuntasimme saunan kautta kohti päivällispöytää.

Lapin luonto ja tunnelma hurmaavat joka kerta. Maiseman avaruus ja yksinkertainen päivärytmi irrottavat tehokkaasti etelän kiireistä. Tarvitsee huolehtia vain siitä että päällä on tarpeeksi vaatetta ja repussa sopivasti evästä. Saa nauttia maisemista ja hiljaisuudesta, oli sitten kesä tai talvi. Kaipa tämä pohjoisen kaipuu on jossain geeneissä, kun vanhemmatkin ovat noissa maastoissa retkeilleet. Sen verran alkoi kyllä vaellusvarvasta kutkuttamaan, että eiköhän sitä ensi syksynä taas oteta rinkka selkään...


Viikko 14: (flunssaa)

Ma: -
Ti: salitreeni / 1 h
Ke-Su: -

Liikuntaa yhteensä: 1 h


Viikko 15:

Ma: tanssikurssi / 2 h
Ti: -
Ke: kiipeily / 2 h 15 min
To: -
Pe: -
La: lumikenkäily / 1 h 30 min
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 5 h 45 min


Viikko 16:

Ma: -
Ti: lumikenkäily / 2 h 30 min, hiihto / 1 h 30 min
Ke: hiihto / 3 h
To: -
Pe: lumikenkäily / 3 h 15 min, hiihto / 1 h
La: -
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 11 h 15 min

Priorisointia

Viime ja tällä viikolla olen joutunut priorisoimaan hieman enemmän muita harrastuksia liikunnan kustannuksella. Järjestötoiminta vei aikaa parina iltana, ja viikonloppuna juhlittiin miehen synttäreitä ja tavattiin kavereita. Lisäksi minulla on ollut ongelmia oikean ranteen kanssa, ilmeisesti jonkin sortin ylirasitusta kyynärvarren lihaksissa. Jouduin sen takia rajoittamaan kiipeilyä ja vaihtamaan töissäkin hiiren vasempaan käteen (sujui muuten yllättävän helposti!).

Eilen salsatunti jäi väliin kun en poikkeuksellisesti jaksanut raahautua tanssikoululle enää työpäivän jälkeen ja kotona odotti siivousurakka. Välillä täytyy pitää huusholliakin kunnossa. Tänään sentään sain käytyä salilla aamulla, se kyllä piristi! Toisaalta olen viime aikoina ollutkin niin ahkera, ettei tällaiset kevyemmät viikot haittaa.

Muutenkaan liikunnasta ei kannata stressata liikaa. Tietenkin yritän suunnitella viikkoni niin, että ehdin urheilemaan mahdollisimman paljon, mutta jos elämässä haluaa tehdä jotain muutakin kiinnostavaa, niin välillä täytyy sitten jättää treenaamista vähemmälle. Jos kokonaisuus pysyy suht järkevänä, niin ei muutamaa väliin jäänyttä harjoituskertaa kannata murehtia. En myöskään aio murehtia siitä, että viime viikonloppuna urheilu korvautui suht runsaalla määrällä hyvää ruokaa ja juomaa. Elämässä pitää välillä olla muitakin nautintoja kuin liikunta ;)


Viikko 13:

Ma: -
Ti: salitreeni / 1 h
Ke: parisalsa / 1 h
To: kiipeily / 1 h
Pe: salitreeni / 1h
La: -
Su: kävely + lihaskuntoharjoittelu kotona / 30 + 30 min

Liikuntaa yhteensä: 5 h

Taidon ja haasteen harmonia

Parisalsa rueda. Kolmekymmentä miestä ja naista tanssii piirissä. Opettajan käskystä siirrymme kuviosta toiseen: enchufla, paseala, sombrero, setenta complicado, tijeras... pari vaihtuu, nyökkään tervehdyksen seuraavalle tai kiitoksen edelliselle, ihmiset hymyilevät ja nauravat. Täydellinen flow-kokemus!

Mikä ihmeen flow?

