Hartialihaksia kiristää mukavasti. Tiedättehän, sillä tavalla kuin hyvän lihaskuntotreenin jälkeen kuuluukin. Eilisestä kiipeilytreenistä jäi ilmeisesti käteen jotain muutakin kuin hyvä mieli, mikä tietysti parantaa fiilistä entisestään. Edellisestä jumituksesta olikin jo aivan liian pitkä aika!
Aina lihasjumi ei ole yhtä positiivinen juttu. Kirjoitin jo aiemmin piriformis-ongelmastani. Muitakin haasteita on ollut jalkojen kanssa, reiden ulkosyrjän lihaskalvot ovat todella kireät ja pohkeet tuntuvat välillä tukkoisilta. Kaikki ongelmat liittynevät jotenkin yhteen, ilmeisesti minulla on jonkinlaista taipumusta tähän. Tosin vaivat ovat ilmenneet vasta viimeisen vajaan vuoden aikana, ja onkin ollut hieman vaikea tottua siihen että paikat eivät enää olekaan samassa kunnossa kuin edellisten 25 vuoden aikana. Onneksi löysin puolivahingossa aivan loistavan hierojan, ja muutamien käyntien jälkeen yhteinen sävel lihashuollossa on alkanut löytyä. Eihän se tietenkään ilmaista ole, mutta ehdottomasti koko rahan arvoista.
Tietenkin lihasten huoltaminen vaatii muutakin kuin hierojalla käyntiä. Venyttelen lähes päivittäin poistaakseni ärsyttävimmät kiristykset ja kivut, mutta se ei vielä riitä ongelman ratkaisuun. Tarvitsisin määrätietoista syvävenyttelyä, että saisin pysyvää notkeutta ja vetreyttä. Osaan kyllä tehdä kuntoiluohjelman itselleni, mutta sen noudattaminen on eri asia. Pitäisiköhän alkaa raportoimaan täällä blogissa, niin tulisi tehtyä kaikki se mitä suunnittelee?
