Kauden ensimmäinen melontaretki suoritettiin eilen täydellisessä säässä. Vuokrasimme miehen ja parin kaverin kanssa kajakit Vuosaaren melontakeskuksesta Ramsinniemestä ja lähdimme nautiskelemaan kolmeksi tunniksi Helsingin saaristosta.
Kävin melontakurssin viime kesänä kaverin innostamana, ja ehdimme sen jälkeen vesille viitisen kertaa. Nyt aloitamme kauden vähän aikaisemmin, toivottavasti melontatuntejakin ehtii kertyä enemmän. Melomaanhan voi aivan hyvin mennä ilman kurssiakin, mutta viikonlopun kurssilla sai paljon tekniikkavinkkejä ja siellä opeteltiin myös pelastautuminen kaatuneesta kajakista. Ei hassumpi taito, vaikkei kaatuminen hyvällä kesäsäällä ja leveäpohjaisella kajakilla kovin todennäköistä olekaan.
Lähdimme Vuosaaresta itään kohti Kalliosaarta, jonne on vajaan kolmen kilometrin matka. Välille ei onneksi satu kuin yksi virallinen veneväylä, ja se oli näin alkukesästä ihan hiljainen. Koska aikaa oli, mutkittelimme rannan tuntumassa pieniä luotoja kierrellen. Liian lähelle ei sovi keväisin mennä, etteivät pesivät linnut hyökkää niskaan. Aurinko paistoi, lämpöä oli parikymmentä astetta. Meri liplatteli kevyesti pienessä tuulessa. Täydellistä!
Kalliosaari on suosittu taukopaikka, ja siellä näyttikin olevan porukkaa. Yksi vähän isompi venekin oli ankkurissa rannan tuntumassa. Otimme suunnan saaren pohjoispuolelle toivoen sen olevan hieman rauhallisempi. Kallion viertä meloessamme huomasimme kivellä lintupoikueen, joka näin jälkikäteen tarkistettuna taisi olla isokoskeloperhe. Voi kun ne pikkuiset olivat söpöjä! Kamera ei harmi kyllä ollut käsillä, ja mokomat lähtivät meitä sitten karkuunkin.
Saaren pohjoispuolen kalliot näyttivät mukavilta, eikä muita retkeilijöitä näkynyt. Rantauduimme kallioiden välissä olevaan pieneen koloon, ja nousimme kajakeista hieman liukastellen. Etsimme sopivan paikan ja kaivelimme piknik-eväät laukusta: täytettyjä leipiä, vihannestikkuja, mustikkapiirakkaa ja kahvia. Nam! Katselimme ihania maisemia ja nautiskelimme kiireettömästä olemisesta.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä oli lähdettävä paluumatkalle. Kajakkeihin asettautuminen ei sujunut ihan kuin tanssi, parikin meistä meinasi dipata itsensä mereen. Onneksi mitään isompia haavereita ei sattunut, ja kesä kuivaa housunlahkeet...
Paluumatkalla luoteistuuli pääsi paikoittain hieman puhaltelemaan vastaan, ja vuokrausajan lähestyessä loppuaan vauhdin sai pitääkin ihan reippaana. Melonta on kyllä varsin tehokasta hartiatreeniä, oli ilo huomata että loppumatkasta aloin saada rytmistä ihan mukavasti kiinni. Hartian kääntö eteen, lapa veteen kajakin etuosassa, veto taakse, pieni kääntö ranteesta ja sama toiselle puolelle. Vedon kanssa yhtäaikaa jalalla painallus vasten jalkatukea, niin saa vetoon puhtia. Tekniikkaahan ehtii hioa vaikka loppuikänsä, mutta onneksi vähemmälläkin pääsee eteenpäin.
Melontakeskuksen rannassa kannoimme kajakit pukeille, pyyhimme ne puhtaaksi ja palautimme muut varusteet ja kartat. Ja suunnittelimme jo innokkaasti seuraavia melontareissuja.
Viikko 21:
Ma: kävely / 1 h
Ti: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
Ke: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h (oma ohjaus)
To: -
Pe: kävely / 45 min
La: melonta / 2 h (+ tunti taukoa)
Su: kiipeily + kävelyä kaupungilla / 2 h + 2 h
Liikuntaa yhteensä: 9 h 45 min