Flow-kokemus on psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyin kehittämä käsite. Flow-tilassa ihminen tuntee olevansa täysin uppoutunut siihen mitä tekee, ja saa tekemisestään iloa sen itsensä vuoksi. Flow-kokemukseen liittyvät useimmiten seuraavat piirteet*:

- tekemisellä on jokin selkeä tavoite, ja ihminen saa välitöntä palautetta suoriutumisestaan

- tehtävän haasteet ja omat taidot ovat tasapainossa

- toiminta ja tietoisuus sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi

- ihminen on täysin keskittynyt tehtävään, ja muut ärsykkeet katoavat tietoisuudesta

- tuntuu siltä, että oma toiminta ja tilanne on hallinnassa

- tietoisuus itsestä katoaa, ja tuntee olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta

- käsitys ajankulusta häviää

- edellämainittujen syiden vuoksi motivaatio toimintaan syntyy toiminnasta itsestään

(*kirjasta Kehittyvä minuus - visioita kolmannelle vuosituhannelle)


Csikszentmihalyin mukaan kuka tahansa voi kokea flow-tilan, ja sen voi kokea monenlaisissa tilanteissa. Flown kokeminen edellyttää, että ihmisellä on ennestään tietty määrä taitoa, harjaantuneisuutta ja itsekuria pyrkiä päämääräänsä. Tekemisellä on oltava selkeä tavoite. Parhaimmillaan toiminta antaa meille tilaisuuden ilmaista kykyjämme ja etsiä rajojamme. Kun tavoite ja omat taidot ovat suhteellisen korkeat ja tasapainossa, ihminen automaattisesti keskittyy koko kapasiteetillaan kyseiseen tehtävään.

En suinkaan jokaisella salsatunnilla pääse flow-tilaan, vaikka joka kerta saankin onnistumisen kokemuksia. Ensinnäkin, ruedassa eli piirissä tanssiminen on tietyllä tavalla "soljuvaa", mikä eroaa tavallisesta tunnista. Yleensä parisalsatunnilla harjoitellaan yhtä kuviota kerrallaan yhden parin kanssa, ruedassa sekä kuvio että pari vaihtuvat jatkuvasti. Tämä vaatii täydellistä keskittymistä. Kun kaikki keskittyvät samaan asiaan, syntyy tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne. Välillä jollakin menee jalat tai kädet solmuun, mutta sitten otetaan taas rytmistä kiinni ja jatketaan. Kaikki mokailevat jossain vaiheessa, joten pieni sekoilu kuitataan hyväntahtoisella naureskelulla. Toisaalta myös täydellisesti sujunut haastava kuvio antaa aihetta iloon. Salsatunnilla kaikki yleensä hymyilevät!

Flow-kokemus edellyttää sopivia haasteita. Tunnin alussa palautellaan mieliin tuttuja juttuja; helppoa ja hauskaa lämmittelyä. Kun kroppa ja aivonystyrät on saatu vireeseen, aletaan opetella uusia, haastavampia kuvioita. Muutamien toistojen jälkeen idea alkaa selkiytyä, ja musiikki otetaan mukaan. Teemme käännöksiä sisältä ulos, vaihdamme suuntaa, pyörimme, ohitamme toisiamme oikealta tai vasemmalta. Mielihyvän tunne valtaa koko kehon ja tartutamme sen myös toisiimme - tämähän sujuu!

Minulle tanssiminen antaa parhaimmillaan mahdollisuuden nauttia hetkestä täydellisesti. Voin unohtaa ihan kaiken muun ja keskittyä siihen, miten kehoni ja mieleni sulautuvat musiikkiin ja toisten ihmisten liikkeeseen.

Toivon, että jokaisella olisi joskus mahdollisuus flow-kokemukseen. Omaa optimaalista flown aiheuttajaa voi joutua pohtimaan hetken, koska se saattaa olla joku melko yllättäväkin juttu. Se voi löytyä liikunnan parista, jostain muusta harrastuksesta tai työpaikalta.

Suosittelen säännöllisiä flow-hetkiä kaikille - ne tekevät onnelliseksi.

Laiskan kirjoittajan inspiroivat videot

Nyt ei oikein runosuoni syki, mutta laitan tähän pari inspiroivaa videota viime viikon liikuntapäiväkirjan seuraksi.

