Olin viime viikonloppuna ensimmäisellä kunnon melontaretkellä kaverin kanssa. Suunnaksi otettiin Repovesi, koska alue sopii hyvin aloittelijoille. Vuokrasimme kajakit Kuutin Kolosta, ja saimme kaikin puolin erinomaista palvelua.
Ajankohta päätettiin hyvissä ajoin, joten sääennusteita ei paljon auttanut murehtia. Eikä niissä paljon murehdittavaa ollutkaan, koska osuimme ehdottomasti kesän helteisimpään viikonloppuun. Aurinko porotteli laineille, eikä tuulta ollut kuin nimeksi - ensiluokkainen joskin hieman hikinen melontasää.
Aloitimme retken Lapinsalmelta. Ennen vesille lähtöä kävimme katsomassa Lapinsalmen riippusillan. Saimme nyssäkät ja pussukat pakattua kajakkeihin, ja tarkoitus oli mennä yöksi Määkijään. Pieni telttailualue oli ihan täynnä, joten palasimme samaa reittiä takaisin ja pystytimme leirimme sen sijaan Kapiaveden tulipaikalle. Sielläkin oli muutama teltta, mutta mahduimme hyvin sekaan. Paikka oli kaunis, ja illan tummetessa ihastelimme kalliorannan mäntyjen välistä pilkottelevaa kuutamoa. Hyttysiä ei ollut ihme kyllä juuri ollenkaan. Makkara paistui iltapalaksi nuotiolla.
Aamulla ensi töikseni menin aamu-uinnille. Vesi oli suunnilleen yhtä lämmintä kuin ilmakin, ihanan virkistävää. Keittelimme aamupuurot trangialla ja pakkailimme kamppeita. Mikään kiire ei ollut, lähdimme liikkeelle puolenpäivän aikoihin.
Suuntasimme Lapinsalmen läpi ja muutaman saaren välistä pohjoiseen. Vauhti oli rauhallinen, mutta toisaalta välimatkatkin lyhyitä. Ihastelimme lumpeita ja sukeltelevia vesilintuja. Jossain vaiheessa huomasimme olevamme lähellä Karhulahtea, joten kävimme varaamassa itsellemme telttapaikan illaksi. Laiturissa oli muutama muukin kanootti parkissa, ja paikalla turistiryhmä eväs- ja uimatauolla.
Teltan pystytyksen jälkeen meloimme lounaalle Kuutinkanavaan. Kävelimme vanhan tukinuittorännin viertä kaivolle täydentämään vesivarastot. Kuutinkanavan ohi olisi voinut myös kantaa kajakit Tervajärvelle, mutta emme jaksaneet alkaa urheilemaan ilman kanoottikärryä. Saimme myös vinkin mennä melomaan Hirvenpäänojalle, mutta se taas oli hieman liian kaukana senhetkiseen sijaintiimme nähden.
Emme siis voi kehua kerätyillä kilometreillä, mutta toisaalta helteinen keli oli hitaasta vauhdista huolimatta yllättävänkin uuvuttava. Kävimme vilkaisemassa Löppösen luolaa ja kiersimme vielä katselemassa lähiympäristöä (paarmoja kimpustamme huitoen). Sen jälkeen tuntui hyvältä idealta meloa takaisin Karhulahteen iltapäiväuinnille.
Uinnin ja laiturilla lekottelun jälkeen otimme ruuanlaittovälineet mukaan ja lähdimme iltakävelylle Olhavanvuorelle. Laskeva aurinko väritti kallion punertavaksi, kun istuimme kanakeittopäivällisellä kauniissa maisemassa. Alhaalla joku souteli kiipeilyseinän viertä, ehkä uusia reittejä tutkaillen. Edes hyttyset tai paarmat eivät häirinneet oloamme.
Auringon laskiessa palasimme Olhavan kaivon kautta Karhulahteen perinteiselle iltakaakaolle. Hyttysetkin olivat kaivautuneet koloistaan, joten me kaivelimme Offia laukusta. Meidän lisäksemme leirissä oli vain yksi yksinäinen kulkija, jonka kanssa jutustelimme illan pimetessä.
Yöllä heräsin, kun ukkonen jysähteli ja sade ripsi teltan kattoon. Vaikka olimme ihan suojassa, niin telttakankaan ja suljettujen luomienkin läpi välähtelevät salamat ja jytinä saivat silti varuilleen. Nukahdin kunnolla uudelleen vasta kun rintama heikkeni parin tunnin päästä.
Aamulla katselin säätiedotusta, ja uusista ukkosista varoiteltiin iltapäiväksi. Kuivasimme teltasta enimmät kosteudet ja pakkasimme kamppeet, jotta emme jäisi mahdollisen ukkoskuuron armoille. Aamiaisen jälkiä siivotessa ripsahti niskaan muutama tippa vettä, mutta sen enempää ei sitten lopulta tullut.
Tuuli oli hieman kovempi kuin edellisenä päivänä, mutta onneksi myötäinen. Aurinko meni pilveen, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa kun lämpötila nousi lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Ihastelimme rantoja koristavia kesämökkejä - tuollaisen kun saisi!
Meloimme palauttamaan kajakit Kuutin Kololle, missä ystävällinen isäntäväki tarjosi meille vielä pullakahvit. Sitten olikin aika lähteä bussilla kohti kotia.
Ensimmäinen melontaretki oli siis varsin leppoisa, mutta toisaalta juuri sellainen mukavan rento, millainen sen pitääkin olla. Nyt pystyy hieman arvioimaan omaa melontakuntoa, osaa varmasti rantautua sekä rantaan että laiturille, ja tietää kuinka paljon tavaraa kajakkiin mahtuu.
Odotan malttamattomana seuraavaa seikkailua!
Viikko 30:
Ma: -
Ti: -
Ke: puistojumppa: kuntopiiri / 1 h
To: -
Pe: melonta / 1 h
La: melonta + kävely / 3 h 30 min + 1 h
Su: melonta / 1 h 30 min
Liikuntaa yhteensä: 8 h
