Pohjetta särkee; marraskuun alussa sattunut lihasrevähdys vaivaa edelleen. Joulun kunniaksi sairastetun keuhkokuumeen takia en pysty treenaamaan kunnolla vielä ainakaan viikkoon. Ei kovin inspiroiva alku tälle treenivuodelle. Kävelylenkille sentään pääsee.
Liikkuminen on minulle tapa, mutta myös voimavara, jonka avulla pysyn toimintakuntoisena sekä fyysisesti että henkisesti. Pahimmillaan se on tylsää puurtamista, parhaimmillaan kuin huumetta, joka tuottaa uskomattoman endorfiiniryöpyn.
Odotan malttamattomana seuraavaa tanssituntia ja kipuamista kiipeilyseinälle. Suunnittelen retkeilylomaa keväälle ja odotan samalla lumisateita, että saisin hakea sukset varastosta. Lajit vaihtuvat, rakkaus säilyy. Ja viikon päästä pääsee taas treenaamaan.