Tässä yksi maailman parhaista naiskiipeilijöistä, 19-vuotias Sasha DiGiulian:




Alla olevan videon löysin, kun etsin ideoita toiminnalliseen harjoitteluun, ja tämä vaan näytti niin innostavalta!





Näillä fiiliksillä kohti loppuviikon treenejä :)


Viikko 12:

Ma: tanssi+lihaskunto / 1 h (oma ohjaus)
Ti: toiminnallinen harjoittelu kotona / 40 min
Ke: kiipeily / 2 h
To: soolo- ja parisalsa / 2 h
Pe: salitreeni / 1 h
La: -
Su: reipas kävelylenkki / 1 h 20 min

Liikuntaa yhteensä: 8 h

Toimintaa koko keholle

Kuten olen täällä aiemmin jo kirjoittanut, olen viime syksystä asti ollut kiinnostunut toiminnallisesta harjoittelusta. Viime lauantaina osallistuin Kuntoliikuntaliiton toiminnallisen harjoittelun kurssille, ja nyt olen suorastaan hurahtanut ajatukseen!

Toiminnallisen harjoittelun idea on, että koko kehoa käytetään mahdollisimman monipuolisesti hyväksi. Samassa liikkeessä yhdistyy monta eri niveltä, lihasta ja kehon liikesuuntaa. Parhaimmillaan toiminnallinen harjoittelu kehittää samanaikaisesti voimaa, kestävyyttä, nopeutta, liikkuvuutta, hapenottokykyä, kehonhallintaa ja koordinaatiota. Näistä ominaisuuksista on hyötyä aivan arkielämässäkin, ja toki minkä tahansa muun urheilulajin harrastamisessa. Liikkeiden tekemisessä tärkeää on, että tiedostaa mitä on tekemässä ja keskittyy kontrolloimaan liikettä.

Toiminnallinen harjoittelu pyrkii hyödyntämään kehon luonnollisia liikeratoja ja antamaan ärsykkeitä koko hermolihasjärjestelmälle. Juokseminen, kantaminen, nostaminen, työntäminen, vetäminen, hyppääminen, kiipeäminen tai kyykkääminen ovat esimerkkejä ihmisen luonnollisista liikkeistä.

Toiminnallisesta harjoittelusta puhuttaessa voidaan tarkoittaa aika monenlaista treeniä. Youtubesta löytyy jos jonkinlaista videota hakusanalla "functional training". Se, mikä on toiminnallista harjoittelua, määräytyy myös sen mukaan, kuka harjoittelee. Toiminnallisella harjoittelulla pyritään parantamaan suorituskykyä, ja suorituskyvyn paraneminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Aiheesta käydään netissä vilkasta keskustelua, ja mielipiteitä tuntuu olevan monia.

Omasta mielestäni hauskinta tässä harjoittelumuodossa on se, että se voi olla todella monipuolista. Liikkeitä voi tehdä oman kehon painolla tai välineiden kanssa, salilla tai kotona, ulkona tai sisällä. Vain mielikuvitus on rajana. Tällä hetkellä treenaan toiminnallisia liikkeitä salilla, ja onhan kiipeilykin mitä suurimassa määrin toiminnallinen laji. Kevään ja kesän tullessa voi siirtyä ulos kirmailemaan ja hakea inspiraatiota harjoitteluun vaikkapa metsästä tai rantakallioilta :)

Toiminnallisesta harjoittelusta löytyy paljon lisätietoa netistä, suosittelen tutustumaan ja kokeilemaan.


Viikko 11:

Ma: soolo- ja parisalsa / 2h
Ti: -
Ke: aamutreeni salilla / 1h
To: kiipeily / 2h
Pe: -
La: -
Su: kävelylenkki / 1h

Liikuntaa yhteensä: 6 h

Onnistunut liikuntaviikko takana

Pitkästä aikaa olen todella tyytyväinen viimeisen viikon treeneihin. Monta eri lajia, monta onnistumisen hetkeä. Erityisesti lämmittää lauantaina kiivetty elämäni toinen 5b-tasoinen reitti. Kokeilin sitä kyllä jo perjantaina, mutta en päässyt ylös asti kun kädet olivat jo niin väsyneet. Ei se nytkään kerralla mennyt, jouduin huilaamaan köydessä välillä, mutta kyllä tätä silti on odotettu! Sain taas uutta intoa harrastukseen.

