Olisi ihana, jos voisi olla murehtimatta syömisiään. Tässä yltäkylläisessä länsimaailmassa se ei näytä olevan täysin mahdollista, koska hyvää ruokaa on tarjolla ihan niin paljon kuin jaksaa suuhunsa laittaa. Syön normaalisti ihan perusterveellistä sekaruokaa ilman mitään kummempia painotuksia, mutta sen lisäksi joululta jäi tavaksi syödä joka päivä jotain pientä makeaa. Vaikka minulta muuten aika paljon itsekuria löytyykin, niin tämä on kompastuskiveni. Tavasta on todella vaikea päästä eroon. Ongelma ei välttämättä ole kilojen kertyminen, vaan oma olotila, joka alkaa tuntua pikkuhiljaa vähän väsyneeltä ja tukkoiselta.
Ratkaisuna on tietenkin syödä vähemmän tai treenata enemmän, mutta kumpikaan ei viime aikoina oikein ole onnistunut. Vasta viimeisen parin viikon aikana olen onnistunut taas palauttelemaan liikuntarutiineja normaalimpaan suuntaan: olen palannut salsatunneille ja kiipeilyseinälle, ja kerran ehtinyt hiihtämäänkin. Viikko-ohjelmasta puuttuu vielä lihaskuntoharjoittelu, johon haluaisin kevään aikana taas panostaa. Treenasin viime syksynä aamuisin, se oli virkistävää ja haluaisin ottaa sen tavaksi uudelleen.
Onko mukavampaa nukkua vielä hetki lämpimissä lakanoissa puolison vieressä, vai mennä reippaasti salille ja sieltä virkeänä töihin? Valitsenko mieluummin mielihyvän nyt vai tyytyväisyyden pidemmällä aikavälillä? Arjen rutiinien muuttaminen on yllättävän haastavaa, vaikka olenkin tottunut liikkumaan ja syömään terveellisesti. Pitää vain uskoa, että tulos palkitsee.
Taidanpa hankkia sen salikortin huomenna, ja vaihtaa suklaat porkkanaan ja mustikkaan. Ihan vaan koska olen sen arvoinen.