Myös sunnuntain salsatunnilla sain hyvää palautetta sekä opettajalta (kommentilla "juuri tuollaiset kädet minä haluan", mitä se sitten tarkoittikaan) että eräältä toiselta pidempään tanssineelta mieheltä. Tuli hyvä mieli :) Itsekin olen kyllä huomannut, että miehen viennin seuraaminen jatkuvasti helpottuu, ja pystyn jo tanssimaan suht rennosti ilman että yritän itse aktiivisesti tehdä kuviota. Soolotanssiin tottuneelle se olikin aluksi yllättävän haastavaa, että pitää antaa miehen ohjata mihin mennään. Varsinkin jos osuu hieman varovaisempi pari kohdalle, niin silloin helposti itse alkaa auttamaan. Paritanssi on kyllä ihan eri asia kuin soolo, taisin joskus sanoakin että saa laittaa aivosolut ihan uuteen asentoon kun pitää miettiä muutakin kuin sitä oman kehon liikettä. Mutta sehän siitä tekee just hauskaa.

Hyvällä sykkeellä uuteen viikkoon, sama tahti jatkukoon!


Viikko 10:

Ma: hiihto / 1 h 30 min
Ti: parisalsa / 1 h
Ke:  -
To: aamutreeni salilla / 1 h
Pe: kiipeily / 2 h 30 min
La: kiipeily / 1 h 45 min
Su: parisalsa / 2 h

Liikuntaa yhteensä: 9 h 45 min (oho!)

Yksi etappi suoritettu

Eilen posti toi todistuksen suoritetusta Liikuttaja-koulutuksesta, hurraa!

Liikuttaja-koulutus on aikuisliikunnan I-tason ohjaaja-valmentajakoulutus, jota organisoivat Kuntoliikuntaliitto ja paikalliset SLU-aluejärjestöt. Suomessa valmentajakoulutus on viisitasoinen. Ylin taso on korkeakoulutasoinen valmentajatutkinto, jonka voi suorittaa Jyväskylän yliopistossa. Alimman tason  koulutus soveltuu kenelle tahansa aikuisten ryhmiä ohjaavalle tai ohjaustyöstä kiinnostuneelle.

Muistan kuulleeni Liikuttaja-koulutuksesta jo muutama vuosi sitten, mutta viime syksynä innostuin siitä oikeasti. Olen aikaisemmin suorittanut tanssillisen ryhmäliikunnan ohjaajakoulutuksen, mutta halusin hakea vähän täydennystä osaamiseeni ja hieman erilaista näkökulmaa.

Koulutukseen kuuluu kolme pakollista ja kaksi vapaavalintaista koulutusosaa, sekä omatoimiset oppimistehtävät. Perusosat ovat liikunta osana arkea, kestävyyskunto ja lihashuolto sekä lihaskunto ja liikehallinta. Niiden lisäksi suoritin vapaavalintaisena keppijumpan lajimoduulin ja dynaamisen liikkuvuuden koulutuksen. Koska koulutukset olivat todella hyviä, innostuin käymään vielä lisäksi kuntosalin sekä ravitsemuksen starttikurssit. Ensi viikolla aion osallistua myös toiminnallisen harjoittelun kurssille. Kuten huomaatte, tykkään uusien asioiden opiskelusta :)

Voin lämpimästi suositella Kuntoliikuntaliiton koulutuksia, vaikkei olisikaan kiinnostunut muiden ohjaamisesta, sillä niistä saa vinkkejä myös omaan harjoitteluun. Kouluttajat ovat kautta linjan olleet todella hyviä ja kurssit kohtuuhintaisia, ja osallistujien kesken on syntynyt aktiivista keskustelua.

Kursseja voi käydä yksittäisinä, mutta Liikuttaja-todistuksen saadakseen täytyy seurata ja analysoida joku toisen ohjaajan vetämä tunti, sekä suunnitella ja ohjata yksi oma tunti. Olen ohjannut aikaisemminkin, joten tehtävä oli aika helppo. Suurin kynnys oli saada organisoitua sopiva paikka tunnin pitämiselle :D

Toisen ohjaajan tunnin analysointi on kyllä sellainen juttu, mitä pitäisi tehdä useammin. Tunnin seuraaminen on kuitenkin eri asia kuin sille osallistuminen, sillä itse tehdessä moni ohjaamiseen liittyvä pikkuasia jää huomioimatta, eikä niitä ainakaan jälkeenpäin enää muista. Pitäisi muutenkin käydä mahdollisimman monipuolisesti erilaisten ohjaajien tunneilla kokeilemassa eri lajeja. Viime vuosina olen useimmiten käynyt tiettyjen suosikkiohjaajieni tunneilla, joten vaihtelua ei ole ollut kovin paljoa. Nyt voisikin kevään aikana käydä kokeilemassa erilaisia tunteja, onhan se hauskaa vaihtelua muutenkin.

Tällä hetkellä en ohjaa vakituisia ryhmiä, mutta teoriaputken jälkeen olisi kyllä hauska päästä taas konkreettisesti hommiin. Parhaiten ohjaajan hommat oppii kuitenkin käytännössä. Olen tässä hieman kysellyt, ja näyttääkin siltä että kesäksi olisi jotain tunteja tarjolla. Mikäs sen parempaa kuin tanssiminen auringonpaisteessa!

Luontoelämys kaupungissa

Kävin hiihtämässä keskuspuistossa. Lähtiessä oli vielä melko valoisaa, mutta matkan aikana jo hämärsi. Yhdessä välissä katulamput olivat sammuksissa aika pitkältä matkalta, ja harkitsin jo kääntyväni takaisin. Onneksi en kääntynyt, koska paluumatkalla oli jo selkeästi pimeää, ja pääsin nauttimaan hiihtämisestä kuunvalossa. Hetken saattoi kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin keskellä Helsinkiä! Matka oli kokonaisuudessaan reilut 10 kilometriä, aikaa meni puolisentoista tuntia. Hyvä peruskestävyysharjoitus siis, niitä ei ole viime aikoina ollutkaan yhtään liikaa. Luontoelämyksen kruunasi tähtitaivas, josta bongasin jopa kolme eri planeettaa: Jupiterin, Venuksen ja Marsin.  Ja jotenkin siihen elämykseen tuntui kuuluvan myös se paluu "sivistykseen" eli Nordenskiöldinkadulle, jossa odottelin ratikkaa ohi ajavien autojen valoja katsellen. Tuollaisina hetkinä rakastan kotikaupunkiani.


Viime viikolla urheilin hieman kevyemmin flunssan jälkeen, ja oli siinä ehkä vähän laiskuuttakin mukana... Mutta itseään kohtaan pitää olla armollinen ;) Tällä viikolla tsemppaan ja liikun taas enemmän. Lasken tuon sunnuntain hyötyliikunnankin poikkeuksellisesti mukaan, koska se oli tavallista pidempi pätkä.

Viikko 9:

Ma: kiipeily / 2 h
Ti: -
Ke: -
To: salsa + lihaskunto / 1 h (oma ohjaus)
Pe: -
La: boulderointi / 1 h 15 min
Su: hyötyliikuntaa eli kohtuuvauhtista kävelyä 2 x 30 min

Liikuntaa yhteensä: 5 h 15 min

Flunssaa ja kiipeilymotivaation hakemista

Viime viikko meni jälleen sairastaessa, en päässyt treenaamaan kertaakaan ja olin töistäkin poissa puolitoista päivää. Yleensä en ole pieniin flunssiin kaatunut, mutta tämä talvi on kyllä koetellut siinä suhteessa. Yritän kovasti miettiä, miten saisin yleiskunnon taas normaalille tasolle, koska tuntuu että kaikki ei ole kohdallaan. Kävin labrakokeissa erään lääkärikäynnin yhteydessä, ja selvisi että hemoglobiini oli todella alhaalla. Minulla on kyllä ollut siihen taipumusta ennenkin. Nyt olen muutaman viikon syönyt rautalisää, mutta ehkä täytyy vielä kokeilla jotain muutakin. Haluaisin päästä treenaamaan kunnolla ja myös ohjaamaan tunteja säännöllisemmin. Yleensä olen sairastellut tosi vähän, ehkä päivän tai pari vuodessa.

Edelleen olo on hieman nuhainen, mutta kävin kuitenkin eilen kiipeilemässä. Motivaatio lajiin on ollut viime aikoina hakusessa, mutta sitten kun seinälle pääsee, niin siellä onkin ihan kivaa. Olen harrastanut kiipeilyä nyt vuoden verran, ja aluksi tuntui että joka kerralla oppi jotain uutta. Viime kuukausien aikana osaamistaso on jumittanut paikallaan, mikä on hieman syönyt innostusta. Tällä hetkellä isoimmat esteet kehittymiselle ovat oman tekniikan yksipuolisuus ja toisaalta myös liika varovaisuus. En jostain syystä uskalla ottaa mitään riskejä seinällä, varon liikaa putoamista. Periaatteessa tähän ei ole mitään järjellistä syytä, koska kaverini osaa kyllä varmistaa oikein. En siis voi varsinaisesti pudota. Kun kiipeää tarpeeksi korkealle, alkaa pelottaa, vaikkei minulla olekaan varsinaista korkeanpaikan kammoa. Toisaalta osa peloista on myös lieventynyt vuoden aikana. Henkinen puoli on iso osa kiipeilyharrastusta, ja se on alusta asti kiehtonut minua. Kiinnostaisi saada joskus psyykkistä valmennusta aiheeseen liittyen.


Viikko 8


Ma-Su: -

Taukojumppaa

En olekaan vielä kirjoittanut taukoliikunnasta, vaikka harrastan sitä joka päivä. Usein viimeistään iltapäivällä kroppa alkaa ilmoitella, että olen istunut liian pitkään. Pohkeet tuntuvat tukkoisilta, reidessä tai pakarassa kiristää, hartiat jumittavat. Tuskin olen ainoa toimistotyöläinen, jolla on samanlaisia oireita.

Nilkkojen tai hartioiden pyörittely istuen on hätäratkaisu, mutta mieluummin pyrin nousemaan kokonaan tuolista ylös ja jumppaamaan hetken. Teen rintakehän avauksia ja pyöristyksiä, pyöritän käsiä ja hartioita, venyttelen niskaa. Keinun varpailta kantapäille, teen kevyitä kyykkyjä ja availen lonkkia. Usein nostan jalan tuolille ja teen joustovenytyksiä takareisille ja pakaroille. Joskus jumppailen vähän pidempäänkin, jos tilanne sallii eikä ympärillä ole liikaa katsojia. Lähimmät työtoverit ovat kyllä jo tottuneet heilumiseeni :D

Toimistotyöläiselle suositellaan jaloittelutaukoa kerran tunnissa. Harvoin tuohon ihanteeseen pääsee, mutta parikin pientä jumppatuokiota päivässä virkistää, ja ennen kaikkea edistää terveyttä. En halua edes kuvitella, missä kunnossa olisin jos en jumppailisi päivän mittaan.

Jatkuvan istumisen vaikutuksia terveyteen on tutkittu, eivätkä tulokset ole kovin mairittelevia. Istuminen on haitallista, vaikka muuten harrastaisi liikuntaa. Istuminen tai yleisesti liikkumattomuus aiheuttaa monenlaisia tuki- ja liikuntaelinongelmia ja nostaa mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä. Suosittelen siis toimistojumppaa! Hyviä liikkeitä löytyy esimerkiksi täältä.


Tässä vielä viime viikon liikunnat, pääsin vaihteeksi seinällekin.

Viikko 7

Ma: -
Ti: aamutreeni salilla / 1 h
Ke: parisalsa / 1 h
To: soolo- ja parisalsatunti / 2 h
Pe: aamutreeni salilla / 1 h
La: seinäkiipeily / 2 h
Su: -

Liikuntaa yhteensä: 7 h